| käskõ ¤35 vt käskida ▫ pavēlēt |
laskõ ¤35 vt
(a) lasta ▫ laist - kūjaks laskõ kuivaks lasta ▫ nolaist sausu; pū’ojõ laskõ põhja lasta ▫ nolaist dibenā; si’zzõl laskõ sisse lasta ▫ ielaist iekšā; sīlmast (~ siļmšti) ulzõ laskõ silmast (~ silmist) välja lasta ▫ izlaist no acīm; vāldiņ laskõ lahti lasta ▫ palaist vaļā
- Ne Ūdkilā jǭrad saitõ kūjaks lastõd. Need Ūžkilā järved said kuivaks lastud. ▫ Tie Jaunciema ezeri tika nosusināti [~ izlaisti sausi]. Ta laskūb pūd (~ pūḑi) mǭ’zõ. Ta laseb puud (~ puid) maha. ▫ Viņš nogāž kokus. Ta laskīz lǭja pū’ojõ. Ta lasi paadi põhja. ▫ Viņš nolaida laivu dibenā. Ta laskīz mi’n (~ mīnda) vāldiņ. Ta lasi mu (~ mind) lahti. ▫ Viņš palaida mani vaļā. KK78b49; 152.2; KK78a66
(b) lasta, lubada ▫ ļaut, likt - ēņtšta rištõm laskõ ennast ristida lasta ▫ likt sevi kristīt IK4
- Izā i’z lask mīnda kuondõst ulzõ. Isa ei lasknud mind kodunt välja. ▫ Tēvs nelaida mani ārā no mājām. Ma laskīz tǟnda (~ tä’mmõn) ma’ggõ. Ma lasin teda (~ tal) magada. ▫ Es ļāvu viņam gulēt. Lask mõtlõ! Lase mõelda! ▫ Ļauj padomāt! Ä’b või laskõ tǟnda kōgaz. Ei või lasta teda kaugele. ▫ Nevar laist viņu tālu. Paldīņ mīnda laskūb lougõ kǟ’dõ. Praegu lubatakse mind aeglaselt käia. ▫ Tagad man ļauj lēni staigāt. Ta laskīz tī’edõ mi’nnõn kǟngad. Ta lasi teha mulle kingad. ▫ Viņš lika man uztaisīt kurpes. KK77 a; KK78a66; KK78a67
(c) lasta, tulistada ▫ šaut - mǭ’zõ laskõ maha lasta ▫ nošaut
- Ta laskūb flintõks si’ggõ. Ta laseb püssiga siga. ▫ Viņš šauj ar šauteni cūku. Ta laskīz mi’nnõn flintõks jalgõ. Ta lasi mulle püssiga jalga. ▫ Viņš iešāva man ar šauteni kājā. KK78a66
(d) punuda, keerutada ▫ vīt - kīeta laskõ köit keerutada, punuda ▫ vīt virvi
|
uskõ 1 ¤35 vt uskuda ▫ ticēt - Ta uskūb jumālt. Ta usub jumalat. ▫ Viņš tic dievam. Ta īeb uskõm mīnda. Ta jääb uskuma mind. ▫ Viņš man notic. KK78b49
|
uskõ 2 ¤35 va usaldada ▫ uzticēt - Ta mi’nnõn uskūb siedā tī’edõ. Ta usaldab mind seda tegema. ▫ Viņš uztic man to darīt. KK78b49
|
viskõ 1 ¤35 vt
(a) visata, heita ▫ sviest, mest - je’dspēḑõn viskõ ära visata ▫ aizmest projām; mǭ’zõ viskõ maha visata ▫ nomest; ulzõ viskõ välja visata ▫ izmest; viskūb kuo’igstõ i’ļ bort (~ i’ļ relīņ; ~ relīņ i’ļļõ) viskab laevast üle parda (~ üle reelingu) ▫ pārmet pār kuģa bortu (~ reliņiem); ä’b ānda sugīd kä’ddõ, viskūb ne’iku piņņõn ei anna sugugi kätte, viskab nagu koerale ▫ nemaz nedod rokā, pamet kā sunim KK77b; KK77 a
- Nēḑi mie’dlinkizt tapābõd si’gžõ mǭ’z ja viskõbõd ulz. Mesilased tapavad neid sügisel maha ja [tarust] viskavad välja. ▫ Tos [tranus] bites rudenī nogalina un izmet ārā. Viskīzmõ tä’m pitkāliz mǭ’zõ. Heitsime ta pikali maha. ▫ Nometām viņu garšļaukus zemē. Mis ma ä’b tǭ’, ma viskūb je’dspēḑõn. Mida ma ei taha, ma viskan ära. ▫ Ko es negribu, es aizmetu projām. Sa viskīzt tūoizta ki’vkõks. Sa viskasid teist kiviga. ▫ Tu iemeti otram ar akmeni. Sa viskīzt tuoiz pǟl ki’v. Sa viskasid teise pihta kivi. ▫ Tu iemeti pa otru ar akmeni. Viskūd ǭ’rõnd pǟlõ. Viskad riided peale (selga). ▫ Uzmet drēbes virsū. KK78b62; KK78b63; 152.1/5; J16
(b) paisata ▫ apgāzt |
viskõ 2 ¤35 vi viskuda ▫ mesties - Ūška viskūb. Rästik viskub [peale]. ▫ Odze metas [virsū]. KK77b
|
