sū 1 *12 s suu ▫ mute - piški, knaš, immõrgoutlimi sū ne’iku pūmpar ouk väike ilus ümmargune suu nagu nööpauk ▫ maza, skaista, apaļa mute kā pogas caurums; sūr, laigā sū ne’iku krupān suur lai suu nagu kärnkonnal ▫ liela, plata mute kā krupim; sū vāldiņ ne’iku krupān suu lahti nagu kärnkonnal ▫ mute vaļā kā krupim; sū vāldiņ kūldõ suu ammuli kuulata ▫ klausīties ieplēstu muti; perīņ sūdo rõkāndõ suud mööda rääkida ▫ runāt pa prātam [~ pa mutei]; sūdõ andõ suud anda ▫ skūpstīt, dot mutes; sūdõ brūikõ suud pruukida ▫ palaist muti, brūķēt muti; sūdõ pi’ddõ suud pidada ▫ turēt muti; sūdõ vi’zzõ pānda suud kinni panna ▫ aizvērt muti; ī’dstõ sūstõ ühest suust ▫ vienā mutē; pi’vst sū’zõ je’llõ peost suhu elada ▫ dzīvot no rokas mutē; sūst sū’zõ suust suhu ▫ no mutes mutē; ä’b võtā mittõ sū’zõ ei võta suu sissegi ▫ ne mutē neņem; ma’gḑiz sūkõks sīedõ suure suuga süüa ▫ ēst ar gardu muti; pūol sūkõks poole suuga ▫ pusbalsī [~ ar pusi mutes]; ne’iku ī’dstõ sūstõ nagu ühest suust ▫ kā vienā mutē KK77 a; KK77b
- Sū īeb tȭlzaks. Suu muutub paksuks [~ nüriks] [toomingamarjadest]. ▫ Mute notirpst [no ievogām]. Sū jūokšõb vietā. Suu jookseb vett. ▫ Slienas tek. Sū lǟ’b ne’iku su’dmaļ. Suu käib [~ läheb] nagu veski. ▫ Mute strādā kā sudmalas. Ta rõkāndõb, nemē sū vǭ’tõb. Ta räägib nii, et suu vahutab. ▫ Viņš runā ar putām uz lūpām [~ ka mute puto]. Si’n u’m sū ne’iku sandrokkõ täuž. Sul on suu nagu putru täis. ▫ Tev mute ir kā pilna ar putru. Pidā sū vāldiņ, la’z kärmi tulgõ si’zzõl! Pea suu lahti, las kärbes tuleb sisse! ▫ Turi muti vaļā, lai muša ienāk iekšā! Pa’n sū vi’zzõ! Pane suu kinni! ▫ Aizver muti! Pidā sū vizās, kärmizt līndabõd si’zzõl! Pea suu kinni, kärbsed lendavad sisse! ▫ Turi muti ciet, mušas ielidos iekšā! Sū u’m vizās ne’iku pierz. Suu on kinni nagu perse. ▫ Mute ir ciet kā dibens. Alā sa ku’ltõ eņtš sū jarā, sū ju ka kulūb! Ära sa kuluta oma suud ära, suu ju ka kulub! ▫ Nenodeldē savu muti, mute jau arī dilst! Pidā eņtš sūdõ (~ kīeldõ)! Pea oma suu (~ keel)! ▫ Turi savu muti (~ mēli)! Ne rõkāndizt ne’iku ī’dstõ sūstõ. Nad rääkisid nagu ühest suust. ▫ Viņi runāja kā vienā mutē. Mis sa ajād eņtš sūstõ ulzõ! – Mis rištīng mõtlõb, siedā ä’b või a’mmõ rõkāndõ. Mis sa ajad oma suust välja! – Kõike, mida inimene mõtleb, ei või rääkida. ▫ Ko tu dzen no savas mutes ārā! – Ko cilvēks domā, to visu nevar runāt. Ta rõkāndiz pūol sūkõks, knappõ võiž mȯistõ, kūlõb set, ku bobīkšõb. Ta rääkis poole suuga, napilt võis mõista, kuuleb vaid, et pobiseb. ▫ Viņš runāja pusbalsī [~ ar pusi mutes], knapi varēja saprast, dzird tik, ka murmina. Se vȯļļi seļļi sūkõks naizpūoļi. See olevat selline suuga naisterahvas. ▫ Tā esot tāda mutīga sieva. Jõvā sū, se u’m sūŗ rõkāndiji. Hea suu, see on suur rääkija. ▫ Laba mute, tas ir liels runātājs. Kis u’m sūŗ rõkāndiji, pietāji, sīen u’m laigā sū. Kes on suur rääkija, valetaja, sel on lai suu. ▫ Kas ir liels runātājs, melis, tam ir plata mute. Kis rõkāndiz pǟgiņ, kītiztõ, ä’b ūo sū pǟlõ sa’ddõn. Kes rääkis palju, öeldi, ei ole suu peale kukkunud. ▫ Kurš daudz runāja, [par to] teica, [ka] nav uz mutes kritis. Se u’m mi’nnõn sū pie’rrõ – mis u’m kievāmstiz rõkāndõ. See on mulle suu järgi – mis on kerge rääkida. ▫ Tas ir man pa mutei – kas ir viegli runājams. KK77 a; KK78; 79/5
|
