bōga|pǟ *14 s
(a) konnakulles ▫ kurkulis = konkš|pǟKK78
(b) hullpea ▫ trakgalvis |
dōŗa|pǟ *14 s põikpea ▫ stūrgalvis ~ doŗā|pǟ- Dōŗapǟ u’m seļļi, kis a’mmõ, midā ta nǟb, siedā ta tǭ’ks, ja ta ajāb siedā, või tegīž ta ä’b pa’n midēgõst kūlõmõks, mis tuoi kītõb, tä’mmõn u’m eņtš pǟ. Põikpea on selline, kes kõike, mida ta näeb, seda ta tahab, ja ta ajab taga seda, või jälle ta ei tee midagi kuulmaks, mis teine ütleb, tal on omaenese pea. ▫ Stūrgalvis ir tāds, kurš visu, ko viņš redz, to viņš grib, un viņš dzenas pēc tā, vai atkal viņš neklausa nekam, ko otrs saka, viņam ir sava galva. 86.35
|
kanā|pǟ *14 s kanapea ▫ vistas galva - kanapǟ, kis ä’b kūl kanapea, kes ei kuule ▫ vistas galva, kas nedzird KK78
|
| kīļaz|pǟ *14 s kiilaspea ▫ plikgalvis |
| kīnda|bǟ *14 s künnapuu ▫ vīksna (Ulmus laevis) |
| konkš|pǟ *14 s kulles, konnapoeg ▫ kurkulis = bōga|pǟ (a) |
lambõ|pǟ *14 s lambapea ▫ aitasgalva - Mi’nnõn ka u’m lambõpǟ, kis ä’b pidā midāgõst pǟsõ. Minul ka on lambapea, mis ei pea midagi peas. ▫ Man arī ir aitasgalva, kas neko nepatur galvā. KK77a
|
| nǭțõ|pǟ *14 s kapsapea ▫ kāpostgalva |
| ǭ’biļ|pǟ *14 s ristikunutt ▫ āboliņa galva TL78I49 |
| ǭga|pǟ *14 s põikpea, kangekaelne, isemeelne, sänikael ▫ stūrgalvis, tiepša ~ ogā|pǟ |
pǟ *14 s
(a) pea ▫ galva - pǟ sidām pealagi ▫ galvvidus; kievām pǟ terane pea ▫ viegla galva; pǭļaz pǟ ne’iku būnga paljas pea nagu trumm ▫ plika galva kā bungas; sangdõ pǟ paks, tuim pea ▫ grūta galva; täuž pǟ täis pea ~ purjus pea ▫ pilna galva ~ piedzēries; tijā pǟ tühi pea ▫ tukša galva; vizā pǟ kõva pea ▫ cieta galva; pǟ kī’lõks pānda pead panti panna ▫ likt galvu ķīlā; pǟ īrgõb rinkõ lǟ’dõ pea hakkab ringi käima ▫ galva sāk reibt; pǟ kīerõb (~ lǟ’b immar) pea käib ringi ▫ galva reibst; pǟ ȭ’gõb pea õhkab ▫ galva svilst; pǟ pȯdūb pea valutab ▫ galva sāp; pǟ ja’ggõ pitkīm pea jagu pikem ▫ par galvas tiesu garāks; pǟ mǭ’zõ võttõ pea maha võtta ▫ nocirst [~ noņemt] galvu; pǟdõ kǭ’tõ pead kaotada ▫ pazaudēt galvu; pǟdõ pistõ a’jjõ pead püsti ajada ▫ izsliet galvu; pǟdõ pie’zzõ pead pesta ▫ mazgāt galvu; pǟdõ murdõ pead murda ▫ lauzīt galvu; pǟdõ sie’ggõ pead segi ajada ▫ sagrozīt galvu; pǟdõ vȯtšõ pead otsida [~ peast täisid otsida] ▫ meklēt utis galvā; midēgõst pǟ’zõ võttõ midagi pähe võtta ▫ ieņemt kaut ko galvā; pǟsõ ne’iku siprikkizt lǟ’bõd peas nagu sipelgad jooksevad ▫ galvā skrien kā skudriņas; pǟsõ tēḑi vȯtšõ peast täisid otsida ▫ meklēt utis galvā; pǟstõ jālgad sǭņi ka’žži peast jalgadeni märg ▫ slapjš no galvas līdz kājām; pǟstõ oppõ pähe õppida ▫ mācīties no galvas; pǟstõ tieudõ peast teada ▫ zināt no galvas; ī’d pǟ jo kuordõ ku sinā ühe pea jagu pikem [~ kõrgem] kui sina ▫ par galvas tiesu garāks nekā tu; jõvāst pǟst heast peast ▫ no laba prāta; kibārt pǟ’zõ pānda kübarat pähe panna ▫ uzlikt cepuri galvā; kibār u’m pǟs kübar on peas ▫ cepure ir galvā; kibārt pǟstõ võttõ kübarat peast võtta ▫ noņemt cepuri; ne’iku pǟstõ võttõd nagu peast pühitud [~ võetud] ▫ kā no galvas izlidojis [~ izņemts]; tikkiž pǟstõ ulzõ pū’gdõd peast täiesti välja puhutud ▫ no galvas pavisam izlidojis [~ izpūsts] KK78; KK77; PK88.22; KK77 a
- Pǟ sǭb jarā sie’gdõd – tuoi siegūb jarā. Pea aetakse segi – teine ajab segi. ▫ Galva tiek apmulsināta – otrs apmulsina. Pǟ u’m kǭ’dkȭrdiņ. Pea on norus [~ kahekorra]. ▫ Galva ir nokārta [~ divkārši]. Pǟ u’m mǭsõ. Pea on norgus. ▫ Galva ir zemē. Pǟ u’m rȭmsõ, pǟ kīerõb, pǟ lǟ’b immõrõ. Pea on segi, pead pööritab, pea käib ringi. ▫ Galva ir sajukusi, galva reibst, galva iet uz riņķi. Pǟ u’m sangdõ. Pea on tuim [~ paks]. ▫ Galva ir trula [~ bieza]. Pǟ u’m täuž tūldõ, si’z u’m pǟ kievām, ä’b ūo sizāl riktig sva’rrõ. Pea on tuult täis, siis on pea kerge, ei ole sees õiget kaalu. ▫ Galva ir pilna vēja, tad galva ir viegla, nav iekšā īsta svara. Tä’mmõn u’m vizā pǟ, ta mittõ midāgõst ä’b või jarā oppõ. Tal on kõva pea, ta ei või mitte midagi ära õppida. ▫ Viņam ir grūta galva, viņš neko nevar iemācīties. Mi’n pǟ ä’b pidā vizās. Mu pea ei pea kinni. ▫ Man galvā neturas [~ galva netur ciet]. Mi’n pūogan u’m ne’iku kanāmunā pǟ: immõrkouți, attõ ibūkst ja bokāa’bbõnd kummiš kaņtšõ, set lȭga pǭļaz. Mu pojal on pea nagu kanamuna: ümmargune, on juuksed ja sokuhabe kummaski küljes, vaid lõug on paljas. ▫ Manam dēlam galva ir kā vistas ola: apaļa, mati un vaigubārda ir abās pusēs, tikai zods ir pliks. Sa võid eņtš pǟ jarā andõ sīe ažā je’dstõ. Sa võid oma pea ära anda selle asja eest. ▫ Tu vari savu galvu dot par to lietu. Mis tä’mmõn u’m pǟ’zõ lǟ’nd? – ku tuoi mõtliz seļļizt, mis ä’b ūo. Mis talle on pähe läinud? – kui teine mõtles [välja] midagi sellist, mida ei ole. ▫ Kas viņam galvā ienācis? – ja otrs ir izdomājis kaut ko tādu, kā nav. Se u’m mi’n pǟsõ ne’i ku ikškõrdikš (~ ne’iku ve’ž). See on mu peas nagu ükskordüks (~ nagu vesi). ▫ Tas man galvā ir kā reizrēķins (~ kā ūdens). Kērkõd pǟsõ, pietūkst lōlabõd. Kilgid peas, valet laulavad. ▫ Circeņi galvā, melus dzied. Ma tī’eb eņtš pǟstõ tä’m. Ma teen selle omast peast. ▫ Es taisu to no savas galvas. Ta u’m pǟstõ ra’btõd. Ta on peast koputatud. ▫ Viņš ir galvā pasists. Ku sa pǟkõks maksād, si’z sa ūod bäs pǟtõ; ne’i sa võid īedõ bäs pǟdõ. Kui sa peaga maksad, siis sa oled ilma peata; nii sa võid jääda ilma peata. ▫ Ja tu ar galvu maksā, tad tu esi bez galvas; tā tu vari palikt bez galvas. Alā a’il pǟkõks sainõ (~ tu’llõ)! Ära jookse peaga [vastu] seina (~ tulle)! ▫ Neskrien ar galvu sienā (~ ugunī)! Ta u’m bäs pǟtõ. Ta on ilma peata. ▫ Viņš ir bez galvas. KK77 a; 86.36
(b) pea, ots ▫ spals - veis pǟ noapea ▫ naža spals
- Duņtšõn u’m pǟ. Pussil on pea. ▫ Duncim ir spals. KK77 a
(c) (lina)kupar ▫ pogaļa - pieksīz pǟd jarā kupardati ▫ noplūca pogaļas
(d) pea, loom ▫ galva, lops - Mits pǟdõ u’m tä’d kǭŗas? Mitu pead on teie karjas? ▫ Cik galvu ir jūsu ganāmpulkā? EIVf
|
| pițkīz|pǟ *14 s kõuepilv, äikesepilv ▫ negaisa mākonis |
| pǭļaz|pǟ *14 s paljaspea ▫ plikgalvis |
| pu’nni|pǟ *14 s punapea ▫ sarkangalvīte |
| rejā|pǟ *14 s rehapea ▫ grābekļa galva |
rōda|pǟ *14 s teib, raudpea ▫ sapals (Leuciscus leuciscus) 85/1- Rōdapēḑi u’m vȯnd Irē jo’ugsõ, Tsälmõt jo’ugsõ. Raudpäid on olnud Irē jões, Tsälmõti jões. ▫ Sapali ir bijuši Mazirbes upē, Celmupē.
|
| sīemgõ|pǟ *14 s viljapea ▫ vārpa |
sūr|pǟ *14 s
(a) isekas, jonnakas, kangekaelne ▫ stūrgalvis - Sūrpǟ ä’b kūl, mis tä’mmõn kītõb, ku tuoi ä’b või midāgõst kītõ. Jonnakas ei kuule, mis talle öeldakse, sest teine ei või midagi öelda. ▫ Stūrgalvis neklausās, ko viņam saka, jo otrs nedrīkst neko teikt. KK77b
(b) ülbitseja ▫ augstprātis 2Tm3.2 |
| veis|pǟ *14 s noapea ▫ naža spals |
