| je’lsõ|tu’ļ *213 s laustuli ▫ visu pārņēmusi uguns |
jǭņ|tu’ļ *213 s jaanituli ▫ jāņuguns - jǭņtūlda kittõ jaanituld põletada ▫ dedzināt jāņuguni; jǭņtu’l jūs jaanitulel ▫ pie jāņuguns
|
pirg|tu’ļ *213 s pirrutuli ▫ skalu gaisma - pirgtu’l jūs pirrutule valgel [~ juures] ▫ skalu gaismā
|
| rǭ’|tu’ļ *213 s rahatuli, virvatuli ▫ malduguns |
| rūost|tu’ļ *213 s põuavälk ▫ rūsa (debesīs) = rūost 2 |
si’ļ 1 *213 s süli ▫ klēpis - lapstā si’llõ võttõ last sülle võtta ▫ ņemt bērnu klēpī
|
si’ļ 2 *213 s süld (213,38 cm) ▫ ass (213,38 cm) - kǭ’dõks sīlda kaheksa sülda ▫ astoņas asis J21
- Ikš veršt – vīžsadā sīlda. Üks verst – viissada sülda. ▫ Viena verste – piecsimt asu. Amā e’žmõks āigizt, mits sīlda u’m vietā. Kõige esiteks mõõdeti, mitu sülda on vett. ▫ Vispirms mērīja, cik asu ir ūdens. Liestād āt kūdsõ-seisõs si’lsõ. Lestad on kuus-seitse sülda sügaval. ▫ Butes ir sešu – septiņu asu [dziļumā]. 152.1/2; D6
|
| tǭla|u’ņ *213 s talveuni ▫ ziemas miegs, ziemas guļa |
tu’ļ *213 s tuli ▫ uguns - a’ltõb pirgkõks tu’l jū’rõ pistab [~ süütab] pilpaga tule külge ▫ ar skalu iededzina uguni; pīkstõb tu’l i’lzõ vajutab tule põlema ▫ iededz uguni [piespiežot]; viedāb tūlda jū’rõ tõmbab tuld külge ▫ pievelk uguni; viedāb zēvõlõks tu’l i’lzõ tõmbab [tiku]väävliga tule üles ▫ ar zēveli uzšķiļ [~ uzvelk] uguni; võtāb tu’l jū’rõ võtab tule külge ▫ paņem uguni klāt; ne’iku tu’ļ tagān nagu tuli taga ▫ kā uguns pakulās [~ aizmugurē] KK78a17; KK78b61; KK78a17; KK77b
- Tä’mmõn u’m tu’ļ piergõs. Tal on tuli perses. ▫ Viņam ir uguns pakulās [~ pēcpusē]. Ta tä’mmõn tī’eb tūlda alā – seļļi, kis tūoizta slikți rõkāndõb. Ta teeb temale tule alla – selline, kes teisest halba räägib. ▫ Viņš sakur viņam uguni – tāds, kas par otru slikti runā. Ta u’m vȯnd tu’lsõ un vie’dsõ. Ta on olnud tules ja vees. ▫ Viņš ir bijis ugunī un ūdenī. KK77b
|
u’ņ *213 s
(a) uni (puhkeseisund) ▫ miegs - mūodrig u’ņ ne’iku ibīzõn erk uni nagu hobusel ▫ trausls miegs kā zirgam; vizā u’ņ, ä’b või i’lzõ sǭdõ kõva uni, ei või üles saada ▫ ciets miegs, nevar piecelties; u’nstõ i’lzõ a’jjõ unest üles ajada ▫ uzmodināt no miega; u’nstõ virgõ unest virguda ▫ pamosties no miega KK77; J9; Mt8.22
- Si’nnõn u’m seļļi u’ņ ne’iku okšõn. Sul on selline uni kui karul. ▫ Tev ir tāds miegs kā lācim. U’ņ lekš jarā. Uni läks ära. ▫ Miegs bija [~ aizgāja] projām. KK78a22
(b) uni, unenägu ▫ sapnis - ūnda nǟ’dõ und näha ▫ sapņot
|
