kīņtš *148 s küüs, küünis, sõrg ▫ nags - lejā|kīņtš nahkkabi (hobusel) ▫ ienadzis (zirgam); nī’emõ kīņtš lehma sõrg ▫ govs nags; kīndõd va’isõ vȱlda küüsis olla ▫ būs nagos; kīndõd va’izõ sǭdõ küüsi sattuda ▫ nonākt nagos; kīndõd va’istõ ulzõ sǭdõ küüsist pääseda ▫ izkļūt no nagiem; seļļizt kīndõd ne’i ku kaššõn sellised küüned nagu kassil ▫ tādi nagi kā kaķim KK78a14; KK78a20
- Kīndõd knaššõ ēdrikšõbõd. Küüned õitsevad ilusti. ▫ Nagi skaisti zied. Mustā verm u’m kīndõd allõ. Must värv on küünte all. ▫ Melna krāsa ir zem nagiem. Sūrd kīndõd attõ ne’i ku kuļļõn. Suured küüned on nagu kullil. ▫ Lieli nagi kā vanagam. Ma u’m tä’m kīndõd va’isõ; sūormõd ne’i vizās ä’b pidāt. Ma olen ta küünte vahel; sõrmed nii kinni ei hoia. ▫ Es esmu viņa nagos, pirksti tik stingri netur. Ta pidāb sīnda eņtš kīndõdõks. Ta hoiab sind [kinni] oma küüntega. ▫ Viņš tur tevi savos nagos. Sa ūod tikkiž eņtš kīndõdõks ku’bbõ kīskõn, mis si’nnõn u’m. Sa oled kõik oma küüntega kokku kraapinud, mis sul on. ▫ Tu esi visu ar saviem nagiem kopā sarausis, kas tev ir. KK77a
|
