agā 3 knj kas ▫ vai > või- Agā sa võtād mīnda mi’n knaššõd sīlmad pierāst? Kas sa võtad mind mu ilusate silmade pärast? ▫ Vai tu ņemsi mani manu skaisto acu dēļ? KK77
|
āiga 1 *33 s
(a) aeg ▫ laiks (hronometriskais) - āina|āiga heinaaeg ▫ siena laiks; ēdrõm|āiga õitseaeg ▫ ziedu laiks; īe|āiga ööaeg ▫ nakts laiks; i’lzõ|nūzõmiz|āiga ülestõusmisaeg ▫ celšanās laiks; i’mtõm|āiga imetamisaeg ▫ zīdīšanas laiks; kikīd|āiga kukelaulu aeg ▫ gaiļu laiks, gaiļi; kīela | āiga kellaaeg ▫ pulksteņa laiks; kildõb|āiga külviaeg ▫ sējas laiks; kindtõb|āiga künniaeg ▫ aramais laiks; laps|kandtõb|āiga lapsekandmisaeg ▫ grūtniecības laiks; lȭinagst|āiga lõunaaeg ▫ pusdienlaiks; ma’ggõm|lǟ’dõb|āiga magamaminekuaeg ▫ gulētiešanas laiks; na’ggõrd|võttõb|āiga ~ na’ggõrd|võttõks|āiga kartulivõtuaeg ▫ kartupeļu novākšanas laiks; ȭ’dõg|āiga õhtuaeg ▫ vakara laiks; pivād|āiga pühadeaeg ▫ svētku laiks; sigā|taptõb|āiga seatapuaeg ▫ cūku kaušanas laiks; si’gž|āiga sügisaeg ▫ rudens laiks; sitā|vie’dtõb|āiga sõnnikuveo aeg ▫ mēslu vešanas laiks; sõ’v|āiga suveaeg ▫ vasaras laiks; ūomõg|āiga hommikune aeg ▫ rīta laiks; ve’jmiz|āiga püügihooaeg ▫ zvejas laiks; vešpõr|āiga videvikuaeg ▫ mijkrēšļa laiks; vīļa|āiga lõikusaeg ▫ ražas laiks; vīļa|je’ltõb|āiga viljatöödeaeg ▫ ražas novākšanas laiks
- kievādi āiga kevadine aeg ▫ pavasara laiks; si’gži āiga sügisene aeg ▫ rudens laiks; sõ’vvi āiga suvine aeg ▫ vasaras laiks; talli āiga talvine aeg ▫ ziemas laiks; obāz āiga hiline aeg ▫ vēls laiks; parāz āiga paras aeg ▫ piemērots laiks; pe’rri āiga viimane aeg ▫ pēdējais laiks; vāldiž āiga vaba aeg ▫ brīvs laiks; varāz āiga varane aeg ▫ agrs laiks; va’ņši aigši vanasti ▫ senos laikos; je’dsõ aigõ enneaegu ▫ pirms laika; kōgiņ aigõ kaua aega ▫ ilgu laiku; strēk aigõ tükk aega ▫ kādu laiku; se võtāb aigõ see võtab aega ▫ tas prasa laiku; amūst āigast ammust ajast ▫ kopš seniem laikiem; siedaig sǭņõ seni, selle ajani ▫ līdz tam laikam; sīest āigast sellest ajast ▫ kopš tā laika; mingiz āigaks mõneks ajaks ▫ uz kādu laiku; jegāl āigal igal ajal ▫ katrā laikā; kievādiz āigal kevadisel ajal ▫ pavasara laikā; kōgiņ āigal pika aja jooksul ▫ ilgā laikā; õigiz āigal õigel ajal ▫ īstā laikā; perīz āigal viimasel ajal ▫ pēdējā laikā; sīel āigal sel ajal ▫ tolaik; sīel eņtš āigal samal ajal ▫ tanī pašā laikā; tīe āigal töö ajal ▫ darba laikā; päuvõ āigis päeva ajal ▫ dienas laikā; va’ņši aigši vanasti ▫ senos laikos; aigõ pi’ds aegamööda ▫ laika gaitā; aigõ vībtõ aega viita ▫ kavēt laiku; aigõ võttõ aega võtta ▫ paņemt laiku; pitkā āiga igavus ~ igav ▫ garlaicība ~ garlaicīgi 9Ro9; E IC; D22
- Ni u’m āiga. Nüüd on aeg. ▫ Nu ir laiks. Āiga ä’b vȯ’dlõ. Aeg ei oota. ▫ Laiks negaida. Āiga u’m jūsõ. Aeg on käes. ▫ Laiks ir klāt. Tä’m āiga u’m le’bbõ. Ta aeg on läbi. ▫ Viņa laiks ir cauri. Mi’n āiga u’m täuž. Mu aeg on täis. ▫ Mans laiks ir galā [~ pilns]. Jegāī’dõn eņtš āiga. Igaühel oma aeg. ▫ Katram savs laiks. Āiga lopūb. Aeg lõppeb. ▫ Laiks beidzas. Amā āiga ta u’m sīlmad allõ. Kogu aeg on ta silma all. ▫ Visu laiku viņš ir acu priekšā. Paldītõn u’m ro’vdõn rikāz āiga. Praegu on inimestel rikas aeg. ▫ Patlaban cilvēkiem ir bagāts laiks. Ta tu’ļ riktig āigas. Ta tuli õigel ajal. ▫ Viņš atnāca īstajā laikā. Siz tä’m āigis, ku ta u’m läpš vȯnd, siz ne at kǟ’nd lambiļ Tsä’lmõts. Siis tema aegadel, kui ta on laps olnud, siis nad on käinud Tsälmõtis lambakarjas. ▫ Tad viņa laikos, kad viņš ir bijis bērns, tad viņi ir gājuši uz Celmupi ganīt aitas. Seļļi kuoŗŗimi lǭtkubūd kouți võtāb aigõ. Selline korjamine koguduste kaudu võtab aega. ▫ Tāda vākšana pa draudzēm paņem laiku. Mi’nnõn u’m pitkā āiga Mul on igav. ▫ Man ir garlaicīgi. Mi’nnõn ä’b ūo aigõ mittõ jalgõ lǟ’dõ tubāst ulzõ. Mul ei ole aega mitte jalgagi toast välja astuda [~ minna]. ▫ Man nav laika pat ne pēdu iziet ārā no istabas. KK77a; KK78; 1986/17; 152.2/9
(b) ilm ▫ laiks, laika apstākļi - bǭ’rgõ āiga kole ilm ▫ bargs laiks; ka’žži āiga märg ilm ▫ slapjš laiks; kīebi āiga palav ilm ▫ karsts laiks; kīlma āiga külm ilm ▫ auksts laiks; knaš āiga ilus ilm ▫ skaists laiks; lem āiga soe ilm ▫ silts laiks; ōḑig āiga palav, haudes ilm ▫ karsts, sutīgs laiks; sitā āiga halb [~ sitt] ilm ▫ slikts [~ sūdīgs] laiks; vī’mi āiga vihmane ilm ▫ lietains laiks
- Seļļi āiga ku mittõ pi’ņ ä’b või ulzõ lǟ’dõ. Selline ilm, et koergi ei või välja minna. ▫ Tāds laiks, ka pat suns nevar iziet ārā. Āiga kīerõb. Ilm pöörab. ▫ Laiks mainās. Tämpõ tȭitiz jõ’vvõ aigõ. Täna lubati head ilma. ▫ Šodien solīja labu laiku. Lem āigaks vȯzā rikābõb . Sooja ilmaga liha rikneb. ▫ Siltā laikā gaļa bojājas. 502.2; KK78b23
|
| akātõks 3 *207 s võrke lõhkuv kivi või risu põhjas, puudus ▫ ķērājs, akmens vai gruži jūras dibenā, kas plēš tīklus (mar.) = akkiji |
akkiji *187 s võrke lõhkuv kivi või risu põhjas, puudus ▫ ķērājs, akmens vai gruži jūras dibenā, kas plēš tīklus (mar.) = akātõks 3- Kalāmī’ed jõvīst tīedabõd akkijid kūožidi. Kalurid teavad hästi puuduste kohti. ▫ Zvejnieki labi zina ķērāju vietas. E ID
|
amād *19 pn pl kõik ▫ visi - Amād lekštā kuodāj. Kõik läksid koju. ▫ Visi gāja uz mājām. Või ne’i amād kanād rõkāndõbõd? Kas nii kõik kanad räägivad? ▫ Vai tā visas vistas runā? KK77a
|
ānkaŗ *240 s ankur ▫ enkurs - ānkaŗ pǟl īedõ ankrusse jääda ▫ noenkuroties; ānkaŗ pǟl pānda ankrusse panna ▫ noenkurot; ānkaŗt eitõ ankrut heita ▫ izmest enkuru; ānkaŗt nustõ ankrut hiivata ▫ pacelt enkuru
- Ānkaŗt laskūb mie’rrõ ānkaŗkieudkõks agā ānkaŗskēḑõdõks. Ankrut lastakse merre ankruköite või ankrukettidega. ▫ Enkuru ielaiž jūrā ar enkura tauvu vai enkura ķēdēm. E4 l
|
a’ņgõz *182 s ahing ▫ žebērklis - A’ņgõz u’m kuolm- agā nēļaa’rlimi rōda, missõks siskāb ka’ļḑi. Ahing on kolme- või neljaharuline raud, millega torgatakse kalu. ▫ Žebērklis ir trīsžuburaina vai četržuburaina dzelzs, ar ko dur zivis.
|
ä’b ..., ä’b knj ei ... ega ▫ ne ..., ne - ä’b lind pūsõ, ä’b kalā mie’rsõ – tijā pasouļ ei lindu puus ega kala meres – tühi maailm ▫ ne putns kokā, ne zivs jūrā – tukša pasaule; ä’b lū, ä’b pī’emdõ – ä’b või sīedõ ei luu ega liha [~ pehme] – ei või süüa ▫ ne kauls, ne mīkstums – nevar ēst; ä’b minā, ä’b tämā ei mina ega tema ▫ ne es, ne viņš; ä’b ne’i, ä’b ne’i ei nii ega naa ▫ ne tā, ne šā; ä’b vȯzā, ä’b kalā ei liha ega kala ▫ ne gaļa, ne zivs KK77a
- Ma ä’b lǟ’ ä’b sīņõ, ä’b tǟnõ. Ma ei lähe ei sinna ega tänna. ▫ Es neiešu ne turp, ne šurp. KK77a
|
ä’b|õigi *199 adj
(a) ebaõige, vale ▫ nepareizs - Se u’m ä’bõigi riek. See on ebaõige tee. ▫ Tas ir nepareizais ceļš. Kis midēgõst ä’bõigiz või jämp vīțõ tī’eb. Kes midagi valet või rumalat viisi teeb. ▫ Kas kaut ko dara nepareizā vai muļķīgā veidā. 152.1
(b) ebaehtne ▫ neīsts |
ǟrkiļ *240 s koonlavarras, koonal ▫ ērkulis (etn.) - pakkõld|ǟrkiļ takukoonlavarras ▫ pakulu ērkulis
- Ǟrkiļ vȯ’ļ mingizt nēļakimdõ tsentimētõrt pitkā või amād vīžkimdõ ka, ja si’z tä’mmõn vȯ’ļtõ seļļizt rāikad si’zzõl ī’edtõd nēļa kaņț pǟl, algõ pakkõld sadāgõd mǭ’zõ. Koonlavarras oli mõned nelikümmend sentimeetrit pikk või kõik viiskümmend ja siis talle olid sellised sälgud sisse lõigatud nelja kandi peale, ärgu takud kukkugu maha. ▫ Ērkulis bija kādus četrdesmit centimetrus garš vai pat visus piecdesmit, un tad tam bija tādi iegriezumi iegriezti četrās malās, lai pakulas nekrīt zemē. 86a18
|
bārban|pǟva *24 s barbarapäev (4. detsember) ▫ Barbaras diena (4. decembris) - Bārbanpǟvan ä’b või mittõ midāgõst va’imõd ažādõks tī’edõ. Barbarapäeval ei või mitte midagi teravate asjadega teha. ▫ Barbaras dienā neko nedrīkst darīt ar asām lietām. PK86
|
bēkšõ ¤55 vi määgida, mökitada ▫ blēt - Lambõn võiks kītõ „bēkšõ”, või tikān. Lambast võiks öelda „määgida”, või kitsest. ▫ Par aitu varētu teikt „blēt”, vai kazu. *156.1
|
blok *79 s
(a) plokk ▫ bloks
(b) plokk (tõsteseade) ▫ bloks (ierīce celšanai) - Blok, pū või roudi, kus u’m si’zāl seļļi kȭr. Plokk, puust või raudne, kus on sees selline ratas. ▫ Bloks, koka vai dzelzs, kurā ir iekšā tāds ritenis. 86a22
|
| bokt intj puks (kerge pea- või sarvelöök) ▫ buks (viegls sitiens ar galvu vai ragu) |
bǭņ *132 s suur hall vihma- või lumepilv ▫ liels lietus vai sniega mākonis - Bǭņõd nūzõbõd. Suured hallid vihmapilved tõusevad. ▫ Negaisa mākoņi ceļas.
|
bo’ŗgõ 1 ¤51 vt
(a) sogada ▫ duļķot - Boŗgõb, kis siegūb vietā liegāks siegāmõl. Sogab, kes segab vett mudaga segamini. ▫ Duļķo tas, kurš jauc ūdeni kopā ar dubļiem. Alā boŗgõ vietā, alā tī’e lie’ggõ! Ära soga vett, ära tee pori! ▫ Neduļķo ūdeni, netaisi dubļus. KK77
(b) mütata ▫ dukurēt - Ta kuskõst boŗgõb midēgõst ulzõ, nu ne’i ka vie’d sizāld või mingiz liegā sizāld, või mingist oukstõ midēgõst boŗgõb ulzõ. Ta kuskilt müttab midagi välja, no nagu veest või mingi muda seest või mingist august müttab välja. ▫ Viņš no kaut kurienes kaut ko izdukurē, nu tā arī no ūdens vai kādiem dubļiem, vai no kāda cauruma kaut ko izdukurē.
|
bouņõmi *200 s kloppimine, kolkimine ▫ klapēšana - Tī’eb mä’rrõ, se u’m bouņõmi: pūalgkõks, dū’rõks või vazārõks set tī’eb mä’rrõ. Teeb müra, see on kolistamine: vaid puuhaluga, rusikaga või vasaraga teeb müra. ▫ Taisa troksni, tā ir klapēšana: tikai ar koka pagali, dūri vai āmuru taisa troksni. KK78a31
|
bri’g *59 s
(a) kivisillutis ▫ bruģis
(b) trepiastmestik ▫ kāpņu laidums - āita|bri’g aidatrepp ▫ klēts kāpnes
- Tī’eb bri’g, ikš või kakš astūgt, ku ukš u’m jo kuordõ sillõ; bri’g sǭb tī’edõd pūstõ, ki’vstõ. Tehakse astmestik, üks või kaks astet, kui uks on kõrgemal sees; astmestik tehakse puust, kivist. ▫ Taisa kāpņu laidumu, vienu vai divus pakāpienus, ja durvis ir augstāk iekšā; laidumu taisa no koka, akmeņiem. KK78a31
|
brī|mǭ *12 s sööt -i ▫ atmata - Brīmǭ, või ta i’z ūo jõvā pierāst? Sööt, kas see ei olnud hea pärast? ▫ Atmata, vai tā nebija labam nolūkam? 79.1
|
brǭik *125 s praak ▫ brāķis - Brǭikõ u’m ūd pǟl tī’emõst või si’z viskõmõst je’dspēḑõn. Praaki peab ümber tegema või viskama ära. ▫ Brāķis ir jāpārtaisa vai arī jāmet projām. 86a25
|
brutsīņțõ ¤53 vt nühkida ▫ berzēt, berzēties > ȭŗikšõ- brutsīņțõ eņtš nǭ’gõ nühkida oma nahka ▫ berzēt savu ādu
- Ma võib mūdõ midēgõd brutsīņțõ või ne’i ȭŗõ, ȭŗikšõ kuigõd. Ma võin midagi muud nühkida või nii hõõruda, nühkida kuidagi. ▫ Es varu kaut ko citu berzēt vai tā berzt, berzēties kaut kā. Ta ēņtšta brutsīņțiz pū kilgs. Ta nühkis ennast puu vastu [~ külge]. ▫ Viņš berzējās gar koku. *156.1
|
budīļ *239 s soperdaja ▫ tāds, kas strādā pavirši, pa roku galam - Nutāb seļļiz budīļõks ka seļļizt rištīngtõ, kis midēgõst ä’bõigiz või jämp vīțõ tī’eb. Nimetatakse selliseks soperdajaks ka sellist inimest, kes midagi valet või rumalat viisi teeb. ▫ Par tādu, kas strādā pa roku galam, sauc arī tādu cilvēku, kas kaut ko nepareizi vai muļķīgi dara. 152.1
|
buļīkšimi *200 s vulin ▫ burbuļošana, mutuļošana - Ī’dtõkabāl sugūb se buļīkšimi sǟ’l, kus u’m mingi tǭ’gõz, või sǟ’l at kivīd allõ või mingi pū u’m allõ; si’z ve’ž lǟ’b iļļõ i’ļ sīe buļīkšõs. Ühtlugu see vulin tekkib seal, kus on mingi takistus, kas seal on kivid all või mõni puu on all; siis vesi läheb üle selle vulisedes. ▫ Aizvien tā mutuļošana gadās tur, kur ir kāds šķērslis, vai tur ir akmeņi apakšā, vai kāds koks ir apakšā; tad ūdens tek pār to mutuļodams. 86a25
|
būnga 1 *46 s
(a) muhk ▫ puns - Ta sai būnga vȯntsõ. Ta sai muhu otsaesisele. ▫ Viņš dabūja punu pierē. Mikīļ lekš tu’bbõ tā’giž si’ņņizt būngadõks vȱntsas . Mikīļ läks tuppa tagasi siniste muhkudega otsa ees. ▫ Miķeļis iegāja atpakaļ istabā ar ziliem puniem pierē. J17
(b) pahk ▫ māzers - Būngast võib tī’edõ knašīdi a’žḑi, sǟ’l võib mingist pūstõ tarīļi tī’edõ või seļļiži-tuoļļiži a’žḑi. Pahast võib teha ilusaid asju, seal võib mõnest puust taldrikuid teha või nii- ja naasuguseid asju. ▫ No māzera var taisīt skaistas lietas, tur no kāda koka var taisīt šķīvjus vai šādas tādas lietas. 86a33
|
buzārtõ ¤53 vt puserdada, hõõruda ▫ burzīt, berzēt - Buzārtõb, ȭŗõb ǭ’rõndt, papīert või kä’dsõ, või lōda pǟl. Puserdatakse, hõõrutakse riiet, paberit kas käes või laua peal. ▫ Burza, berž drānu, papīru vai rokā, vai uz galda. Vȯ’ļ ne’i, buzārtiz pi’ds loudõ, la’z ǭ’rõn vȯlkõ pī’emdi. Oli nii, hõõruti mööda lauda, et riie oleks pehme. ▫ Bija tā, berzēja pa galdu, lai drāna būtu mīksta. KK78a33
|
daņtšõ ¤47 vt tantsida ▫ dejot, dancot - tuoiz lil tagān (~ pie’rrõ) daņtšõ teise pilli järgi tantsida ▫ dancot pēc cita stabules
- Kil sa mi’nnõn ve’l dāņtšõd! Küll sa mul veel tantsid! ▫ Gan tu man vēl padancosi! Skrõuviz ažā vi’zzõ, si’z võiž tǟnda tī’edõ kui sa tǭ’d, ku ta dāņtšõb ja likūb, si’z sa ä’d või. Kruviti asi kinni, siis võis seda teha, nagu sa tahad, kui see tantsib ja liigub, siis sa ei või. ▫ Pieskrūvēja lietu, tad varēja to taisīt, kā tu gribi, ja tā staigā un kustās, tad tu nevari. KK78b30
|
dōŗa|pǟ *14 s põikpea ▫ stūrgalvis ~ doŗā|pǟ- Dōŗapǟ u’m seļļi, kis a’mmõ, midā ta nǟb, siedā ta tǭ’ks, ja ta ajāb siedā, või tegīž ta ä’b pa’n midēgõst kūlõmõks, mis tuoi kītõb, tä’mmõn u’m eņtš pǟ. Põikpea on selline, kes kõike, mida ta näeb, seda ta tahab, ja ta ajab taga seda, või jälle ta ei tee midagi kuulmaks, mis teine ütleb, tal on omaenese pea. ▫ Stūrgalvis ir tāds, kurš visu, ko viņš redz, to viņš grib, un viņš dzenas pēc tā, vai atkal viņš neklausa nekam, ko otrs saka, viņam ir sava galva. 86.35
|
gidīkšõ ¤55 vi kihiseda, pulbitseda ▫ šņākt, sīkt, burbuļot - Rok või sēmḑa gidīkšõb buļ-buļ; u’m pa je’nnõks appõn. Supp või piim pulbitseb mull-mull; on liiga palju hapnenud. ▫ Zupa vai piens burbuļo buļ-buļ; ir pārāk saskābis. KK78.1
|
glä’bbõ ¤29 vt peita ▫ slēpt, glabāt - Gläbūb ne’i, ku tuoi ä’b või kä’ddõ sǭdõ, u’m pa’nmõst seļļizõ kūožõ, kus tuoi ä’b nǟ, ä’b tīeda. Peidetakse nii, et teine ei või kätte saada, peab panema sellisesse kohta, kus teine ei näe, ei tea. ▫ Noglabā tā, lai otrs nevar dabūt rokā, jāliek tādā vietā, kur otrs neredz, nezina. KK78a44
|
glä’ndõz *182 s loru ▫ mūlāps, nejēga - Glä’ndõz u’m seļļi, võib kītõ pī’emdi; mittõ midāgõst ä’b või; ta midēgõst tī’eb, si’z sīestõ mitmidēgõst sǟ’l ä’b tu’l ulzõ. Loru on selline, võib öelda pehme; mitte midagi ei või; ta teeb midagi, siis sellest mitte midagi seal ei tule välja. ▫ Mūlāps ir tāds, var teikt mīksts; neko nevar; viņš kaut ko dara, tad no tā nekas nesanāk. 86b10
|
glõ’bžõ ¤51 vi lõgiseda ▫ klabēt - Tä’mmõn ambõd glõ’bžõbõd. Tal hambad lõgisevad. ▫ Viņam klab zobi. Glõ’bžõb lä’b või ukš, tūļ tǟnda drõtsīņtõb, si’z ta glõ’bžõb. Lõgiseb aken või uks, tuul seda logistab, siis see lõgiseb. ▫ Klab logs vai durvis, vējš to tricina, tad tas klab. KK78a44
|
goŗīkšõ ¤55 vi
(a) koriseda ▫ kurkstēt, burkšķēt
(b) muliseda ▫ burbuļot - Gorīkšõb, seļļįzt mä’rrõ tī’eb, īeb appõnõks või mõiti vigā. Muliseb, teeb sellist müra, läheb käärima või teistsugune viga. ▫ Burbuļo, taisa tādu troksni, saskābst vai [kāda] cita vaina. KK78a44
|
gri’nnõ ¤29 vi jonnida ▫ niķoties - Ku läpš strīḑõb, ä’b või mīeriņtõ, si’z ta grinūb. Kui laps riidleb, ei saa [teda] rahustada, siis ta jonnib. ▫ Kad bērns strīdas, [viņu] nevar nomierināt, tad viņš niķojas. KK78a45
|
gru’mmõ ¤29 vi tusatseda ▫ īgņoties - Rištīng grumūb, ku tä’mmõn u’m grumā, zǟl, tämā ä’b või jarā u’nnõ, grumūb ī’žeņtšõks. Inimene tusatseb, kui tal on viha, kahju, ta ei või ära unustada, tusatseb omaette. ▫ Cilvēks īgņojas, kad viņam ir dusmas, žēl, viņš nevar aizmirst, īgņojas savā nodabā. KK78a45
|
| grūoiptõ ¤53 vi soont raiuda või lõigata ▫ gropēt, grebt gropes |
ī’diņțõ ¤54 vt ühendada ▫ savienot, apvienot - Või translatīv ja komitatīv ä’b vȯlkstõ ī’diņțõb ī’dõ nõtkõmõ? Kas tanslatiiv ja komitatiiv ei oleks ühendatavad ühte käändesse? ▫ Vai translatīvs un komitatīvs nebūtu apvienojami vienā locījumā? EA1.3
|
| īlpa *46 s väike heina- või lõngatuust ▫ mazs siena vai dzijas pušķis |
i’lzõ adv
(a) üles, ülespoole ▫ augšā (virziens), augšup - i’lzõ a’jjõ üles ajada (magamast) ▫ piecelt augšā, uzmodināt; i’lzõ īekõ üles hüpata ▫ pielekt augšā; i’lzõ nūzõ üles tõusta ▫ piecelties, pamosties; i’lzõ sǭdõ üles saada (magamast) ▫ dabūt augšā ~ pamodināt; i’lzõ tī’edõ taastada ▫ atjaunot KK78; KK78a37; KK78a37; J11
- Kaš a’iliz i’lzõ pū’zõ. Kass jooksis üles puusse. ▫ Kaķis uzskrēja augšā kokā. Näntõn, kīen vȯ’ļ vizā u’ņ, ä’b või i’lzõ sǭdõ, kītiz: magūb ne’i ku kuoț. Nendest, kel oli kõva uni, ei või üles saada, öeldi: magab nagu kott. ▫ Par tiem, kuriem bija ciešs miegs, nevarēja dabūt augšā, teica: guļ kā maiss. Kū (~ pīla; ~ pițki; ~ pǟva) tulāb i’lzõ. Kuu (~ pilv; ~ äike; ~ päike) tuleb üles. ▫ Mēness (~ mākonis; ~ negaiss; ~ saule) parādās [~ nāk augšup]. KK78; KK77b
(b) üles, avamere poole, avamerele ▫ tālāk jūrā, dziļāk jūrā - Skuțkīd i’zt lǟ’tõ ne’i kōgaz i’lzõ, ku võiž vȯigõ. Tüdrukud ei läinud nii kaugele üles, et võis ujuda. ▫ Meitenes negāja tik tālu augšā, ka varēja peldēt. KK78a43
|
irdõ ¤47 vi harjuda ▫ pierast - si’zzõl irdõ ära harjuda ▫ aprast KK78b12
- Ma īrdiz sīekõks aššõ. Ma harjusin sellega ruttu. ▫ Es ātri pie tā pieradu. Pi’ņ u’m irdõn kaššõks, ne at kǭ’dskiņ irdõnd. Koer on harjunud kassiga, nad on kahekesi harjunud. ▫ Suns ir saradis ar kaķi, viņi abi ir saraduši. Või ta īrdõb mi’n jū’rõ? Kas ta harjub minuga? ▫ Vai viņš pieradīs pie manis? Ä’b ūo jõvā, ku läpš ī’d jūrs u’m irdõn. Ei ole hea, kui laps ühe juures on harjunud. ▫ Nav labi, ja bērns ir pieradis pie viena. Mēg ūom irdõnd sīedõ kaļdi. Me oleme harjunud sööma kalu. ▫ Mēs esam pieraduši ēst zivis. KK78a41; KK78a46
|
ja’ggõl adv jaol ▫ iesaistīts - ja’ggõl vȱlda jaol või kohal olla ▫ piedalīties, būt iesaistītam E I
|
jālga *34 s jalg ▫ kāja - kīņḑõl|jālga küünlajalg ▫ svečturis; tikā|jālga pläru (omakeeratud suits) ▫ kazaskāja (paštīta cigarete)
- jālgad alā sǭdõ jalad alla saada ▫ nostāties uz kājām; jālgad alā lǟ’dõ jalgade alla sattuda ▫ paskriet zem kājām; jālgad allõ vȱlda jalgade all olla ▫ būt pa kājām; jālga pǟl sǭdõ jalgu alla saada ▫ tikt uz kājām; jālgad pǟl vȱlda liikvel olla ~ tagajalgadel olla ~ ärevil või vihane olla ▫ būt kustībā ~ būt uz kājām ~ būt satrauktam; jalgõ je’ddõ pānda jalga ette panna ▫ aizlikt kāju priekšā; jalgõ vȯidõ jalga hoida, kaitsta ▫ saudzēt kāju; jaļgi alā võttõ jalgu alla võtta ▫ celties kājās; ä’b võta jaļgi alā ei võta jalgu alla ▫ neceļas kājās; jaļgi kengõ jalgu kängitseda ▫ aut kājas; jaļgi pie’zzõ jalgu pesta ▫ mazgāt kājas; jaļgi pästõ jalgu lahti võtta ▫ noaut kājas; jaļgi (~ tagān) vie’ddõ jalgu (~ järele) vedada ▫ vilkt kājas; jaļgi vāldiņ pānda jalga lasta ▫ ņemt kājas pār pleciem; kõ’urõd jālgad ne’i ku kūokõd (~ raņtpūd) kõverad jalad nagu konksud (~ rangid) ▫ līkas kājas kā āķi (~ sakas); pīentõd jālgad ne’i ku štorkõn peenikesed jalad nagu toonekurel ▫ tievas kājas kā stārķim; sūŗ jālga ne’i ku ibīzõn suur jalg nagu hobusel ▫ liela kāja kā zirgam KK78a20
- Jālgad īebõd ku pūkabāld. Jalad muutuvad nagu puutükkideks. ▫ Kājas kļūst kā koka gabali. Jālgad ä’b kāndatõ – si’z ne ä’b ūotõ tierrõd. Jalad ei kanna – siis need ei ole terved. ▫ Kājas nenes – tad tās nav veselas. Ma tī’eb jālgad vāldiņ. Ma võtan jalad lahti. ▫ Es noauju kājas. Jālgad lǟ’bõd rištä’bbiz, sa ūod jarā jūobõn. Jalad lähevad risti, sa oled joobnud. ▫ Kājas iet šķērsām, tu esi iereibis. Ä’b või jālga je’ddõ pānda, tulīnõz sadāb! Ei või jalga ette panna, kohe kukub! ▫ Nevar likt kāju priekšā, tūlīt nokrīt! Pidā ibīz jalgõ! Pea hobuse jalga! ▫ Turi zirga kāju! I’bbi vȱidab jalgõ, jālga pȯdūb. Hobune hoiab jalga, jalg valutab. ▫ Zirgs saudzē kāju, kāja sāp. Mi’n u’m tä’m jaļgi paijõmõst. Ma pean ta jalgu paitama. ▫ Man ir jāglauda viņam kājas. I’bbi pȯtkāstõb jālgaks. Hobune lööb jalaga. ▫ Zirgs sper ar kāju. Ma lǟ’b jālgiņ (~ eņtš jālgadõks). Ma lähen jala (~ omil jalul). ▫ Es eju kājām (~ savām kājām). Jālgad ne’i smagād, ne’iku vȯlkstõ svināst tǟdõd. Jalad nii rasked nagu oleksid tina täis. ▫ Kājas tik smagas, it kā būtu pilnas svina. Ta pa’ņ jālgad vāldiņ. Ta laskis jalga. ▫ Viņš ņēma kājas pār pleciem. Ta võtāb jālgad sälgõ – ku ta ne’i kierdõ lǟ’b. Ta võtab jalad selga – kui ta nii nobedalt läheb. ▫ Viņš ņem kājas pār pleciem – ja viņš tā ātri iet. Mis sa jelād amād nēļa jālgaks lovāl! Mis sa aeled [~ elad] kõigi nelja jalaga voodil! ▫ Ko tu dzīvojies ar visām četrām kājām pa gultu! KK77a
|
jarā adv
(a) ära ▫ projām, nost, no- ≈ järā; = järāndiz- jarā andõ ära anda ▫ dot projām; jarā arrõ ära arvata ▫ uzminēt; jarā eitõ hüljata ▫ atmest; jarā īndatõ hinnata, väärtust määrata ▫ novērtēt; jarā ka’ddõ ära kaduda ▫ pazust; jarā likkõ hälbida ▫ apmaldīties, nomaldīties; jarā nä’gțõ tõestada ▫ pierādīt; jarā nustõ ära tõsta ▫ nocelt nost; jarā tulkõ ära tõlkida ▫ pārtulkot; jarā tundõ ära tunda ▫ atpazīt IK5
- Tsälmõts tulāb mǭ kamār vä’ggi kievāmstiz jarā. Tsälmõtis tuleb maakamar kergesti ära. ▫ Celmupē velēna viegli nāk nost. Jālga u’m jarā pūdõn, ä’b või tä’mkõks je’llõ. Jalg on tuimaks jäänud, ei või sellega toime tulla. ▫ Kāja ir notirpusi, nevar ar to tikt galā. J14; KK78
(b) ära, läbi ▫ cauri, garām - Pūol kakš u’m jarā. Pool kaks on läbi. ▫ Ir pāri pusdiviem [~ pusdivi ir cauri]. KK77a
|
jatkõ 1 ¤34 vt jätkata ▫ turpināt, pagarināt - Jatkūb, panāb kakš ī’dõku’bbõ või kabāl jū’rõ. Jätkatakse, pannakse kaks kokku või tükk juurde. ▫ Pagarina, liek divus kopā vai gabalu klāt. KK78a47
|
je’dstõ pop
(a) eest ▫ no priekšas - Mis je’dsõ, kadīz je’dstõ. Mis ees, kadus eest. ▫ Kas priekšā, pazuda no priekšas. KK78a38
(b) eest, asemel ▫ par, vietā - Ta pǭlab jumālt mi’n je’dstõ, kui mõtlõb, ku ma u’m ne’i švakkõ, ku ä’b või. Ta palub jumalat minu eest, kui mõtleb, et ma olen nii nõrk, et ei või. ▫ Viņš lūdz dievu par mani, ja domā, ka es esmu tik vājš, ka nevarēšu. KK78
(c) meelest, järgi ▫ pēc, -prāt = pierāst 2 (d)- Mi’n je’dstõ u’m ne’i. Minu meelest on nii. ▫ Manuprāt, ir tā.
|
jegā|ikš *217 pn igaüks, iga ▫ ikviens, katrs - Jegāikš lekš eņtš riekkõ. Igaüks läks oma teed. ▫ Katrs gāja savu ceļu. Jegāikš kāndab eņtš kāndamtõ, jegāikš viedāb eņt viedāmtõ. Igaüks kannab oma kandamit, igaüks veab oma koormat. ▫ Ikviens nes savu nesumu, ikviens velk savu vezumu. Jegāī’dõn u’m kāndamõst eņtš rištõ. Igaüks peab kandma oma risti. ▫ Katram savs krusts jānes. Sugīd ä’b või kītõ, mingi kūož jegāikš u’m. Sugugi ei või öelda, mis koht ükski neist on. ▫ Nemaz nevar pateikt, kura vieta katra no tām ir. Jegāikš lūomõz tabārõks kāitsõb kärmiži. Iga loom sabaga hoiab eemal kärbseid. ▫ Katrs dzīvnieks ar asti gaiņā mušas. Jegāī’ds tīesõ u’m vi’gḑi. Igas töös on vigu. ▫ Katrā darbā ir kļūdas. J21; KK78a68; J4
|
jelātõ 1 ¤53 vt elustada, taaselustada ▫ atdzīvināt - kūolõnt ä’b või jelātõ surnut ei saa elustada ▫ mirušo nevar atdzīvināt
|
je’llõ 1 ¤13 vt
(a) töötada, tegeleda ▫ strādāt, nodarboties - ainõ je’llõ ~ je’llõ āinaks heina teha ▫ vākt sienu; je’llõ rī’jkõks rehetöid teha ▫ veikt rijas darbus; je’llõ amā joudkõks (~ amāl joudõl) töötada kõigest jõust ▫ strādāt no visa spēka KK78; KK77a
- Ta sugīd ä’b või je’llõ. Ta sugugi ei või töötada. ▫ Viņš nemaz nevar strādāt. Līvõ kēravīļa lūojid āt je’llõnd kīel kõrdõlpa’nmizõks. Liivi kirjavara loojad on tegelenud keelekorraldusega. ▫ Lībiešu rakstniecības veidotāji ir nodarbojušies ar valodas normēšanu. Ta jelīz sportõks. Ta tegeles spordiga. ▫ Viņš nodarbojās ar sportu. U’m je’llõn ne’i, ku nǭ’gõ tū’gõb. On töötanud nii, et nahk suitseb. ▫ Ir strādājis tā, ka āda kūp. U’m je’llõn ne’i, ku sīlmad pu’nnizt. On töötanud nii, et silmad punased. ▫ Ir strādājis tā, ka acis sarkanas. KK77a; K85"
(b) teha ▫ darīt - Ta īrgõb je’llõ tīedõ. Ta hakkab tööd tegema. ▫ Viņš sāk darīt darbu. Ta jelāb rištīngõks seis brīnõmtõ. Ta teeb inimesega seitse imet. ▫ Viņš dara ar cilvēku septiņus brīnumus. Ne’i u’m tīedõ je’llõn, ku nǭgõ u’m sǟlgas ka’žži. Nii on tööd teinud, et nahk on seljas märg. ▫ Tā ir darbu darījis, ka āda uz muguras ir slapja. KK77a
|
je’llõ 3 ¤13 vi
(a) elada ▫ dzīvot - kuo’nnõ, rāndas je’llõ kodus, rannas elada ▫ dzīvot mājās, jūrmalā
- Kǭrli jelāb Sīkrõgõl. Kǭrli elab Sīkrõgis. ▫ Kārlis dzīvo Sīkragā. Ta tuļ Sīkrõgõl jelām. Ta tuli Sīkrõgi elama. ▫ Viņš atnāca dzīvot uz Sīkragu. Tuoi suodā, mis mä’d kazām sai le’bbõ jelām, tuoi līvliztõn jemīņ vaijõ. Teine sõda, mis meie põlvkond pidi läbi elama, tõi liivlastele rohkem vaeva. ▫ Otrais karš, kurš mūsu paaudzei bija jāpiedzīvo, atnesa lībiešiem vairāk posta. Jegāī’dõn u’m jelāmõst eņtš pie’rrõ. Igaüks peab elama enese järgi. ▫ Katram ir jādzīvo pa savam. Ma jelāb ne’i ku jemā ripsõ. Ma elan nagu ema süles. ▫ Es dzīvoju kā mātes klēpī. Ku rištīng jelāb ne’i ku kik nanā pǟl, si’z ta jegāl āigal võib li’bštõ. Kui inimene elab nagu kukenoka peal, siis ta võib igal ajal libastada. ▫ Ja cilvēks dzīvo kā uz gaiļa knābja, viņš var jebkurā laikā paslīdēt. Ma ne’i ku kǭ’d tu’l va’isõ jelāb, ī’dst irm un tuoist irm. Ma elan nagu kahe tule vahel, ühest hirm ja teisest hirm. ▫ Es dzīvoju kā starp diviem uguņiem, no viena bail un no otra bail. Jelāb ne’i ku kuoț sizāl. Elab nagu kotis. ▫ Dzīvo kā maisā. Ne’i ku tu’lka’jsõ jelāb, ä’b või mõitizõks tǟnda sǭdõ. Elab nagu tulekahjus, ei või teistsuguseks teda saada. ▫ Dzīvo kā ugunsgrēkā, nevar viņu padarīt citādu. Ta jelāb ne’i ku tijā tūļ (~ ne’i ku tūl pǟl). Ta elab nagu tühi tuul (~ nagu tuule peal). ▫ Viņš dzīvo kā tukšs vējš (~ kā uz vēja). Ma jelāb ne’i ku u’ņštä’bbiz. Ma elan nagu unes. ▫ Es dzīvoju kā sapnī. Ne ne’i ku kaš pi’ņņõks jelābõd. Need elavad nagu kass koeraga. ▫ Viņi dzīvo kā kaķis ar suni. Ne jelābõd ne’i ku piņīd. Need elavad kui koerad. ▫ Viņi dzīvo kā suņi. KK77a; KK77b; KK78; VS36
(b) toime tulla ▫ tikt galā - Jālga u’m jarā pūdõn, ä’b või tä’mkõks je’llõ. Jalg on tuimaks jäänud, ei või sellega toime tulla. ▫ Kāja ir notirpusi, nevar ar to tikt galā. KK78
(c) asustada ▫ apdzīvot - līvližist i’ļļõ je’ltõd teritorij liivlaste poolt asustatud maa-ala ▫ lībiešu apdzīvotā teritorija
|
jemīņ adv
(a) rohkem, enam ▫ vairāk - Nēḑi võiž vȱlda jemīņ agā veitim. Neid võis olla rohkem või vähem. ▫ To varēja būt vairāk vai mazāk. Mä’d kilās si’gži kalāmī’ed vejīzt jemīņ brēțliži ä’bku sīļkidi. Meie külas sügisel kalurid püüdsid rohkem kilusid kui silke. ▫ Mūsu ciemā rudenī zvejnieki zvejoja vairāk brētliņas nekā reņģes. Se maksāb jemīņ. See maksab rohkem. ▫ Tas maksā vairāk.
(b) alles, kauem, enam ▫ vairs, ilgāk - Mūdõ jemīņ ä’b ūo, set sǭrad un tabār. Muud enam ei ole, ainult sarved ja saba. ▫ Cita vairs [nekā] nav, tikai ragi un aste. Ma jemīņ ä’b lǟ’. Ma enam ei lähe. ▫ Es vairs neiešu. Mis si’z jemīņ vȯ’dlõ! Mis siis enam oodata! ▫ Ko tur vairs gaidīt! KK77a; J14
|
je’ngid adv küllalt sageli ▫ visai bieži, nereti ≈ je’ngõd- Je’ngid līvõ naiži pūtiz mu’r ja ä’bvȯņ, ku mie’r võtīz igā pǟl mī’e agā pūoga. Küllalt sageli puudutas liivi naisi mure ja õnnetus, kui meri võttis igaveseks mehe või poja. ▫ Visai bieži lībiešu sievietes skāra raizes un nelaime, kad jūra uz mūžu paņēma vīru vai dēlu. HG33
|
jengõ ¤37 vi
(a) hingata ▫ elpot, ieelpot - tõvāld jengõ sügavalt hingata ▫ dziļi ieelpot
- Jengõmõt ä’b või je’llõ. Hingamata ei saa elada. ▫ Neelpojot nevar dzīvot. KK78a47
(b) lahtuda, haihtuda, aurustuda ▫ izgarot, iztvaikot, novadēties - jarā jengõ lahtuda ~ ära hingata ▫ izgarot ~ novadēties
- Propūb botīļ vi’zzõ, algõ ta jengõg jarā. Pudel korgitakse kinni, et see ei aurustuks ära. ▫ Pudeli aizkorķē, lai tā neizgarotu. KK78b20
|
jõvām *157 s
(a) hea, headus ▫ labums, labestība - Se ä’b ūo mingi jõvām. See ei ole midagi head. ▫ Tas nav nekas labs.
(b) kasu, hüve ▫ labums, ieguvums - Kakš jõvāmtõ umīțigid ä’b või tǭ’dõ. Kaht head ometi ei või tahta. ▫ Divas labas lietas taču nevar gribēt. A’mmõ jõvāmt ä’b või tǭ’dõ. Kõike head ei saa tahta. ▫ Visu labumu nevar gribēt. Mingi jõvām u’m oppimizõn. Mis kasu on õppimisest. ▫ Kāds labums ir no mācīšanās. Jämp u’m se, kis mu’rtõb set, la’z sǭgõ lītiz āigalizt jõvāmt. Rumal on see, kes hoolitseb vaid, et saaks lühiajalist kasu. ▫ Muļķis ir tas, kurš rūpējas tikai, lai gūtu īslaicīgu labumu. Se ä’b ānda jõvāmtõ. . See ei anna kasu. ▫ Tas nedod labumu. J81; KK78b28; J14; J16
(c) vara(ndus) ▫ labums, manta - Tikkiž mi’n jõvām suodā aigiz kadīz. Kõik mu vara läks sõja ajal kaduma. ▫ Visa mana manta kara laikā pazuda.
|
jumāl *233 s jumal ▫ dievs - jumālt pallõ jumalat paluda, palvetada ▫ lūgt dievu; jumālõks jettõ jumalaga jätta ▫ pateikt ardievas
- Jumāl pierāst! Jumala pärast! ▫ Dieva dēļ! Jumālõks! Jumalaga! ▫ Ar dievu! La’z jumāl āndag! Jumal andku! ▫ Lai dievs dod! La’z jumāl ä’bțõg! Jumal aidaku! ▫ Lai dievs palīdz! La’z jumāl vȱidag! Jumal hoidku! ▫ Lai dievs pasargā! Või si’z sa jumālt ä’d kārta? Kas sa siis jumalat ei karda? ▫ Vai tad tu dieva nebīsties? Jumāl siedā tīedab! Jumal seda teab! ▫ Dievs to zina! Alā jumāl pūolstõ vanāpȯisõks īe! Ära jumala eest vanapoisiks jää! ▫ Dieva dēļ, nepaliec par vecpuisi. KK77a; KK78b61; 2L21
|
jūodõ 1 ¤9 vt juua ▫ dzert - jarā jūodõ maha juua ▫ nodzert; eņtš mīel jarā jūodõ oma aru ära juua ▫ nodzert savu prātu; eņtš mīel pierzgõ jūodõ oma aru perse juua ▫ nodzert savu prātu pakaļā; ēņtšta tǟdõks jūodõ ennast täis juua ▫ piedzerties; jūob vīnõ ne’i ku vietā joob veini nagu vett ▫ dzer vīnu kā ūdeni KK78
- Ibīzõn āndab paņštõ jūodõ. Hobusele antakse pangest juua. ▫ Zirgam dod dzert no spaiņa. Ta jūob vietā. Ta joob vett. ▫ Viņš dzer ūdeni. Ta jūob krūzõst. Ta joob kruusist. ▫ Viņš dzer no krūzes. Ta jūob amāst paņstõ. Ta joob kogu ämbrist. ▫ Viņš dzer no visa spaiņa. Ta juoi eņtš rǭ’ jarā. Ta jõi oma raha maha. ▫ Viņš nodzēra savu naudu. Või ne sǟ’l lekštõ jūomõ? Kas need seal läksid jooma? ▫ Vai viņi tur aizgāja dzert? Mis sa eņtšõn ūod si’zzõl jūond, ku sa seļļi ūod? Mis sa enesele sisse oled joonud, et sa selline oled? ▫ Ko tu esi iedzēris, ka tu esi tāds? Ma võib jūodõ tīera potīļ, mikš mittõ piškīzt glǭzõ? Ma võin juua terve pudeli, miks mitte pisikest klaasi? ▫ Es varu izdzert veselu pudeli, kāpec ne mazu glāzi? Ta juoi ne’iku nanā glǭz pū’ojsõ. Ta jõi nii, et nina klaasi põhjas. ▫ Viņš dzēra tā, ka deguns glāzes dibenā. KK77b; KK78a52; 86a47; KK77a
|
jūrmatõ ¤53 vi
(a) tuimaks muutuda, ära surra ▫ notirpt - Jālga jūrmatiz jarā. Jalg suri ära. ▫ Kāja notirpa.
(b) uimaseks või oimetuks muutuda ▫ apdullt - jūrmatõnõks īedõ oimetuks muutuda ▫ kļūt apdullušam KK77a
- Ku rištīng u’m jūrmatõn, vä’zzõn, piekslõb ī’dõ pūolõ, tuoizõ pūolõ, lūoilõb ī’žeņtšõks. Kui inimene on uimane, väsinud, põrkab ühele poole, teisele poole, tuigerdab omaette. ▫ Ja cilvēks ir apdullis, noguris, mētājas uz vienu pusi, uz otru pusi, grīļojas savā nodabā. KK78a75
|
jū’rõ 2 adv
(a) juurde, lisaks ▫ klāt, papildus - jū’rõ pä’zzõ juurde pääseda ▫ piekļūt klāt; jū’rõ võttõ juurde võtta ▫ pieņemt klāt; jū’rõ pānda juurde lisada ▫ pielikt klāt; jū’rõ sǭdõ juurde saada ▫ dabūt klāt; jū’rõ vie’ddõ juurde vedada ▫ pievest klāt; jū’rõ võttõ juurde võtta ▫ pieņemt klāt JL3; 86b9; KK78b61
- Rǭz u’m pe’ļļõmõst jū’rõ. Natuke tuleb juurde teenida. ▫ Nedaudz jāpiepelna klāt. 152.2
(b) külge ▫ pie- - jū’rõ pa’llõ külge või põhja kõrbeda ▫ piedegt; jū’rõ vie’ddõ külge tõmmata ▫ pievilkt KK78b61; KK78.3
- A’ž ma tä’mmõn kuigõd pi’ddõz lǟ’dsõ pūtõb jū’rõ. Kui ma temast kuidagi mööda minnes puutun külge. ▫ Ja es viņam, kaut kā garām ejot, pieskaros. 152.2
|
kaleš *143 s kaless ▫ kaleša (etn.) - Matkimiz pierāst kȭlbatizt kalešidi – klõkštõd kastīdi, mis vȯ’ļtõ siksnõdõks vi’zzõ si’dtõd rattõ ašīd aga rieggõ jǭlõkst pǟlõ. Reisimiseks tarvitati kalesse – suletud kaste, mis olid rihmadega kinni seotud vankri telgede või ree jalaste peale. ▫ Ceļojumiem lietoja kalešas – slēgtas kastes, kas ar siksnām bija nostiprinātas uz ratu asīm vai ragavu sliecēm. E IE
|
| kaļ 1 *104 s tela, kali -i (ümmargune puu paadi all selle merre või rannale lükkamiseks) ▫ kaļa (zem laivas liekams apaļkoks tās iestumšanai jūrā vai izvilkšanai krastā) (mar.) |
kāndatõ 1 ¤53 vt
(a) kannatada, kogeda ▫ ciest - va’llõ kāndatõ valu kannatada ▫ ciest sāpes
- Tä’m ka’ggõl kāndatõb. Ta kael kannab. ▫ Viņa kakls cieš. KK77a
(b) kannatada, sallida ▫ ieredzēt, ciest - Ma ä’b või tǟnda sīlma tutkāmõs kandatõ. Ma ei või teda silma otsas sallida. ▫ Es nevaru viņu ieredzēt ne acu galā. Ta ä’b kāndat mīnda. Ta ei salli mind. ▫ Viņš mani necieš.
(c) taluda ▫ paciest, izturēt - Ma ä’b või kāndatõ siedā nēmiztõ. Ma ei või kannatada selle nägemist. ▫ Es nevaru paciest to skatu. Ma ä’b või siedā kāndatõ. Ma ei või seda taluda. ▫ Es nevaru to paciest. Kui ma võiji siedā kāndatõ? Kuidas ma võivat seda välja kannatada? ▫ Kā es varot to izturēt? KK78b60
|
kapīņțõ 1 ¤53 vt hakkida, raiuda ▫ kapāt - Sigād pierāst või nī’emõd pierāst kapīņțiz na’ggiri, bīetidi, te’i pīenõks nēḑi rōdaks. Sigade jaoks või lehmade jaoks raiuti peeneks kartuleid, peete, tehti neid peeneks kapsarauaga. ▫ Cūkām vai govīm kapāja kartupeļus, bietes, sasmalcināja tās ar dzelzīti. Sigān u’m kapīņțõmõst pīenõks na’ggõrd. Seale tuleb kartulid peeneks raiuida. ▫ Cūkai kartupeļi jāsakapā smalki. 86.50; KK78a53
|
kargõ ¤37 vi
(a) karata ▫ lēkt - Ta kārgiz i’lzõ. Ta kargas üles. ▫ Viņš pielēca augšā. Kõps kārgiz je’dspēḑõn mõtsõ. Jänes kargas ära metsa. ▫ Zaķis aizlēca projām mežā.
(b) karata, tõusma (taevakeha kohta) ▫ aust, lēkt - Või si’z pǟva ä’b karg ūoņdžõl idāst? Kas siis päike ei karga hommikul kirdest? ▫ Vai tad saule nelec no rīta ziemeļaustrumos? Päva kārgõb, ku nūzõb. Päike kargab, kui tõuseb. ▫ Saule lec, kad [tā] ceļas. J19; KK78a2
(c) karata, hambad sisse lüüa ▫ ieklupt, iecirst zobus - Pi’ņ kārgõb. Koer lööb hambad sisse. ▫ Suns iecērt zobus. Pi’ņ kārgiz mī’en jalgõ. Koer kargas mehele jalga. ▫ Suns ieklupa vīram kājā.
|
kēļ *215 s
(a) keel (kehaosa) ▫ mēle - li’bḑi kēļ libe keel ▫ gara [~ slidena] mēle; pī’emdi kēļ pehme keel ▫ mīksta mēle; pitkā kēļ pikk keel ▫ gara mēle; slikți kēļ paha keel ▫ slikta mēle; va’imi kēļ terav keel ▫ asa mēle; kēļ ne’i ku tȭla keel nagu vaalikurikas ▫ mēle kā vāle; kīeldõ kastõ keelt kasta ▫ iemērkt mēli; kīeldõ pieksõ keelt peksta ▫ kulstīt mēli; eņtš kīeldõ vǭļikšõ oma keelt valitseda ▫ pievaldīt savu mēli KK78b7; Jk1.26
- Kēļ kǟ’b aššõ – kierdõ rõkāndõb. Keel käib kiiresti, nobedasti räägib. ▫ Mēle kustas ātri – veikli runā. Kēļ kūjõb jarā rõkāndõs. Keel kuivab rääkides ära. ▫ Mēle izžūst runājot. Kēļ u’m jarā vä’zzõn. Keel on ära väsinud. ▫ Mēle ir nogurusi. Pidā eņtš kīeldõ! Pea oma keel paigal! ▫ Pievaldi savu mēli! Kēļ sõ’vlõb – pa je’nnõks rõkāndõb. Keel sügeleb – liiga palju räägib. ▫ Mēle niez – par daudz runā. Pī’emdi kēļ – rõk ä’b ūo sieldõ, ne’i ku pūoltūorõz. Pehme keel – jutt ei ole selge, nagu pooltoores. ▫ Mīksta mēle – runa nav skaidra, tāda kā pusjēla. Pitkā kēļ u’m, ku tūoizta na’grõb. Pikk keel on, kui teist välja naerdakse. ▫ Gara mēle ir, kad citu apsmej. Vȱida eņts kīel ambõd tagān! – ku u’m vȱidamõst tǟnda, algõ ta rõkāndõg. Hoia oma keel hammaste taga! – kui tuleb teda hoida, et ta ei räägiks. ▫ Turi savu mēli aiz zobiem! – ja ir viņš jāattur, lai viņš nerunā. Alā sa eņtš kīeldõ ku’ltõ! Ära sa oma keelt kuluta! ▫ Nedeldē savu mēli! Se u’m mi’n kīel pǟl – sīemnāiga või rõk. See on mu keele peal – söök või jutt. ▫ Tas ir uz manas mēles – ēdiens vai sakāmais. Se sõnā u’m mi’n kīel tutkāmõs. See sõna on mu keele otsas. ▫ Tas vārds man ir uz mēles. KK77a
(b) keel (suhtlusvahend) ▫ valoda - līvõ kēļ liivi keel ▫ lībiešu valoda
- Kēļ u’m jarā ka’ddõn. Keel on ununenud [~ kadunud]. ▫ Valoda ir aizmirsusies [~ pazudusi]. Tä’mmõn u’m saksā kēļ sūsõ. Tal on saksa keel suus. ▫ Viņš prot vācu valodu [~ viņam ir vācu valoda mutē]. Mēg i’z līedam ī’tizt kīeldõ: ä’b võimõ ku’bbõ rõkāndõ. Me ei leidnud ühist keelt: me ei või kokku leppida. ▫ Mēs neatradām kopīgu valodu: nevaram sarunāt. KK77b; KK78
(c) pillikeel ▫ stīga - kāndla kēļ kandle keel ▫ kokles stīga
(d) päästik, trikkel ▫ mēlīte - plint|kēļ püssi trikkel ▫ šautenes mēlīte
|
kesti *194 adj
(a) paksu või kõva naha või kestaga ▫ ar biezu ādu vai čaulu
(b) paksu koorega ▫ ar biezu mizu - kesti pū paksu koorega puu ▫ koks ar biezu mizu
(c) puutüve välisküljest lapiti lõigatud (laud või pird) ▫ no koka serdes ārmalas griezts (dēlis vai skals) |
ke’ž *87 s käsi ▫ roka - jõvā ke’ž parem käsi ▫ labā roka; kurā ke’ž vasak käsi ▫ kreisā roka; vȯndzi ke’ž õnnelik käsi ▫ laimīga roka; kä’d tutkāmõs käeulatuses ▫ rokas stiepiena attālumā; kädūd jū’rõ pānda käed külge panna ▫ pielikt rokas; kädūd ku’bbõ pānda käed kokku või risti panna ▫ salikt rokas kopā; kätā nustõ kätt tõsta ▫ pacelt roku; kīndidi kä’ddõ pānda kindaid kätte panna ▫ uzvilkt cimdus rokā; kä’dkõks eitõ käega lüüa ▫ atmest ar roku; ke’žži jū’rõ pānda käsi külge panna ▫ pielikt rokas; ke’žži la’gtõ käsi laotada ▫ plātīt rokas; ke’žži pū’dõks pie’zzõ käsi puhtaks pesta ▫ nomazgāt rokas tīras ~ mazgāt rokas nevainībā; ke’žži pi’ddõ ripsõ käsi rüpes hoida ▫ turēt rokas klēpī; eņtš kä’ds pi’ddõ enese käes pidada ~ enese valduses pidada ▫ turēt pie sevis; i’ļ kä’d tagantkätt ▫ pa roku galam KK78; Lk20.19; 79.11
- Ke’ž tä’mmõn u’m kil vizā – ku panāb, si’z attõ sīlmad ullõ. Käsi on tal küll kõva – kui paneb, siis on silmad väljas. ▫ Roka viņam gan ir stipra, kad liek, tad acis ir ārā. Ke’ž ä’b vēļ je’llõ. Käsi ei luba töötada. ▫ Roka neļauj strādāt. Ke’ž ä’b kūl. Käsi ei kuula sõna. ▫ Roka neklausa. Ta u’m mi’n jõvā ke’ž. Ta on mu parem käsi. ▫ Viņš ir mana labā roka. Ne tu’ļtõ, kädūd ī’dsku’bsõ. Nad tulid käsikäes. ▫ Viņi atnāca roku rokā. Ma pidāb sīnda kä’dstõ vizās. Ma hoian sind käest kinni. ▫ Es turu tevi aiz rokas. Mi’n kädūd at ne’i ku vi’zzõ si’dtõd. Mu käed on nagu kinni seotud. ▫ Manas rokas ir kā sasietas. Kädūd sõ’vlõbõd – si’z ma tǭ’b tuoizõn ra’bbõ. Käed sügelevad – siis tahan teisele lüüa. ▫ Rokas niez – tad es gribu otram iesist. Pa’n kädūd kilgõ! Pane käed kõrvale! ▫ Novāc rokas [~ noliec rokas malā]! Ta pa’ņ kädūd tä’m kilgõ – si’z ta jõvāks tǟnda pidāb. Ta pani käed tema külge – siis ta peab teda heaks. ▫ Viņš pielika viņam rokas – tad viņš uzskata viņu par labu. Pa’n kädūd ku’bbõ, u’m jumālt pǭlamõst! Pane käed kokku, peab jumalat paluma! ▫ Saliec rokas kopā, jālūdz dievs! Alā pa’n eņtš kä’d tuoiz kabātõ! – ku tǭ’d sa’lliz võttõ. Ära pane oma kätt teise tasku! – [öeldadkse,] kui tahad salaja võtta. ▫ Nebāz savu roku cita kabatā! – [saka,] ja gribi slepeni paņemt. Ta u’m mi’n kä’d allõ si’z, ku minā u’m se tīedaji – kui ma panāb, ne’i ta tī’eb. Ta on mu käe all siis, kui mina olen see teadja – kuidas ma käsin, nii ta teeb. ▫ Viņš ir manās rokās tad, kad es esmu tas zinātājs – kā es lieku, tā viņš dara. Tuoi u’m tä’m kä’d allõ, ta võtīz eņtš kä’d alā. Teine on tema käe all, ta võttis oma käe alla. ▫ Otrs ir viņa rokās, viņš paņēma savās rokās. Amādõn i’z ūo i’bbi kä’d pierāst. Kõikidele ei olnud hobune käepärast. ▫ Visiem zirga nebija pa rokai. Se u’m mi’n kä’d pie’rrõ, seļļi tīe, mis lǟ’b. See on mulle käe järgi, selline töö, mis edeneb. ▫ Tas man ir pa rokai – tāds darbs, kas iet. Ta jelāb eņtš kä’d pǟl, eņtš pierāstõ. Ta elab oma käe peal, enese jaoks. ▫ Viņš dzīvo uz savu roku, sevis pēc. Ta kāndab mīnda kädūd pǟl jõvāst mīelstõ. Ta kannab mind kätel heast meelest. ▫ Viņš nēsā mani uz rokām aiz laba prāta. Alā nustā eņtš kätā tä’m pierāst! Ära tõsta tema pärast kätt! ▫ Nepacel viņa dēļ savu roku! Alā nustā eņtš kätā tä’m vastõ, si’z ä’b lī jõvīst! Ära tõsta oma kätt tema vastu, siis ei lähe hästi! ▫ Nepacel savu roku pret viņu, tad nebūs labi! Ma pǭlab tä’m kätā – ku ma tǭ’b tǟnda nāizõks. Ma palun ta kätt – kui ma tahan teda naiseks. ▫ Es lūdzu viņas roku – kad es gribu viņu par sievu. Se u’m tä’m kä’d tīe. See on tema kätetöö. ▫ Tas ir viņa roku darbs. Ta mūrdab eņtš ke’žži, ta u’m kõ’zzi. Ta murrab oma käsi, ta on vihane. ▫ Viņš lauza savas rokas, viņš ir nikns. Ma sai rǭntõ kä’ddõ. Ma sain raamatu kätte. ▫ Es dabūju grāmatu rokā. Ma sai sīe neitst eņtš kä’ddõ. Ma sain selle neiu enese kätte. ▫ Es dabūju to meitu rokā. Ta pidāb sīe eņtš kä’dsõ eņtš perīz tutkām sǭņõ. Ta hoiab seda enese käes oma viimase otsani. ▫ Viņš tur to savās rokās līdz pašam galam. Ta u’m kädūd-jālgadõks sīen vastõ. Ta on käte-jalgadega selle vastu. ▫ Viņš ar rokām un kājām ir tam pretī. KK77a; KK78.3; KK78a69
|
| kīļõ 2 ¤49 vt kiiluda, kiilu sisse või vahele ajada ▫ ķīlēt |
kīņḑõl 2 *235 s pisar ▫ asara - Ku lǟ’b ma’ggõm, si’z ä’b või räukõ, ku tu’ļļizt kīņḑõld kitābõd siļmi, tī’ebõd sīlman slikțõ. Kui minnakse magama, ei või nutta, sest tulised pisarad põletavad silmi, teevad silmale halba. ▫ Kad iet gulēt, tad nevar raudāt, jo karstas asaras dedzina acis, nodara acīm sliktu. Kīņḑõld vīerõbõd. Pisarad veerevad. ▫ Asaras rit. Kīņḑõld jūokšõbõd nemē ilgõ lapsõn. Pisarad voolavad nagu hülgelapsel. ▫ Asaras birst kā ronēnam. Kīņḑõld jūokšõbõd ne’i ku õvā ve’ž, upāndõb kīņḑõld si’zzõl jarā. Pisarad jooksevad nagu veevool, upub pisaratesse ära. ▫ Asaras tek kā strauta ūdens, noslīkst asarās. KK77a; 77.2
|
kīskõ ¤56 vt
(a) kiskuda, rebida, katkuda ▫ plēst, raut, plosīt - kä’dst kīskõ käest rebida ▫ izraut no rokām; ibūkši kīskõ juukseid kiskuda ▫ plēst matus; nīņi kīskõ niini kiskuda ▫ plēst lūkus; jarā kīskõ ära kiskuda ▫ noraut; kațki kīskõ katki kiskuda, katki rebida ▫ saplēst, pārraut; lǭigi kīskõ lõhki kiskuda ▫ pārplēst; ulzõ kīskõ välja kiskuda ▫ izraut
- Kalāmī’ed i’zt võitõ jettõ touvõ kä’ddõ eņtš tõurõd võrgõd jarā kīstõbõks. Kalurid ei võinud jätta oma kalleid võrke tormi kätte katki rebida. ▫ Zvejnieki nevarēja atstāt savus dārgos tīklus vētras varā saplosīšanai. Või sa tǭ’d mīnda lǭigi kīskõ? Kas sa tahad mind lõhki kiskuda? ▫ Vai tu gribi mani pārplēst? Pi’ņ kīskiz mīnda bikšõraigāst . Koer kiskus mind püksisäärest. ▫ Suns plēsa mani aiz bikšu starām. Ta kīskõb tegīž ibūkši eņtšõn. Ta katkub jälle oma juukseid. ▫ Viņš atkal plēš sev matus. KK78.3; 86a47; KK77a
(b) kiskuda, kakelda ▫ plēsties - Kīskõb ne’i, ku kǭrad lǟ’bõd pi’ds ga’isõ. Kistakse nii, et karvad lendavad õhus. ▫ Plēšas tā, ka spalvas iet pa gaisu. KK77a
(c) harida ▫ uzplēst - kīskõ i’lzõ üles harida ▫ uzplēst 79.1
- Sīe atmatā kīskiz i’lzõ. See sööt hariti üles. ▫ To atmatu uzplēsa.
|
kla’nnõ 2 ¤29 vi kummarduda ▫ klanīties - Klanūb amā rumpõks või pǟkõks. Kummardutatakse kogu keha või peaga. ▫ Klanās ar visu ķermeni vai galvu. KK78a59
|
klõkšimi *200 s
(a) laksutamine, plõksutamine ▫ klakšķināšana, plaukšķināšana
(b) luku kinni- või lahti keeramine ▫ aizslēgšana, atslēgšana
(c) sisse või välja lülitamine ▫ ieslēgšana, izslēgšana
(d) sõlmimine ▫ slēgšana, noslēgšana - ūd rentsǟdimiz klõkšimi uue rendilepingu sõlmimine ▫ jauna nomas līguma noslēgšana 2L10
|
knäppõ ¤36 vt
(a) näppida ▫ knibināt - Võib ka knäppõ leibõ sumāriņ, ne’i suormõdõks knäppõ ja pistõ sū’zõ eņtšõn; knäpūb ka midēgõst ainõ; ku u’m piški āina, kītõb, lambõd knäppõbõd ainõ. Saab ka leiba näppida tükikeste kaupa, nii sõrmedega näppida ja suhu pista endale; näpib ka mingit rohtu; kui on väike rohi, öeldakse, et lambad näpivad rohtu. ▫ Var arī maizi knibināt pa druskai, tā ar pirkstiem knibināt un bāzt sev mutē; knibina arī kādu zāli; kad ir maza zāle, saka, ka aitas knibina zāli. 86.1 6
(b) näppida ▫ plūkāt - Ta knäpūb eņtš a’bbiņi. Ta näpib oma habet. ▫ Viņš plūkā savu bārdu.
(c) krabada ▫ ķerstīt - Pūošõd knäppõbõd neitsidi mūnda kõrd: või ne kuigist akkõbõd jū’rõ või ne kǭļõbõd nǟnidi. Noormehed krabavad mõnikord tütarlapsi: nad kas kuidagi hakkavad külge või nad katsuvad tisse. ▫ Puiši reizēm ķersta meitenes: vai nu tie kaut kā pieķeras klāt, vai viņi tausta pupus.
(d) noppida ▫ plūkt - Knäpīzmõ umāldkäbīdi. Noppisime humalakäbisid. ▫ Plūcām apiņu čiekurus.
|
knubīņtõ ¤53 vt näppida ▫ knibināt - Vāldiņ suoļmõ ä’b või suormõdõks knubīņtõ. Lahti ei saa sõlme sõrmedega näppida. ▫ Mezglu nevar ar pirkstiem atknibināt. KK77b
|
kǭ’ļõ ¤51 vt
(a) katsuda, proovida ▫ mēģināt, pārbaudīt - joudõ kǭ’ļõ jõudu proovida ▫ izmēģināt spēkus; tagān kǭ’ļõ läbi katsuda ▫ pārbaudīt 1Kr3.13
- Ta kǭ’ļiz lǟ’dõ. Ta katsus minna. ▫ Viņš mēģināja iet. Kaš kǭ’ļõb eņtš kīņtšidi, või at vizād. Kass proovib oma küüsi, kas on kõvad. ▫ Kaķis izmēģina savus nagus, vai ir cieti. KK78
(b) katsuda, püüda ▫ mēģināt, censties - kǭ’ļõ midāgõst tī’edõ katsuda midagi teha ▫ censties kaut ko darīt
- Sīejūs u’m kǭ’ļdõd veitantõ lețkīel elementidi. Seejuures on püütud vähendada läti keele elemente. ▫ Turklāt ir mēģināts mazināt latviešu valodas elementus. K85
(c) katsuda, kobada, vaadata ▫ taustīt - Ta kǭ’ļõb suormõdõks. Ta katsub sõrmedega. ▫ Viņš tausta ar pirkstiem. Na’ggõrztõ kǭļõb veisõks. Kartulit katsutakse noaga. ▫ Kartupeli tausta ar nazi.
|
kopsõ 2 ¤34 vi lahti või ära tulla ▫ atlaisties, atsprāgt vaļā - Pū kūor kopsūb pǟldõst jarā. Puukoor tuleb pealt ära ▫ Koka miza atlaižas no virsmas. KK78a68
|
| kouš 2 *106 s kouss (metallrõngas aasa moodustamiseks köie otsas või köieaukude kaitseks purjes) ▫ kauša, gāķens (mar.) TL78b66 |
kovāl *233 adj
(a) tark ▫ gudrs - Ma te’i sīe kovālst pǟstõ. Ma tegin selle targast peast. ▫ Es izdarīju to aiz gudrības [~ no gudras galvas]. Või mēg ūomõ ne’i kovālstõ pǟstõ jūobõnd? Kas me oleme nii targast peast joobunud? ▫ Vai mēs esam no tik gudras galvas noreibuši? KK77 a
(b) kaval ▫ viltīgs - ne’i kovāl ne’i ku re’bbi nii kaval nagu rebane ▫ tik viltīgs kā lapsa KK78a22
|
krǭ’jõ ¤51 vt koguda, korjata ▫ krāt - Krǭ’jõb eņtšõn ī’dõku’bbõ viļļõ või rǭ’dõ. Kogutakse enesele kokku vara või raha. ▫ Krāj sev kopā mantu vai naudu. Krǭ’jõb sukā si’zzõl. Kogutakse suka sisse. ▫ Krāj zeķē. KK78a62; KK78a64
|
krokš *68 s jääkoskel ▫ gaura (Mergus merganser merganser) - Ikš pa’ŗ u’m krokš, mingi piški pa’ŗ; või se ä’b ūo se, kis tīeb piezād pu ȭnõ? Üks part on koskel, mingi väike part; kas see pole mitte see, kes teeb pesa puuõõnde? ▫ Viena zoss ir gaura, tāda maza zoss; vai tā nav tā, kas taisa ligzdas koka dobumā? 85.1
|
krõdā *39 s urgas ▫ bedre, midzenis - Kǟrpa jelāb mingizt kivīd või krõdād sizāl. Kärp elab mingite kivide või urgaste sees. ▫ Sesks dzīvo kādos akmeņos vai bedrēs. 86a5
|
kūjastõ ¤53 vt
(a) kuivatada ▫ žāvēt, susināt - ainõ kūjastõ heina kuivatada ▫ žāvēt sienu; sūodõ kūjastõ sood kuivatada ▫ nosusināt purvu
(b) suitsutada, kuivatada ▫ žāvēt, kūpināt, kaltēt - ka’ļdi kūjastõ kalu suitsutada ▫ kūpināt zivis; vȯ’zzõ kūjastõ liha kuivatada ▫ žāvēt gaļu
- Liestād sǭbõd kȭlbatõd kūjastõd. Lesti tarvitatakse kuivatatult. ▫ Butes tiek lietotas kaltētas. Ta kūjastõb lešti so’vkõks, so’v sizāl või pǟva kä’dsõ. Ta kuivatab lesti suitsuga, suitsus või päikse käes. ▫ Viņš žāvē butes ar dūmiem, dūmos vai saulē. E IA; KK78a64
(c) kuivaks lasta ▫ izžaut |
kūlõ 1 ¤49 vt kuulda ▫ dzirdēt - Sinā ne’i jõvīst kūlõd nemē pi’ņ. Sina kuuled nii hästi nagu koer. ▫ Tu tik labi dzirdi kā suns. Ma kūliz siedā set ī’d kūoraks – siedā ä’b või uskõ. Ma kuulsin seda ainult ühe kõrvaga – seda ei või uskuda. ▫ Es dzirdēju to tikai ar vienu ausi – tam nevar ticēt. Tä’mmõn ä’b ūo kūoridi, ta ä’b kūl. Tal ei ole kõrvu, ta ei kuule. ▫ Viņam nav ausu, viņš nedzird. Ta võtāb si’n kūlõ. Ta võtab sind kuulda. ▫ Viņš tevi uzklausa. Ta i’z pa’n kūlõmõks. Ta ei teinud [~ pannud] kuulmaks. ▫ Viņš nelikās dzirdam. KK77 a; KK77b
|
kūoltõ ¤53 vt
(a) surmata ▫ nonāvēt, nokaut - Kūoltõ tūoizta ä’b või. Teist surmata ei või. ▫ Otru nokaut nevar. Jarā kūoltõ võib lūomõzt; tapāb lūomõzt. Ära surmata võib looma, tapab looma. ▫ Nokaut var dzīvnieku; nogalina dzīvnieku. KK78a63
(b) suretada, surma saata ▫ mērdēt, mirdināt - Kūoltõb rištīngtõ, ku rištīng u’m kūolimiz pǟl ja ro’vzt sǟlõz at immõr, ja si’z kūoltõbõd tǟnda. Suretatakse inimest, kui inimene on suremas ja inimesed on ümber, ja siis suretavad teda. ▫ Mirdina cilvēku, kad cilvēks ir uz miršanu un cilvēki tur ir apkārt, un tad mirdina viņu. 86b29
(c) tuimastada ▫ mērdēt, anestezēt - Kūoltõ võib ī’dtõ kūožõ eņtš lejās või tuoiz lejās, algõ se pȯ’ddõg sīes kūožõs. Tuimastada võib üht kohta oma ihus või teise ihus, et see ei valutaks ses kohas. ▫ Mērdēt var kādu vietu savā ķermenī vai cita ķermenī, lai tā nesāpētu. Kūoltõb mingiz āinaks. Tuimastatakse mingi ravimiga. ▫ Mērdē ar kādām zālēm. 86b29
(d) suretada, maha suruda, lõppu teha ▫ darīt galu - lejā tī’emizt jarā kūoltõ ihu teod suretada ▫ darīt galu miesas dzīvei 8Ro13
|
kuŗē *18 s kurat ▫ velns = ä’b|jõvā 1, mustā|mīez- Kis kuŗē vēļiz siedā tī’edõ? Kes kurat lubas seda teha? ▫ Kurš velns atļāva to darīt? Kuŗē tõmbõg! ~ La’z kuŗē võtāg! Kurat võtku! ▫ Lai velns parauj! Mis kuŗŗõ! Mis kuradit! ▫ Kāda velna pēc [~ Kas par velnu]! Kuŗē ka siedā ä’b või jarā oppõ. Kurat kah ei või seda ära õppida. ▫ Neviens velns to nevar iemācīties [~ Velns arī nevar to iemācīties]. Ne’i ku kuŗē u’m kūonda pǟl – se armõ ä’b ānda, ajāb ī’dt ajāmõst. Nagu kurat on kanna peal – see rahu ei anna, ajab ühtejärge taga. ▫ Tā kā velns ir uz papēža – tas mieru neliek, dzen savu dzenamo. KK77 a; KK78b61
|
kušt *62 s
(a) tutt ▫ cekuls = kǭra|tus
(b) tukk ▫ cers, kušķis - āina kušt rohutukk ▫ zāles cers 79.8
(c) nuustik ▫ vīkšķis = ȭŗdõb|kušt, nūšt- Kušt u’m se, mis tī’eb vȱlgist agā āinast; seļļi kõ’ŗsu’glimi āina, sīe vǟndab ī’dõku’bbõ, ja tī’eb seļļiz, missõks võib ȭŗõ pūst rīstidi; kažīz kušt kastāb jõugõ si’zzõl ja s’iz se ka ä’bțõb ȭŗõ. Nuustik on see, mis tehakse õlgedest või rohust; selline osjasugune rohi, see keeratakse kokku ja tehakse selline, millega võib nühkida puuriistu; märg nuustik kastetakse liiva sisse ja siis see ka aitab hõõruda. ▫ Vīkšķis ir tas, ko taisa no salmiem vai zāles; tāda kosveida zāle, to savij kopā un taisa tādu, ar ko var berzt koka traukus; slapju vīkšķi iemērc smiltīs, un tad tas arī palīdz berzt. 86.55
(d) pulst ▫ šķipsna - kǭrad|kušt karvapulst ▫ spalvu šķipsna, pinka 79.8
(e) vihk ▫ kūlītis - vīļa|kušt viljavihk ▫ labības kūlītis
(f) luud noodamärgi tipul ▫ slotiņa tīkla mērķa galā (mar.)
(g) hulk ▫ kušķis, čupa - jõvā kušt lešti hea hulk lesti ▫ labs kušķis bušu J22
|
la’gtõ 2 ¤54 vt
(a) laotada ▫ izklāt - li’ņdi la’gtõ linu nurmele laotada ▫ izklāt linus; ǭ’riņi la’gtõ riideid laotada ▫ izklāt drēbes; võrgidi la’gtõ võrke laotada ▫ izklāt tīklus
- Ma la’gtõb, tī’eb ǭ’rõn vāldiņ laigāld pū pǟlõ või tarā pǟlõ. Ma laotan, teen riide laialt lahti puu peale või aia peale. ▫ Es izklāju, atveru drānu plati vaļā uz koka vai sētas. KK78a66
(b) katta ▫ segt, klāt - loudõ la’gtõ lauda katta ▫ klāt galdu; lo’vvõ la’gtõ voodit teha ▫ uzklāt gultu
- Ku nūzõb i’lzõ, si’z u’m lovā la’gtõmõst vi’zzõ. Kui tõustakse üles, tuleb voodi kinni katta. ▫ Kad pieceļas, gulta ir jāsaklāj. Palāg u’m la’gtõd vi’zzõ. Lina on pandud [~ laotatud] kokku [~ kinni]. ▫ Palags ir saklāts. KK77 a; KK78
(c) levitada ▫ izplatīt - līvlizt ni’mmõ la’gtõ liivlaste nime levitada ▫ izplatīt lībiešu vārdu E I
(d) laiendada ▫ paplašināt
(e) laiutada ▫ plātīt, plest - ke’žži la’gtõ käsi laiutada ▫ plātīt rokas
- Vaŗīkš la’gtiz tībidi. Vares ajas tiibu laiali ▫ Vārna izpleta spārnus. J12
|
la’mmõ ¤29 vt kiruda, sõimata ▫ lādēt, lamāt - Või ta sīnda lamūb? Kas ta sind kirub? ▫ Vai viņš tevi lād? KK77 a
|
laskõ ¤35 vt
(a) lasta ▫ laist - kūjaks laskõ kuivaks lasta ▫ nolaist sausu; pū’ojõ laskõ põhja lasta ▫ nolaist dibenā; si’zzõl laskõ sisse lasta ▫ ielaist iekšā; sīlmast (~ siļmšti) ulzõ laskõ silmast (~ silmist) välja lasta ▫ izlaist no acīm; vāldiņ laskõ lahti lasta ▫ palaist vaļā
- Ne Ūdkilā jǭrad saitõ kūjaks lastõd. Need Ūžkilā järved said kuivaks lastud. ▫ Tie Jaunciema ezeri tika nosusināti [~ izlaisti sausi]. Ta laskūb pūd (~ pūḑi) mǭ’zõ. Ta laseb puud (~ puid) maha. ▫ Viņš nogāž kokus. Ta laskīz lǭja pū’ojõ. Ta lasi paadi põhja. ▫ Viņš nolaida laivu dibenā. Ta laskīz mi’n (~ mīnda) vāldiņ. Ta lasi mu (~ mind) lahti. ▫ Viņš palaida mani vaļā. KK78b49; 152.2; KK78a66
(b) lasta, lubada ▫ ļaut, likt - ēņtšta rištõm laskõ ennast ristida lasta ▫ likt sevi kristīt IK4
- Izā i’z lask mīnda kuondõst ulzõ. Isa ei lasknud mind kodunt välja. ▫ Tēvs nelaida mani ārā no mājām. Ma laskīz tǟnda (~ tä’mmõn) ma’ggõ. Ma lasin teda (~ tal) magada. ▫ Es ļāvu viņam gulēt. Lask mõtlõ! Lase mõelda! ▫ Ļauj padomāt! Ä’b või laskõ tǟnda kōgaz. Ei või lasta teda kaugele. ▫ Nevar laist viņu tālu. Paldīņ mīnda laskūb lougõ kǟ’dõ. Praegu lubatakse mind aeglaselt käia. ▫ Tagad man ļauj lēni staigāt. Ta laskīz tī’edõ mi’nnõn kǟngad. Ta lasi teha mulle kingad. ▫ Viņš lika man uztaisīt kurpes. KK77 a; KK78a66; KK78a67
(c) lasta, tulistada ▫ šaut - mǭ’zõ laskõ maha lasta ▫ nošaut
- Ta laskūb flintõks si’ggõ. Ta laseb püssiga siga. ▫ Viņš šauj ar šauteni cūku. Ta laskīz mi’nnõn flintõks jalgõ. Ta lasi mulle püssiga jalga. ▫ Viņš iešāva man ar šauteni kājā. KK78a66
(d) punuda, keerutada ▫ vīt - kīeta laskõ köit keerutada, punuda ▫ vīt virvi
|
lǟ’dõ 1 ¤1 vi
(a) minna, käia ▫ iet, doties - aigāmǭlõ lǟ’dõ eemale minna ▫ paiet malā; i’ļa’rrõ lǟ’dõ liiale minna ▫ aiziet par tālu; i’ļļõ lǟ’dõ üle minna, siirduda ▫ pāriet, aiziet; irgõ lǟ’dõ minema hakata ▫ sākt iet; jarā lǟ’dõ ära minna ▫ aiziet; je’ddõpēḑõn lǟ’dõ jätkuda ~ edasi minna ▫ turpināties ~ doties uz priekšu; jedspē’ņ lǟ’dõ minema minna ▫ aiziet projām; kõrdõl lǟ’dõ korda minna ▫ izdoties; le’bbõ lǟ’dõ läbi minna ▫ iziet cauri; mī’elõ lǟ’dõ mehele minna ▫ iziet pie vīra; no’vvõmizõl lǟ’dõ puhkusele minna ▫ aiziet atvaļinājumā; pi’ddõz lǟ’dõ mööda minna ▫ aiziet garām; riek pǟl lǟ’dõ teele minna ▫ doties ceļā; ukkõ lǟ’dõ hukka minna ▫ iet bojā; ulzõ lǟ’dõ lahkuda, väljuda ▫ iziet ārā; vastõ lǟ’dõ vastu minna ▫ iziet pretī K85;K90; KK78.3
- Lǟ’m! Läki! ▫ Iesim! Li je’dspē’ḑõn! Käi minema! ▫ Ej projām! La’z ta läkkõ, kus kuŗē tǟnda tȭmbõg. Mingu, kus kurat teda tõmbab! ▫ Lai viņš iet, kur velns viņu rauj! Lǟ’b, kus tūļ vīb. Lähen, kuhu tuul viib. ▫ Eju, kurp vējš aizved. Ma i’z lǟ’ i’z sīņõ, i’z tǟnõ. Ma ei läinud ei sinna, ei tänna. ▫ Es neaizgāju ne šur, ne tur. Ma lǟ’b jālgiņ (~ eņtš jālgadõks). Ma lähen jala (~ omil jalul). ▫ Es eju kājām (~ savām kājām). Sa ne’i lǟ’d ne’iku pi’ds vietā. Sa lähed nii nagu mööda vett. ▫ Tu tā ej kā pa ūdeni. Ta ne’i lekš, ku tu’ļ tǟnda kitāks. Ta läks nii, nagu tuli teda põletaks. ▫ Viņš tā aizgāja, it kā uguns viņu svilinātu. Lä’bõd ne’iku kūrgõd ī’d tuoizõn tagānõ. Lähevad nagu kured üksteise taga. ▫ Iet kā dzērves viens aiz otra. Ta u’m eņtš āiga jarā je’llõn, kītiztõ, ku lekš je’dspēḑõn. Ta on oma aja ära elanud, öeldi, et läks ära. ▫ Viņš ir savu laiku nodzīvojis, teica, ka devās projām. Ta lǟ’b va’nnõ riekkõ ī’dstī’d. Ta läheb ühtelugu vana teed. ▫ Viņš aizvien iet pa veco ceļu. Tä’mmõn ī’dtõkabāl lekš se a’b ullõ ja si’z ta pa’ņ lē’tšõd si’zzõl tegīž. Tal läks ühtlugu see õlg välja ja siis ta pani liigeseõõnde jälle. ▫ Viņam arvien izgāja tas plecs ārā un tad viņš atkal ielika [to] locītavas dobumā. Se lǟ’b ne’iku su’d kurkõ. See läheb nagu hundi kurku. ▫ Tas iet kā vilkam rīklē. Ta u’m lǟ’nd i’ļ kä’d. Ta on surnud [~ läinud üle käe]. ▫ Viņš ir nomiris [~ aizgājis pār roku]. KK77 a; KK77b; KK78a22; PK88.14; 152.1
(b) minna, toimuda ▫ iet, notikt - Ne’i se lekš ī’ dstī’d. Nii läks see alatasa. ▫ Tā tas gāja arvien. Pivā lǟ’b je’ddõpēḑõn amā īe ūomõg sǭņõz. Püha jätkub kogu öö hommikuni. ▫ Svētki turpinās cauru nakti līdz rītam. KK78.3
(c) minna, viia ▫ iet, vest - Või se riek lǟ’b Dūoņigõ? Kas see tee läheb Dundagasse? ▫ Vai šis ceļš ved uz Dundagu?
(d) minna, edeneda ▫ iet, vesties - tīe, mis lǟ’b töö, mis edeneb ▫ darbs, kas vedas KK77 a
- Kievāmstiz lǟ’b ne’iku mǟngab. Kergesti läheb nagu mängides. ▫ Viegli vedas, kā spēlējoties. KK77b
(e) minna, mahtuda ▫ iet, ietilpt - Sī’ezõ rīstõ lǟ’b kakš lītõrt. Sellesse riista läheb kaks liitrit. ▫ Šajā traukā ieiet divi litri. KK78b63
(f) häälitseda ▫ izdot skaņas - Lāmbaz ī’žeņtšõks lǟ’b. Lammas häälitseb omaette. ▫ Aita izdod skaņas savā nodabā. KK78a43
|
lem 1 *126 s soe, soojus ▫ siltums - lemmõz tūlda sooja tulla ▫ ienākt siltumā 865
- Sa said lemḑi, kui sa strǭḑizt. Sa said sooja, kui sa töötasid. ▫ Tu dabūji siltumu, kad tu strādāji. Ma lǟ’b pǟva kä’ddõ lemmõz. Ma lähen päikse kätte sooja. ▫ Es iešu saulē siltumā. Ma nǟrbiz pǟva kä’dsõ lemmõsõ. Ma minestasin päikse käes soojas. ▫ Es noģību saulē siltumā. Ma lǟ’b pǟva kä’dstõ lemmõstõ jarā, ku ä’b või kāndatõ. Ma lähen päikse käest soojast ära, kui ei või taluda. ▫ Es eju no saules siltuma projām, kad nevaru izturēt. Mingizt lemḑi ta sǟ’l ä’b sǭ. Mingit sooja ta seal ei saa. ▫ Nekādu siltumu viņš tur nedabūs. KK78b9; KK77b
|
lem 2 *126 adj soe ▫ silts - lem āiga soe ilm ▫ silts laiks
- Mi’nnõn ä’b ūo sīestõ lemḑi, ä’b ka kilmõ. Minul ei ole sellest sooja ega külma. ▫ Man no tā ne silts, ne auksts. Mǭilmõ ä’b või lemmõks peistõ. Maailma ei jõua soojaks kütta. ▫ Pasauli nevar sasildīt siltu. Sǭb lemḑi sīedõ. Saab sooja süüa. ▫ Dabūs siltu paēst. KK77b
|
leņtšõ ¤55 vt lapata, sebida ▫ salikt, salocīt - Kis e’žmizt kõrd vȯ’ļ mie’rsõ, se ve’l i’z mūošta leņtšõ kīedõd ku’bbõ agā tei’ž rinkõ nēḑi kieuži. Kes esimest korda oli merel, see veel ei mõistnud lapata köisi kokku või jälle lenki neid köisi. ▫ Kas pirmo reizi bija jūrā, tas vēl neprata salikt virves kopā vai atkal aplī tās virves [salikt]. Võrgõ, tä’m knaššõ leņtšõb ku’bbõ, ne’i ku ta jūokšõb vie’d si’zzõl Võrgu, selle lappab ilusti kokku, nii et see ilusti jookseb vette. ▫ Tīklu, to skaisti saloka, tā lai tas skrien ūdenī. D8; KK78b27
|
līst *135 s
(a) liist ▫ līste
(b) riiul ▫ plaukts - rīstõd|līst nõuderiiul ▫ trauku plaukts
(c) naagel (paadi või laeva köite kinnituspulk) ▫ klampa (apkalums virvju piestiprināšanai) ( mar.) - Šōt sidāb līst immõr vi’zzõ. Soot seotakse naagli ümber kinni. ▫ Šote tiek apsieta ap klampu. TL78b66
|
ložā *26 s nari ▫ guļamā lāva, laža - Magūb seļļiz ložā pǟl; sǟlõz mingi kuoț u’m pǟlõ ja ta u’m n’ei ku benk või midēgõst seļļi tī’edõd. Magatakse sellise nari peal; seal on mingi kott peal ja ta on tehtud nagu pink või midagi sellist. ▫ Guļ uz tādas lažas; tur kāds maiss ir virsū un tas ir tāds kā sols vai kaut kas tāds uztaisīts. 86.56-7
|
lȭkald adv poollahti, praokil ▫ pusvirus - lȭkald vȱlda poollahti või praokil olla ▫ būt pusvirus
- Ukš ei lȭkald. Uks jäi poollahti. ▫ Durvis palika pusvirus. Ukš u’m lȭkald. Uks on poollahti. ▫ Durvis ir pusvirus. Alā jettõ lä’b lȭkald! Ära jäta akent poollahti! ▫ Neatstāj logu pusvirus!
|
lūodõ 2 ¤55 vt joota, joodisega ühendada või parandada ▫ lodēt - Ku u’m kațki paņ, lūodõb vi’zzõ svināks. Kui pang on katki, joodetakse seatinaga kinni ▫ Ja ir saplīsis spainis, aizlodē ar svinu. KK78a75
|
lūojõ adv looja ▫ rietā - lūojõ lǟ’dõ looja minna ▫ norietēt
- Või pǟva ä’b lǟ’ lǟndõ lūojõ? Kas päike ei lähe läände looja? ▫ Vai saule neriet rietumos? J19
|
lūožõ ¤49 vi roomelda ▫ ložņāt > roppõ- Lūožõb – ne’iku ropūb pi’ds mǭdõ; või ta u’m rištīng agā lūomõz, kis lūožõb, ne’i lougõ viedāb ēņtšta. Roomleb – nagu roomab mööda maad; kas ta on inimene või loom, kes roomab, nii aeglaselt veab ennast. ▫ Ložņā – tā kā rāpo pa zemi; vai tas ir cilvēks, vai dzīvnieks, kas ložņā, tā lenām velkas. KK78a75
|
lupātõz *181 s
(a) lapp ▫ ielāps - mǭ|lupātõz maalapp ▫ zemes pleķītis SK62
(b) narts ▫ lupata, skranda - Sa ūod seļļi ne’iku lupātõz – või jarā kīstõd, või ku’llõn. Sa oled selline nagu narts – kas puruks kistud või kulunud. ▫ Tu esi tāds kā lupata – vai saplēsts, vai nodilis.
|
magātõ 2 ¤53 vi uinuda, magada ▫ aizmigt, iemigt, gulēt - tǭ’b magātõ tahab magada ▫ grib gulēt; võib magātõ võib magada ▫ var gulēt
- Minā ne’i ä’b või täsā magātõ. Mina nii ei või siin uinuda. ▫ Es tā nevaru te aizmigt.
|
maksõ ¤25 vt
(a) maksta, tasuda ▫ maksāt, norēķināties - tā’giž maksõ tagasi maksta ▫ atmaksāt
- Ma maksāb tä’mmõn rǭ’kõks. Ma maksan talle rahas [~ rahaga]. ▫ Es maksāju viņam naudā [~ ar naudu]. Perīmīez maksīz mi’nnõn ikš rubīļ. Peremees maksis mulle ühe rubla. ▫ Saimnieks samaksāja man vienu rubli. Ta maksīz kalād je’dstõ ri’ggõdõks. Ta maksis kalade eest rukistega. ▫ Viņš maksāja par zivīm ar rudziem. Ta u’m ī’ž eņtš kabātstõ maksõn ja jūotõn või kui. Ta on ise oma taskust maksnud ja jootnud või kuidas. ▫ Viņš ir pats no savas kabatas maksājis un dzirdījis vai kā. KK78.3; KK78b1; 86a47
(b) maksta, olla väärt ▫ maksāt, būt vērtam - Se ažā maksāb pǟgiņ rǭ’dõ. See asi maksab palju raha. ▫ Šī lieta maksā daudz naudas. Lēba maksīz mi’nnõn ikš rubīļ. Leib maksis mulle ühe rubla. ▫ Maize maksāja man vienu rubli. Ma tǭ’b sǭdõ, la’z maksāg mis maksõs. Ma tahan saada, maksku mis maksab. ▫ Es gribu dabūt, lai maksā, ko maksādams. KK77 a; KK78
(c) maksta, kehtida ▫ būt spēkā - Paldītõn maksāb krī’evõ rǭ’. Praegu maksab vene raha. ▫ Patlaban ir spēkā krievu nauda.
|
ma’ņņõ ¤29 vt
(a) valvata ▫ pamanīt, uzmanīt - Ma maņūb, või ta tulāb. Ma valvan, kas ta tuleb. ▫ Es uzmanu, vai viņš nāk. KK78b1
(b) tunda, tajuda ▫ just - Sa maņūd, kui ta u’m si’n jūsõ. Sa tunned, kuidas ta on sinu juures. ▫ Tu jūti, kā viņš ir pie tevis. Mūdõ mittõ midāgid eņtšsuglizt i’z ūo maņdõb. Muud midagi iseäralikku polnud märgata. ▫ Cits nekas īpašs nebija manāms. KK78b1
|
mǟ’dõ ¤57 vi
(a) kihiseda ▫ mudžēt - Sūo mǟ’dõb ūškist. Soo kihiseb ussidest. ▫ Purvs mudž no čūskām.
(b) sassi minna ▫ samudžināties - jarā mǟ’dõn lānga sassi läinud lõng ▫ samudžinājies diegs; mǟ’dõnd ibūkst sassis juuksed ▫ savēlušies mati
- Lānga u’m mǟ’dõn. Lõng on sassis. ▫ Dzija ir samudžinājusies. Kīedõd mǟ’dõkst jarā. Köied läheksid sassi. ▫ Virves samudžinātos. Lānga u’m jarā mǟ’dõn, ä’b või sǭdõ sieldõks. Niit on sassi läinud, ei saa korda. ▫ Diegs ir samudžinājies, nevar atpiņķerēt vaļā. KK78b4
|
mǟ’dõltõb|ki’v *59 s mälestuskivi ▫ piemineklis - Tä’m kālma pǟl i’z sǭ pandõd mingiz mǟ’dõltõbki’v agā rišt. Tema haua peale ei pandud mingit mälestuskivi või risti. ▫ Uz viņa kapa netika uzlikts nekāds piemineklis vai krusts.
|
mǟ’tõ ¤54 vt sasida, sassi või segi ajada ▫ samudžināt, mudžināt - Alā mǟ’t kīedõd jarā! Ära aja köisi segi! ▫ Nesamudžini virves!
|
mē’rdõ ¤57 vt näljutada ▫ mērdēt, badināt > nǟlgastõ- Rištīng mē’rdõb, nǟlgastõb, la’z īegõ rujāks, või tūoizta mē’rdõb. Inimene näljutab ennast, nälgib, et jääks haigeks, või teist näljutab. ▫ Cilvēks mērdē, badina [sevi], lai kļūtu slims, vai mērdē citu. KK78b1
|
mingi 3 *199 pn mis ▫ kas, kurš - Sugīd ä’b või kītõ, mingi kūož jegāikš u’m. Sugugi ei või öelda, mis koht ükski [neist] on. ▫ Nemaz nevar pateikt, kura vieta katra [no tām] ir. J21
|
| možīņtõ ¤53 vt kokku või läbi segada (toitu) ▫ samaisīt (ēdienu) KK78b7 |
mõitõz adv muidu, teisiti ▫ citādi ≈ mõitiz (a)- A’ž mõitõz ä’b või, si’z ma kǭ’ļõb sǭdõ eņtšon brī aigõ april kū e’žmis pūolsõ. Kui teisiti ei saa, siis ma püüan saada enesele vaba aega aprillikuu esimesel poolel. ▫ Ja citādi nevar, tad es mēģināšu sev dabūt brīvu laiku aprīļa pirmajā pusē.
|
mõllõ 1 ¤50 vt
(a) sonkida, sorida ▫ grābstīties - mõllõb immõrkouți kä’dkõks või pūkõks songib ümberringi käega või puuga ▫ grābstās apkārt ar roku vai koku KK78b1
(b) sasida, torkida ▫ bakstīt - mõllõb, kui kuijõb torgib, [vaatab] kuidas kuivab ▫ baksta, [skatās] kā žūst KK78b1
|
mȭrtšik *140 s mõrtsukas ▫ slepkavnieks - Mȭrtšik kītizt kas või u’ņtapāj pǟlõ; se kis tuoizõn te’i midēgõst slikțõ, i’ļļõ te’i; tä’mmõn i’z ūo mit sugīd tapāmõst tūoizta. Mõrtsukas öeldi kas või mõrvari kohta; see, kes tegi teisele midagi halba, ülekohut tegi; ta ei pidanud sugugi teist tapma. ▫ Slepkavnieks teica kaut vai par slepkavu; tas, kas otram darīja kaut ko sliktu, darīja pāri; viņam nemaz nebija jānogalina otrs. 86a8
|
mõttõltõ ¤53 vt läbi mõelda, arutada ▫ pārdomāt, apdomāt - Ma siedā a’žžõ mõttõltiz. Ma seda asja arutasin. ▫ Es to lietu apdomāju. Se u’m mi’n mõttõltõd ažā või mi’n mõttõltõd mõtkõz. See on mu läbimõeldud asi või mu läbimõelduud mõte. ▫ Tā ir mana pārdomātā lieta vai mana pārdomātā doma. 86a8
|
mõțīkšiji *187 s mõtiskleja ▫ domātājs - Mõțīkšiji – kis kōgiņ midēd mõtlõb või ä’b mūošta. Mõtiskleja – kes kaua midagi mõtleb või ei mõista. ▫ Domātājs – kas ilgi par kaut ko domā vai neprot. 86a8
|
mūnda 1 *46 pn mõni, üks või teine ▫ dažs - mūnda pǟvaks mõneks päevaks ▫ uz dažām dienām
|
murdõ ¤27 vt
(a) murda ▫ lauzt - ka’ggõlt murdõ kaela murda ▫ lauzt kaklu; kațki murdõ katki murda ▫ salauzt; le’bbõ murdõ läbi murda ▫ izlauzties cauri; mǭ’zõ murdõ maha murda ▫ noplēst, nogalināt; eņtšõn riekkõ murdõ endale teed murda ▫ izlauzt sev ceļu; si’zzõl murdõ sisse murda ▫ ielauzties; kīeldõ murdõ keelt murda ▫ lauzīt valodu; pǟdõ murdõ pead murda ▫ lauzīt galvu
- Tōvaz mūrdab pūḑi. Torm murrab puid. ▫ Vētra lauž kokus. Ta mūrdiz kä’d kațki. Ta murdis käe katki. ▫ Viņš salauza roku. Su’ž mūrdiz lambõ mǭ’zõ. Hunt murdis lamba maha. ▫ Vilks noplēsa aitu. Ikš mūrdiz pūḑi mǭ’zõ, pǭr piškīzt mūrdizt oksād jarā Üks murdis puid maha, paar väikest murdsid oksad ära. ▫ Viens nolauza kokus, pāris mazie nolauza zarus. KK78b3; J14
(b) tühistada ▫ atcelt, lauzt - sõ’nnõ murdõ sõna murda ▫ lauzt vārdu
- Ja kēra ä’b või sǭdõ murdtõd. Ja [püha]kirja ei saa teha tühjaks. ▫ Un raksti nevar tikt atcelti. Jh10.35
(c) murda, valesti rääkima ▫ lauzīt (valodu) - Ta mūrdab eņtš kīeldõ, ku ä’briktig rõkāndõb. Ta murrab oma keelt, kuiebaõigesti räägib. ▫ Viņš lauza savu valodu, kad nepareizi runā.
|
nī’ḑõ ¤57 vt vihata ▫ nīst - Ta tūoizta nī’ḑõb, ä’b või nǟ’dõ. Ta vihkab teist, ei või näha. ▫ Viņš ienīst otru, nevar ieredzēt. KK78b6
|
ni’m 1 *76 s nimi ▫ vārds, nosaukums - Seļļi ni’m, mis zīḑ ä’b või mȯistõ. Selline nimi, mida juut ei või mõista. ▫ Tāds vārds, kuru žīds nevar saprast. KK77 a
|
nīskõ ¤56 vt nuusata ▫ šņaukt - na’nnõ nīskõ nina nuusata ▫ šņaukt degunu
- Na’nnõ nīskõb lupātõks agā suormõdõks, nīskõb nanā tijāks. Nina nuusatakse ninaräti või sõrmedega, nuusatakse nina tühjaks. ▫ Degunu šņauc ar kabatas lakatu vai pirkstiem, izšņauc degunu tukšu. Nīsk eņtš nanā pū’dõks! Nuuska oma nina puhtaks! ▫ Izšņauc savu degunu tīru! KK78b6; KK77 a
|
nītsiņtõ ¤53 vt hävitada ▫ iznīcināt - Sīe ažā, lūomõ nītsiņtõb jarā; ku ä’b ūo vajāg, si’z u’m kǭ’tõmõst ja tī’emõst, ku je’mmitit ä’b ūo. See asi, loom hävitatakse ära; kui ei ole vaja, siis peab kaotama ja tegema, et enam ei ole. ▫ To lietu, dzīvnieku iznīcina; ja nevajag, tad jāpazaudina un jādara [tā], ka vairāk nav. Plakīdi ä’b või ne’i kievāmstiz nītsiņtõ. Lutikaid ei või nii kergesti hävitada. ▫ Blaktis nevar tik viegli iznīcināt. KK78b6
|
nǭ’gõ *119 s nahk ▫ āda - nǭ’gõ (~ nǭ’gidi) gērõ nahka (~ nahku) parkida ▫ ģērēt ādu (~ ādas); nǭ’gõ tǭmiņtõ nahka tammetada ▫ miecēt ādu; nǭ’gõ vien’tõ laiselda, nahka vedada ~ nahka venitada ▫ stiept ādu ~ lāpīt slinkumu; eņtš nǭ’gõ vȯidõ oma nahka hoida ▫ sargāt savu ādu; kas või nǭ’gõst ulzõ pu’ggõ kas või nahast välja pugeda ▫ līst vai no ādas ārā
- Pǭļaz nǭ’gõ pidāb lūd ku’bsõ. Paljas nahk hoiab luud koos. ▫ Plika āda satur kaulus kopā. Kengšepād vie’ntizt nǭ’gõ lāista pǟl. Kingsepad vedasid nahka liistu peal. ▫ Kurpnieki stiepa ādu uz liestes. Ma āndab tä’mmõn nǭ’gõ pǟlõ. Ma annan talle naha peale. ▫ Es sadodu viņam pa ādu. Ma tī’eb tä’m nǭ’gõ tuļīzõks. Ma teen ta naha tuliseks. ▫ Es sakuru viņam pirti [~ pataisu viņa ādu karstu]. Nǭ’gõ vie’ntimi u’m lāškantimi. Nahavenitamine on laisklemine. ▫ Slinkuma lāpīšana [~ ādas stiepšana] ir slinkošana. Nǭ’gõ võtāb jarā. Nahk võetakse maha. ▫ Āda tiek noņemta. KK77 a; 86a66
|
nõ’ggõl 2 *236 s kadaka-, kuuse- või männiokas ▫ skuja = o’v 2- Nõ’ggõld siskābõd. Okkad torgivad. ▫ Skujas dur. PK88.6
|
nõtkõ 1 ¤34 vt painutada ▫ liekt, locīt - Se pū u’m jo ka’zzõn ne’i kõ’uri, kui sa ni tǟnda jemīņ kū’oḑiz võid nõtkõ või painõ. See puu on ju kasvanud nii kõveraks, kuidas sa nüüd teda enam sirgeks võid painutada või suruda. ▫ Šis koks ir jau izaudzis tik līks, kā tad nu viņu vairs vari taisnu izliekt vai saliekt. 86b25
|
nõ’vtõ 2 ¤54 vi
(a) nõu või aru pidada ▫ apspriesties - Nõ’vtõb ī’ž eņtšõks, mõtlõb. Peab aru omaette, mõtleb. ▫ Apspriežas pats ar sevi, domā. KK78b5
(b) taotleda ▫ tiekties, pieprasīt - Nõ’vtõgõm sīe tagān! Taotlegem seda! ▫ Pieprasīsim to [~ tieksimies pēc tā]! 14Ro19
|
nūzõ ¤49 vi
(a) tõusta ▫ celties - i’lzõ nūzõ üles tõusta ▫ piecelties ~ augšāmcelties; istām nūzõ istuma tõusta ▫ piecelties sēdus; jālga pǟl nūzõ jalule tõusta ▫ piecelties kājās
- Pǟva nūzõb, kū ka nūzõb. Päike tõuseb, kuu ka tõuseb. ▫ Saule lec, mēness arī lec. Tōvaz nūzõb. Torm tõuseb. ▫ Vētra ceļas. Tūļ nūzõb. Tuul tõuseb. ▫ Vējš ceļas. Jēzõs nūziz i’lzõ. Jeesus tõusis üles. ▫ Jēzus augšāmcēlās. Ūondžõl nūzõb u’nstõ i’lzõ. Hommikul tõustakse magamast [~ unest] üles. ▫ No rīta ceļas no miega. Sa nūzõd istām, ä’d nūzõ jālga pǟl. Sa tõused istuma, sa ei tõuse jalule. ▫ Tu piecelies sēdus, nepiecelies kājās. Pițkīzka’briki nūzõb i’lzõ - tik, tik. Tikutaja tõuseb üles – tikk-tikk. ▫ Mērkaziņa ceļas augšā – tik, tik. KK78b8; 85/1
(b) kerkida ▫ rūgt - Mī’kõl nūzõb i’lzõ tīemī’ekõks või ne’iī’ž. Taigen kerkib pärmiga või niisama. ▫ Mīkla rūgst ar raugu vai tāpat. KK78b8
(c) pärineda, pärit olla ▫ celties (par izcelsmi) - Ä’b ūo tieudtõb, kust ta u’m nūzõn. Ei ole teada, kust ta on pärit. ▫ Nav zināms, no kurienes viņš cēlies.
|
ņogā *39 s
(a) sõkal ▫ lapas austiņas (bot.)
(b) liiga väike või vigastatud kala ▫ pārāk maza vai savainota zivs |
ǭ’rõn *238 s
(a) riie, kangas ▫ audums, audekls - kuoțīd|ǭ’rõn kotiriie ▫ maisaudekls; puŗŗõ|ǭ’rõn purjeriie ▫ buraudekls; ūoḑõr|ǭ’rõn voodririie ▫ oderes audums
- ǭ’rõnt ku’ddõ riiet kududa ▫ aust audumu
(b) tekstiilmaterjalist tarbe- või riietusese ▫ no tekstila izgatavots sadzīves priekšmets vai apģērbs - e’ž|ǭ’rõn põll ▫ priekšauts; lōda|ǭ’rõn laudlina ▫ galdauts; sīlmad|ǭ’rõn rätik ▫ dvielis; lä’b|ǭ’rõn kardin, eesriie ▫ aizkari
|
ougļõz *179 s puuvili ▫ auglis > pū|vīļa- Ougļõd attõ umārd või mǭŗad, mis attõ sīedõb. Puuviljad on õunad või marjad, mis on söödavad. ▫ Augļi ir āboli vai ogas, kas ir ēdamas. KK78b21
|
ȭrikšõ 2 ¤55 vi hõõrduda (millegi vastu või ära) ▫ berzēties - Kȭr ȭrikšõb. Ratas hõõrdub. ▫ Ritenis berzējas. Pūd ȭrikšõbõd. Puud hõõrduvad. ▫ Koki berzējas. Kieuž ȭrikšõb. Köis hõõrdub. ▫ Virve berzējas.
|
pānda 2 ¤12 vt
(a) panna ▫ likt - jarā pānda ära panna ▫ nolikt; je’ddõ pānda ette panna ▫ likt priekšā; jū’rõ pānda juurde panna ▫ pielikt; pǟlõ pānda peale panna ▫ uzlikt; si’zzõl pānda sisse panna ▫ ielikt; tǟ’dõl pānda tähele panna ▫ likt vērā; ulzõ pānda välja panna ▫ izlikt; vastõ pānda vastu panna ▫ pretoties; vi’zzõ pānda kinni panna ~ kinnitada ▫ aiztaisīt; jālgad vāldiņ pānda plehku panna ▫ laisties lapās; kǟngad jalgõ pānda kingi jalga panna ▫ apaut kurpes; kibār pǟ’zõ pānda mütsi pähe panna ▫ uzlikt cepuri galvā; kindõd kä’ddõ pānda kindaid kätte panna ▫ uzvilkt cimdus rokās; kēra si’zzõl (~ kerrõ) pānda kirja panna ▫ pierakstīt; mõtlõm pānda mõtlema panna ▫ likt padomāt; vie’d ja lēba pǟl pānda vee ja leiva peale panna ▫ nolikt pie [~ uz] maizes un ūdens; vȯ’dlõm pānda ootama panna ▫ likt gaidīt K91
- Ma si’n panāb kēra si’zzõl, ku sa ä’d kūl. Ma panen su kirja, kui sa ei kuula. ▫ Es pierakstīšu tevi, ja tu neklausīsi. Ta panāb ro’vdõn lōda pǟlõ sīedõ je’ddõ. Ta paneb inimestele laua peale süüa ette. ▫ Viņš liek cilvēkiem uz galda priekšā ēdienu. Või sa panād je’ddõ või panād tagān? Kas sa paned ette või paned taha? ▫ Vai tu liec priekšā vai liec aizmugurē? KK77 a; KK78
(b) kindlaks määrata, otsustada ▫ noteikt, nolemt - jarā pandõd ne’iku mustā vālda pǟl kindlaks määratud nagu must valgel ▫ nolikts kā melns uz balta KK77 a
(c) lugeda, pidada ▫ turēt, uzskatīt - Ma ä’b pa’n siedā mittõ mikšmõks. Ma ei pea seda mitte millegiks. ▫ Es to ne par ko neturu. Tuoi ä’b pa’n mit kūlõmõks. Teine ei tee kuulmakski. ▫ Otrs pat neuzklausa [~ netur par klausāmu].
(d) lüüa, virutada ▫ likt, sist - Kik pa’ņ ikškõrd pȯrzõn. Kukk pani ükskord põrsale. ▫ Gailis vienreiz lika sivēnam. J15
(e) teha ▫ taisīt, likt - Kieudõn pa’ņ suoļm tutkāmõ, algõ ta läkkõ le’bbõ. Köiele tehti sõlm otsa, et see läbi [august] ei läheks. ▫ Virvei uzlika mezglu galā, lai tā neiet [caurumam] cauri. 151.1/18
(f) panna, sugulises vahekorras olla ▫ paņemt priekšā, stāties dzimumattiecībās - Lǟ’b tä’mmõn īņõ vȱlgõd si’zzõl, ne’i ka ne’i panāb. Läheb temaga ühes õlgede sisse, nagunii paneb. ▫ Iet viņai līdzi salmos, tik un tā paņem priekšā. KK78
|
pānda 3 ¤12 vi heita ▫ likties, mesties - lo’vvõl pitkālõz pānda voodile pikali heita ▫ nolikties garšļaukus gultā KK78a41
- Ku panāb mǭ’zõ sīe āina pǟlõ, ä’b või sǭdõ jālga pǟlõ. Kui heidab maha selle rohu peale, ei või saada jalule. ▫ Ja noliekas zemē uz tās zāles, nevar tikt uz kājām. KK34I1
|
past|āiga *33 s paastuaeg ▫ gavēņa laiks - Või si’nnõn u’m pastāiga? Kas sul on paastuaeg? ▫ Vai tev ir gavēņa laiks? KK77 a
|
pǟ *14 s
(a) pea ▫ galva - pǟ sidām pealagi ▫ galvvidus; kievām pǟ terane pea ▫ viegla galva; pǭļaz pǟ ne’iku būnga paljas pea nagu trumm ▫ plika galva kā bungas; sangdõ pǟ paks, tuim pea ▫ grūta galva; täuž pǟ täis pea ~ purjus pea ▫ pilna galva ~ piedzēries; tijā pǟ tühi pea ▫ tukša galva; vizā pǟ kõva pea ▫ cieta galva; pǟ kī’lõks pānda pead panti panna ▫ likt galvu ķīlā; pǟ īrgõb rinkõ lǟ’dõ pea hakkab ringi käima ▫ galva sāk reibt; pǟ kīerõb (~ lǟ’b immar) pea käib ringi ▫ galva reibst; pǟ ȭ’gõb pea õhkab ▫ galva svilst; pǟ pȯdūb pea valutab ▫ galva sāp; pǟ ja’ggõ pitkīm pea jagu pikem ▫ par galvas tiesu garāks; pǟ mǭ’zõ võttõ pea maha võtta ▫ nocirst [~ noņemt] galvu; pǟdõ kǭ’tõ pead kaotada ▫ pazaudēt galvu; pǟdõ pistõ a’jjõ pead püsti ajada ▫ izsliet galvu; pǟdõ pie’zzõ pead pesta ▫ mazgāt galvu; pǟdõ murdõ pead murda ▫ lauzīt galvu; pǟdõ sie’ggõ pead segi ajada ▫ sagrozīt galvu; pǟdõ vȯtšõ pead otsida [~ peast täisid otsida] ▫ meklēt utis galvā; midēgõst pǟ’zõ võttõ midagi pähe võtta ▫ ieņemt kaut ko galvā; pǟsõ ne’iku siprikkizt lǟ’bõd peas nagu sipelgad jooksevad ▫ galvā skrien kā skudriņas; pǟsõ tēḑi vȯtšõ peast täisid otsida ▫ meklēt utis galvā; pǟstõ jālgad sǭņi ka’žži peast jalgadeni märg ▫ slapjš no galvas līdz kājām; pǟstõ oppõ pähe õppida ▫ mācīties no galvas; pǟstõ tieudõ peast teada ▫ zināt no galvas; ī’d pǟ jo kuordõ ku sinā ühe pea jagu pikem [~ kõrgem] kui sina ▫ par galvas tiesu garāks nekā tu; jõvāst pǟst heast peast ▫ no laba prāta; kibārt pǟ’zõ pānda kübarat pähe panna ▫ uzlikt cepuri galvā; kibār u’m pǟs kübar on peas ▫ cepure ir galvā; kibārt pǟstõ võttõ kübarat peast võtta ▫ noņemt cepuri; ne’iku pǟstõ võttõd nagu peast pühitud [~ võetud] ▫ kā no galvas izlidojis [~ izņemts]; tikkiž pǟstõ ulzõ pū’gdõd peast täiesti välja puhutud ▫ no galvas pavisam izlidojis [~ izpūsts] KK78; KK77; PK88.22; KK77 a
- Pǟ sǭb jarā sie’gdõd – tuoi siegūb jarā. Pea aetakse segi – teine ajab segi. ▫ Galva tiek apmulsināta – otrs apmulsina. Pǟ u’m kǭ’dkȭrdiņ. Pea on norus [~ kahekorra]. ▫ Galva ir nokārta [~ divkārši]. Pǟ u’m mǭsõ. Pea on norgus. ▫ Galva ir zemē. Pǟ u’m rȭmsõ, pǟ kīerõb, pǟ lǟ’b immõrõ. Pea on segi, pead pööritab, pea käib ringi. ▫ Galva ir sajukusi, galva reibst, galva iet uz riņķi. Pǟ u’m sangdõ. Pea on tuim [~ paks]. ▫ Galva ir trula [~ bieza]. Pǟ u’m täuž tūldõ, si’z u’m pǟ kievām, ä’b ūo sizāl riktig sva’rrõ. Pea on tuult täis, siis on pea kerge, ei ole sees õiget kaalu. ▫ Galva ir pilna vēja, tad galva ir viegla, nav iekšā īsta svara. Tä’mmõn u’m vizā pǟ, ta mittõ midāgõst ä’b või jarā oppõ. Tal on kõva pea, ta ei või mitte midagi ära õppida. ▫ Viņam ir grūta galva, viņš neko nevar iemācīties. Mi’n pǟ ä’b pidā vizās. Mu pea ei pea kinni. ▫ Man galvā neturas [~ galva netur ciet]. Mi’n pūogan u’m ne’iku kanāmunā pǟ: immõrkouți, attõ ibūkst ja bokāa’bbõnd kummiš kaņtšõ, set lȭga pǭļaz. Mu pojal on pea nagu kanamuna: ümmargune, on juuksed ja sokuhabe kummaski küljes, vaid lõug on paljas. ▫ Manam dēlam galva ir kā vistas ola: apaļa, mati un vaigubārda ir abās pusēs, tikai zods ir pliks. Sa võid eņtš pǟ jarā andõ sīe ažā je’dstõ. Sa võid oma pea ära anda selle asja eest. ▫ Tu vari savu galvu dot par to lietu. Mis tä’mmõn u’m pǟ’zõ lǟ’nd? – ku tuoi mõtliz seļļizt, mis ä’b ūo. Mis talle on pähe läinud? – kui teine mõtles [välja] midagi sellist, mida ei ole. ▫ Kas viņam galvā ienācis? – ja otrs ir izdomājis kaut ko tādu, kā nav. Se u’m mi’n pǟsõ ne’i ku ikškõrdikš (~ ne’iku ve’ž). See on mu peas nagu ükskordüks (~ nagu vesi). ▫ Tas man galvā ir kā reizrēķins (~ kā ūdens). Kērkõd pǟsõ, pietūkst lōlabõd. Kilgid peas, valet laulavad. ▫ Circeņi galvā, melus dzied. Ma tī’eb eņtš pǟstõ tä’m. Ma teen selle omast peast. ▫ Es taisu to no savas galvas. Ta u’m pǟstõ ra’btõd. Ta on peast koputatud. ▫ Viņš ir galvā pasists. Ku sa pǟkõks maksād, si’z sa ūod bäs pǟtõ; ne’i sa võid īedõ bäs pǟdõ. Kui sa peaga maksad, siis sa oled ilma peata; nii sa võid jääda ilma peata. ▫ Ja tu ar galvu maksā, tad tu esi bez galvas; tā tu vari palikt bez galvas. Alā a’il pǟkõks sainõ (~ tu’llõ)! Ära jookse peaga [vastu] seina (~ tulle)! ▫ Neskrien ar galvu sienā (~ ugunī)! Ta u’m bäs pǟtõ. Ta on ilma peata. ▫ Viņš ir bez galvas. KK77 a; 86.36
(b) pea, ots ▫ spals - veis pǟ noapea ▫ naža spals
- Duņtšõn u’m pǟ. Pussil on pea. ▫ Duncim ir spals. KK77 a
(c) (lina)kupar ▫ pogaļa - pieksīz pǟd jarā kupardati ▫ noplūca pogaļas
(d) pea, loom ▫ galva, lops - Mits pǟdõ u’m tä’d kǭŗas? Mitu pead on teie karjas? ▫ Cik galvu ir jūsu ganāmpulkā? EIVf
|
pi’ddõ 1 ¤24 vt
(a) pidada ▫ turēt - ēņtšta i’llõ pi’ddõ end üleval pidada ▫ labi uzvesties, pienācīgi izturēties; gru’mmõ pi’ddõ viha pidada, viha kanda ▫ turēt naidu; je’ddõlu’ggimizt pi’ddõ loengut pidada ▫ nolasīt [~ noturēt] priekšlasījumu; le’brõkāndimiži pi’ddõ läbirääkimisi pidada ▫ veikt pārrunas; lektsijõ pi’ddõ loengut pidada ▫ lasīt lekciju; lu’ggõ pi’ddõ lugu pidada ▫ cienīt; nõ’vvõ pi’ddõ aru pidada, nõu pidada ▫ apspriesties ~ prātot; suo’ddõ pi’ddõ sõda pidada ▫ karot; vǟ’rgidi pi’ddõ orje pidada ▫ turēt vergus; sīlmas pi’ddõ silmas pidada ▫ ievērot; sapsõ pi’ddõ rooli hoida ▫ turēt stūri; sõ’nnõ pi’ddõ sõna pidada ▫ turēt vārdu; mīelsõ pi’ddõ meeles pidada ▫ turēt prātā; kädūd ripsõ pi’ddõ käsi rüpes hoida ▫ turēt rokas klēpī; salās pi’ddõ salajas hoida ▫ turēt slepenībā; vizās pi’ddõ kinni pidada ▫ turēt ciet
- Ma pidīz maks pierāst eņtšõn rištīngt. Ma pidasin enesele maksu eest inimest. ▫ Es par maksu turēju sev cilvēku. Ma pidāb jālgad vizās, kūjad. Ma hoian jalad kinni, kuivad. ▫ Es turu kājas apautas [~ ciet], sausas. Mīez pidīz kibārt kä’dsõ. Mees hoidis mütsi käes. ▫ Vīrs turēja cepuri rokā. Ma pidāb sīe rõk eņtšõn. Ma hoian selle jutu enese teada. ▫ Es paturēšu to sakāmo pie sevis. Pidā eņtš sīlmad ja eņtš kūorad vāldiņ! Hoia oma silmad ja oma kõrvad lahti! ▫ Turi savas acis un savas ausis vaļā! Pidā eņtš sūdõ (~ kīeldõ)! Pea oma suu [kinni] (~ keel [paigal])! ▫ Turi savu muti (~ mēli)! Ta pidīz mīnda eņtš sīlmad allõ. Ta hoidis mind oma silma all. ▫ Viņš paturēja mani savā acu priekšā. Ta pidīz mī’edpūoliži, ne’i ta ke’i piekslõsõ. Ta pidas meesterahvaid, nii ta käis ringi ajades. ▫ Viņai bija vīrieši, tā viņa staigāja blandīdamās apkārt. KK78.3; 152.1/3; KK78
(b) pidada, hoida ▫ turēt, aprūpēt - nī’emõ pi’ddõ lehma pidada ▫ turēt govi; i’llõ pi’ddõ ülal pidada ▫ uzturēt
- Mēg pidīzmõ mingiz nēļa si’ggõ. Me pidasime mingit nelja siga. ▫ Mēs turējām kādas četras cūkas. Ma sīnda pidāb ne’iku lapstā. Ma hoian sind nagu last. ▫ Es rūpējos par tevi kā par bērnu. 502.2; KK78a19
(c) pidada, kanda ▫ valkāt - ǭriņi (~ kengi) pi’ddõ riideid (~ kingi) kanda ▫ drēbes (~ kurpes) valkāt; ǭ’rõnd jarā pi’ddõ riided ära kanda ▫ novalkāt drēbes
- Ta pidāb jõ’vḑi ǭ’riņi. Ta kannab häid riideid. ▫ Viņš valkā labas drēbes.
(d) pidada, käsitada ▫ uzskatīt, atzīt - õigiks pi’ddõ õigeks pidada ▫ uzskatīt par pareizu; sīlizõks pi’ddõ süüdi mõista ▫ atzīt par vainīgu; slikțõks pi’ddõ halvaks pidada ▫ uzskatīt par sliktu; vajāgõmõks pi’ddõ vajalikuks pidada ▫ uzskatīt par vajadzīgu
- Ta pidīz pietāmiz pa pattõks. Ta pidas valetamist patuks. ▫ Viņš uzskatīja melošanu par grēku. Jǭņ pidīz eņtš nāizta lāiskaks. Jǭņ pidas oma naist laisaks. ▫ Jānis uzskatīja savu sievu par slinku. KK78.3
(e) pidada, pühitseda, tähistada ▫ svinēt - Taļšpi’vḑi pi’ddõ jõule pidada ▫ svinēt Ziemassvētkus
(f) peatada ▫ apturēt - Rōda panāb ibīzõn sū’zõ, la’z tǟnda võigõ kievāmstiz pi’ddõ. Rauad pannakse hobustele suhu, et võiks teda kergesti peatada. ▫ Laužņus ieliek zirgam mutē, lai viņu varētu viegli apturēt. KK77 a
(g) taluda ▫ izturēt - vastõ pi’ddõ vastu pidada ▫ izturēt
- Paskāndiz amād kūožõd jarā, ä’b või pi’ddõ. Pasandas kõik kohad täis, ei suuda pidada. ▫ Piemēsloja visas vietas, nav izturams.'
|
pī’lõ ¤51 vt
(a) seista, püsida ▫ stāvēt, pastāvēt, turēties - jālgal pī’lõ jalul püsida ▫ stāvēt kājās; ku’bsõ pī’lõ koos püsida ▫ turēties kopā; mīelsõ pī’lõ meeles seista, püsida ▫ stāvēt prātā; pāikal pī’lõ paigal seista või püsida ▫ stāvēt uz vietas; pistõ pī’lõ püsti seista ▫ stāvēt stāvus; īedõ pī’lõm püsima jääda ▫ palikt stāvam; pī’lõm īedõ seisma jääda ▫ apstāties; pī’lõm pānda seisma panna ▫ apstādināt; pī’lõb ne’iku tȭlpa seisab nagu post ▫ stāv kā stabs KK78.3; KK78a21
- Vȯ’ļ seļļi tūļi āiga, nädīliņ pī’liz. Oli selline tuuline ilm, nädalaid püsis. ▫ Bija tāds vējains laiks, nedēļām turējās. Ta ä’b pī’l jālga pǟl – ku u’m ne’i je’nnõ lakkõn. Ta ei seisa jala peal – kui on nii palju lakkunud. ▫ Viņš neturas uz kājām – kad ir tik daudz salacies. Mis sa pī’lõd ne’iku pūkabāl! Mis sa seisad nagu puutükk! ▫ Ko tu stāvi kā koka gabals! Sa tä’m panād pī’ļõm uks jū’rõ. Sa paned ta seisma ukse juurde. ▫ Tu liec viņam stāvēt pie durvīm. Kuoigīd at pī’lõnd reidsõ. Laevad on seisnud reidil. ▫ Kuģi ir stāvējuši reidā. Alā pī’l mi’n nanā allõ! Ära seisa mu nina all! ▫ Nestāvi man deguna priekšā! KK77 a; KK78b15; KK77 a; 152.2/10
(b) istuda, sobida ▫ derēt - Ta ī’dstī’d ēņtšta spīegiļtõb, kui ǭ’rõnd pī’lõbõd. Ta vaatab ennast alatasa peeglist, kuidas riided istuvad. ▫ Viņš aizvien spoguļojas, kā drēbes der. KK78b33
(c) säilida ▫ stāvēt, saglabāties - Kalā pī’lõb i’ļ tǭla āitas kīlmas. Kala säilib üle talve aidas külmas. ▫ Zivis stāv pa ziemu klētī aukstumā. KK78b15
(d) olla, vedeleda ▫ atrasties - Duņtš pī’lõb mǭsõ. Puss vedeleb maas. ▫ Duncis guļ zemē. KK78a37
|
pi’ļgõm *160 s
(a) miil ▫ jūdze
(b) penikoorem ▫ jūdze (sena mērvienība, 7468 m) - ikš pi’ļgõm – seis verštõ või seis koma nēļakimdõ kūž tū’ontõ seissadā vīžkimdõ vīž kilomettõrt üks penikoorem – seitse versta või seitse koma nelikümmend kuus tuhat seitsesada viiskümmend viis kilomeetrit ▫ viena jūdze – septiņas verstis vai septiņi, komats, četrdesmit seši tūkstoši septiņsimt piecdesmit pieci kilometri 152.1/1
|
pinktõ ¤53 vt sassi ajada ▫ samudžināt, sapinkāt - Linād pinktõb, mǟ’tõb jarā, ä’b või jarā si’ggõ. Linad aetakse sassi, aetakse segi, ei või ära sugeda. ▫ Lini tiek sapinkāti, samudžināti, nevar izsukāt. KK78b14
|
plakā *41 s lutikas ▫ blakts (Cimex lectularius) - pǟgiņ plakīdi palju lutikaid ▫ daudz blakšu
- Plakīdi ä’b või ne’i kievāmstiz jarā nītsiņtõ. Lutikaid ei või nii kegesti ära hävitada. ▫ Blaktis nevar tik viegli iznīcināt. KK78b35
|
plätsīņțõ ¤53 vt plätata, plärtsata ▫ pliķēt, plakšķināt - Plätsīņțõb, klopūb, pieksāb kui u’m ka’žži või ta u’m ǭ’rõn. Plätatakse, klopitakse, lüüakse, kui on märg või see on riie. ▫ Pliķē, dauza, sit, ja ir slapjš vai tā ir drēbe. KK78b18
|
plikkõ ¤36 vt laksata ▫ pliķēt - plikūb, klopūb midāgõst või si’z kä’dkõks või mū ažāks laksab, klopib midagi kas käega või muu asjaga ▫ pliķē, dauza kaut ko, vai nu ar roku, vai ar kādu citu lietu KK78b17
|
plivīņțõ ¤53 vt lehvitada ▫ plivināt, māt - Mingizt ǭ’rõntõ agā pla’ggõ plivīņțõb tä’mmõn. Mingit riiet või lippu lehvitatakse talle. ▫ Kādu drēbi vai karogu plivina viņam. KK78b17
|
plorīņțõ ¤53 vt lorada ▫ melst - Ta set plorīņțõb, mittõ mingizt pidūgt ä’b ūo, siedā ä’b või uskõ. Ta vaid lorab, mitte mingit tõepõhja ei ole, seda ei või uskuda. ▫ Viņš tikai melš, nav nekāda pamata, tam nevar ticēt. KK78b17
|
plǭț|lēba *21 s plaadisai ▫ plātsmaize - Plǭțlēba: mī’kõl u’m allõ, pǟlõ panāb zaftõ või umāŗi. Plaadisai: taigen on all, peale pannakse moosi või õunu. ▫ Plātsmaize: mīkla ir apakšā, virsū liek ievārījumu vai ābolus. KK77 a
|
pūdõ 2 ¤55 vi kangestuda ▫ sastingt, būt paralizētam - Jarā pūdõn ke’ž või jālga, ä’b või tä’mkõks je’llõ. Kangeks jäänud käsi või jalg, ei või sellega toime tulla. ▫ Paralizēta roka vai kāja, nevar ar to tikt galā. KK78b22
|
pūmpartõ ¤53 vt nööpida ▫ pogāt - Pūmpartõb pūmpard vi’zzõ agā vāldiņ. Nööbitakse nööbid kinni või lahti. ▫ Pogā pogas ciet vai vaļā. KK78
|
pū’oj 1 *124 s
(a) põhi (eseme või veekogu alumine pind) ▫ dibens, pamatne - pū’ojõ va’jjõ põhja vajuda ▫ nogrimt dibenā; pū’ojõ va’jtõ põhja lasta ▫ nogremdēt dibenā
- Kuo’ig laskīztõ pū’ojõ. Laev lasti põhja. ▫ Kuģi nolaida dibenā. Kis tä’m te’i pū’ojõ? Kes selle lasi põhja [~ tegi sellele põhja]? ▫ Kas to nolaida dibenā [~ kas pataisīja to dibenā]? KK77 a
(b) põhi, alus ▫ pamats
(c) põhjus ▫ iemesls
(d) võimalus ▫ iespēja - pū’ojõ vȯtšõ võimalust otsida ▫ meklēt iespēju 2Kr11.12
|
pūolstõ pop
(a) poolest ▫ ziņā - Īnda pūolstõ se u’m vastõ võttõb. Hinna poolest on see vastuvõetav. ▫ Cenas ziņā tas ir pieņemams. Ta ä’b sǭ eņtš pitkit pūolst si’n vastõ. Ta ei saa oma pikkuse poolest sinu vastu. ▫ Viņš auguma ziņā nevar stāties tev pretī. Tīerat pūolstõ ta u’m kǟl. Tervise poolest on ta kehv. ▫ Veselības ziņā viņš ir švaks. KK78.3
(b) poolt ▫ no puses - ī’dst pūolst ühelt poolt ▫ no vienas puses; tuoiz pūolst teiselt poolt ▫ no otras puses
- Ta tulāb rānda pūolst. Ta tuleb ranna poolt. ▫ Viņš nāk no jūrmalas puses. Lēba u’m si’n pūolstõ, vȭidag mi’n pūolstõ. Leib on sinu poolt, või minu poolt. ▫ Maize ir no tavas puses, sviests no manas puses. KK78.3
(c) poolt, eest ▫ par - Ta pī’lõb si’n pūolstõ. Ta seisab sinu eest. ▫ Viņš iestājas par tevi. KK78.3
|
pūoraz *178 s põrsas ▫ sivēns - Pūorazt kuoțšõ vȯstāb – ä’b kunāgõst või sīlmad vizās midāgõst tī’edõ. Põrsast kotis ostetakse – kunagi ei või midagi silmad kinni teha. ▫ Pērk kaķi [~ sivēnu] maisā – nekad nedrīkst neko darīt acīm ciet. KK77 a
|
purāztõ ¤53 vt peiteldada ▫ kalt (ar kaltu) - Purāztõb purrõks, midāgõst urmõb. Peiteldatakse peitliga, millelegi tehakse soont või tapiauku. ▫ Kaļ ar kaltu, kaut ko urbina. KK78b21
|
pūškõ ¤55 vi
(a) susiseda, nohiseda ▫ šņākt - Gūogõ izā vie’ntõb ka’ggõl je’ddõpēḑõn ja pūškõb. Isahani sirutab kaela ettepoole ja susiseb. ▫ Zostēviņš izstiepj kaklu uz priekšu un šņāc. 79/2
(b) ähkida, puhkida ▫ pūst, elst - Rištīng agā lūomõz pūškõb. Inimene või loom ähib. ▫ Cilvēks vai lops elš. Pūškõb, lȭtstõb, laskūb jengkardõ. Puhib, lõõtsutab, puhub hingeõhku. ▫ Elš, elso, laiž elpu. KK78b22
|
pūšlõ ¤58 vt puhuda, sõnuda ▫ pūšļot, vārdot > pū’gõ 3- Kis ārštõb tūoizta, rūožõ või midāgõst, pūšlõb pǟlõ. Kes ravib teist, roosi või midagi, puhub peale. ▫ Kas ārstē otru, rozi vai kaut ko, apvārdo. KK78b21
|
pūtõ 1 ¤53 vt puududa, puudu olla või tulla ▫ trūkt, pietrūkt K85- Mis si’nnõn pūtõb? Mis sul puudu on? ▫ Kā tev trūkst? Tūndizmõ set siedā, ku pūtõb kuotā. Tundsime vaid seda, et puudub kodu. ▫ Jutām tikai to, ka pietrūkst māju. Pūtõb midāgõzt, u’m vajāg jū’rõ. Midagi puudub, on vaja juurde. ▫ Kaut kā pietrūkst, vajag klāt. Rǭ’ pūtiz jarā. Raha tuli puudu. ▫ Naudas pietrūka. Algõ pūtõg jarā tä’ddõn ja mä’ddõn. Ärgu tulgu puudu teil ja meil. ▫ Lai nepietrūkst jums un mums. KK78b22; VS37; 86.52; Mt25.9
|
rīemgõz *180 s raudremmelgas ▫ vītols (Salix) - Või rīemgõz ä’b ūo se, mis kazābõd rāndas mä’ddõn, pa’id seļļizt, kus kazābõd jūrsõ kannid. Kas remmelgas ei ole see, mis kasvavad rannas meil, pajud, sellised, kus kasvavad pajuurvad. ▫ Vai vītols nav tas, kas aug jūrmalā mums, tādi kārkli, kur aug pūpoli klāt. 86a5
|
rikābõ ¤49 vi raisku minna, raiskuda, rikneda, rikki minna ▫ bojāties - Rikābõb, ä’b lǟ’ ne’iku vajāg, jarā rikābõn. Läheb rikki, ei lähe nagu vaja, ära riknenud. ▫ Sabojājas, neiet kā vajag, sabojājies. Ä’b või pȯļtõ – mašīn (~ puoļtõbmašīn) rikābiz. Ei saa vilja peksta – masin (~ peksumasin) läks rikki. ▫ Nevar kult – mašīna (~ kuļmašīna) sabojājās. Lēba rikābõb, a’ž ä’b ūo jõvīst nūzõn. Leib läheb raisku, kui ei ole hästi kerkinud. ▫ Maize sabojājas, ja nav labi uzrūgusi. Lem āigal kalād rikābõbõd, a’ž ne at veitõ sūoldõd. Sooja ilmaga kalad riknevad, kui nad on vähe soolatud. ▫ Siltā laikā zivis bojājas, ja tās ir maz sālītas. KK78b24
|
rīst *135 s anum, nõu, riist ▫ trauks - kalād|rīst kalanõu ▫ zivju trauks
- rīstidi pie’zzõ nõusid pesta ▫ mazgāt traukus
- Kalād rīstõ sūolõb set ka’ļdi. Kalanõusse soolatakse ainult kala. ▫ Zivju traukā sāla tikai zivis. Pūstõ rīstõd tējiži paldīņ u’m veitõ. Puust nõude tegijaid on praegu vähe. ▫ Koka trauku taisītāju tagad ir maz. Alā siļg eņtš rīstõ, ku pie’rrõ ä’d sǭ ulzõ nūolõm! Ära sülita oma anumasse, et pärast ei peaks ära lakkuma! ▫ Nespļauj savā traukā, lai vēlāk nav jāizlaiza! Sīe vȯ’llõ rīstõn u’m zumpõn kard, sīņõ vȯ’ltõ ä’b või va’llõ. Sellel õllenõul on läpastanud lõhn, sinna ei või õlut kallata. ▫ Šim alus traukam ir sastāvējusies smaka, tajā nevar liet alu. Sīe rīstõn u’m vitsā kațki. Sellel anumal on vits katki. ▫ Šim traukam ir stīpa pušu.
|
rǭ’ *13 s raha ▫ nauda - papīer|rǭ paberraha ▫ papīrnauda
- pīenti rǭ’ peenraha ▫ sīknauda; smagā rǭ ränk raha ▫ pamatīga nauda; sūr rǭ suur raha ▫ liela nauda; rǭ’dõ eitõ annetada raha ▫ ziedot naudu; rǭ’dõ ta’ggõ raha lüüa ▫ kalt naudu; rǭ’dõ jarā plīțõ raha läbi lüüa ▫ izšķērdēt naudu, noplītēt naudu; rǭ’kõks tī’edõ rahaks teha ▫ pārvērst naudā; rǭ’dõ ne’iku vietā raha nagu vett ▫ naudas kā spaļu [~ ūdens] KK78; L1.1KK77 a
- Rǭ’ sulūb sūormõd va’isõ. Raha sulab sõrmede vahel. ▫ Nauda kūst pirkstos. Rǭ’ je’dst kuŗē ka dāntšõb. Raha eest ka kurat tantsib. ▫ Par naudu arī velns danco. Mi’n jemā ka pidīz sukā sizāl rǭ’. Minu ema kah hoidis suka sees raha. ▫ Mana māte arī turēja zeķē naudu. Ta āndiz rǭ’ mi’nnõn pi’vvõ. Ta andis raha mulle peo peale. ▫ Viņš iedeva man naudu saujā. Sa tǭ’d sīe rǭ’ eņtšõn kalmõ vīdõ. Sa tahad selle raha enesega hauda viia. ▫ Tu gribi to naudu paņemt sev [līdzi] kapā. Sūrslimi rǭ’dõ ä’b maksā. Suurustlemine raha ei maksa. ▫ Lielība naudu nemaksā. Vȯņ vȯlks vȯnd kä’dsõ, set pūtiz rǭ’dõ. Õnn oleks olnud käes, ainult raha puudus. ▫ Laime būtu bijusi rokā, tikai trūka naudas. Rǭ’n ä’b või pǟlõ ma’ggõ. Raha peal ei või magada. ▫ Uz naudas nevar gulēt. Jǭņ īeb bäs rǭ’tõ. Jǭņ jääb ilma rahata. ▫ Jānis paliek bez naudas. Ta te’i eņtš ǟrga rǭ’kõks. Ta tegi oma härja rahaks. ▫ Viņš pārvērta savu vērsi naudā. KK77 a; KK78; KK77b
|
rok *79 s
(a) puder ▫ putra - Kǟ’b neme kaš tuļīz rok padā immar. Käib nagu kass palava pudrupoti ümber. ▫ Staigā kā kaķis ap karstu putras katlu.
(b) kört, supp ▫ zupa
(c) rokk või taar (hapendatud jahujook) ▫ skābputra - appõn rok taar ▫ skābputra; jūodõb rok rokk ▫ skābputras dzēriens
|
| rok|paņ *104 s roka- või taarinõu ▫ skābputras spainis |
roppõ ¤36 vi roomata, ronida ▫ rāpot, rāpties - Ropūb kädūdõks pi’ds mǭdõ või i’lzõ pū’zõ. Roomatakse käte abil mööda maad või [ronitakse] üles puu otsa. ▫ Rāpjas ar rokām pa zemi vai augšā kokā. Ta ropūb pū’zõ. Ta ronib puu otsa. ▫ Viņš rāpjas kokā. Läpš ropūb, ku ta ä’b kǟ’. Laps roomab, kui ta ei käi. ▫ Bērns rāpo, kad viņš nestaigā. Ta ropūb mi’n je’dsõ, mi’n gūngaserk alā, ropūb nēļa käpā pǟl. Ta käib käpakil mu ees, mu seeliku alla, käib roomab nelja käpa peal. ▫ Viņš rāpo man priekšā, zem kleitas, rāpo uz četrām ķepām. Bo’ŗ, kukki ropūb. Uss, putukas ronib. ▫ Tārps, kukainis rāpo. KK77 a; KK78b25; KK77 a
|
rǭ’|pūtõks *206 s rahapuudus ▫ naudas trūkums - Või rǭ’pūtõks või vȭlgadnǟlga? Kas rahapuudus või võlanälg? ▫ Naudas trūkums vai parādu nasta [~ bads]? 79/10
|
sa’d *76 s
(a) sadu ▫ nokrišņi - sūr sa’d suur (vihma või lume) sadu ▫ stipri nokrišņi
(b) sula ja teedelagunemine ▫ šķīdonis - sa’d āigal sula ja teedelagunemise ajal ▫ šķīdoņa laikā E IE
|
| siegāmõlõ adv segi, segamini (minna või ajada) ▫ jukām (virziens), jukās (virziens) ~ siegāmõl |
sieldõ 1 *118 adj
(a) selge, klaar ▫ skaidrs, dzidrs - sieldõks īedõ selgineda ▫ noskaidroties; sieldõ ve’ž selge vesi ▫ dzidrs ūdens; sieldõ nemē pǟva selge nagu päev ▫ skaidrs kā diena; ne’i sieldõ kui ve’ž nii selge kui vesi ▫ tik dzidrs kā ūdens; nemē valkt sieldõst touvõst nagu välk selgest taevast ▫ kā zibens no skaidrām debesīm
- Rǭžkīški īeb jo sieldõks, pīlava’istõ spī’ḑõb. Vähehaaval selgineb, pilvevahest särab. ▫ Pamazām skaidrojas, mākoņu starpā spīd. KK77 a
(b) selge, mõistetav ▫ skaidrs, saprotams - sieldõks oppõ selgeks õppida ▫ izmācīties; sieldõks sǭdõ selgeks saada ▫ noskaidrot; sieldõks tī’edõ selgeks teha ▫ izskaidrot
- Ne’i sieldõ kui vīž suormõ. Nii selge kui viis sõrme. ▫ Tik skaidrs kā pieci pirksti. KK77 a
(c) selge, arukas ▫ prātīgs, gaišs - sieldõ mēļ selge mõistus ▫ gaišs prāts; sieldõ pǟ selge pea ▫ gaiša galva; sieldõd sīlmad selge pilk ▫ skaidrs skats
(d) selge, kaine ▫ nedzēris, skaidrs - Tu’l sieldõ pǟkõks! Tule kaine peaga! ▫ Nāc skaidrā prātā! KK77b
(e) korras ▫ vaļā, kārtībā - Lānga u’m jarā mǟ’dõn, ä’b või sǭdõ sieldõks. Niit on sassi läinud, ei saa korda. ▫ Diegs ir sapiņķerējies, nevar dabūt vaļā.
|
sīlma *34 s
(a) silm ▫ acs - siļmõz vaņțlõ silma vaadata ▫ skatīties acīs; siļmi pilktõ (~ piltõ) silmi pilgutada ▫ mirkšķināt acis; brūnizt, tumšizt sīlmad pruunid tumedad silmad ▫ brūnas, tumšas acis; knaššõd si’ņņizt sīlmad ilusad sinised silmad ▫ skaistas zilas acis; märgizt sīlmadõks rähmaste silmadega ▫ ar pūžņojošām acīm; vizās sīlmadõks kinnisilmi ▫ ar aizvērtām acīm; sīlmad je’dsõ un tagān silmad ees ja taga ▫ acis priekšā un aizmugurē ; sīlmad pu’nnizt nemē ǟrgan (~ särgõn) silmad punased kui härjal (~ särjel) ▫ sarkanas acis kā vērsim (~ raudai); mustād sīlmad ne’i ka tšigīņõn, ä’b tǭ’ nǟ’dõ mustad silmad nagu mustlasel, ei taha näha ▫ melnas acis kā čigānam, negrib redzēt; sūrd sīlmad ne’iku būndald suured silmad nagu võitoosid ▫ lielas acis kā sviesta ķērnes; sīlmad ne’iku kaššõn silmad nagu kassil ▫ acis kā kaķim; ve’žžizt sīlmad nemē ilgõlapsõn vesised silmad kui hülgepojal ▫ slapjas acis kā ronēnam; siļmšt sǭņi vȭlgidi silmini võlgades ▫ parādi līdz acīm; siļmi mǭ’zõ ra’bbõ silmi maha lüüa ▫ nodurt acis; siļmi kīerõ silmi jõllitada ▫ bolīt acis; siļmi la’gtõ suuri silmi teha ▫ ieplest acis; kǭ’d sīlma va’izõ jettõ kahe silma vahele jätta ▫ nepamanīt [~ atstāt starp divām acīm]; siļmi pie’zzõ silmi pesta ▫ mazgāt acis; mingiz pǟl siļmi eitõ kellelegi silma heita ▫ mest uz kādu acis; mittõ siļmšti ä’b laskõ mitte silmist lasta ▫ neizlaist no acīm; nēļa sīlma allõ nelja silma all ▫ zem četrām acīm; nemē pīrgal sīlmas nagu pind silmas ▫ kā skabarga acī; siļmiz sa’ddõ silma torgata [~ silmi sadada] ▫ durties acīs; sīlma sīlma, āmbaz ambõ vastõ silm silma, hammas hamba vastu ▫ acs pret aci, zobs pret zobu; sīlmas pi’ddõ silmas pidada ▫ ņemt vērā; sīlmad pǟl sa’ddõ silmili kukkuda ▫ nokrist uz acīm 79/5; KK77
- Sīlmad kārtabõd sieldõmtõ. Silmad kardavad valgust. ▫ Acis baidās gaismas. Sīlmad attõ īezõ vizās. Silmad on öösel kinni. ▫ Acis naktī ir ciet. Ma laskūb set sīlmad vi’zzõ. Ma lasen vaid silmad kinni. ▫ Es tik aizveru acis. Ku sa panād sīlmad vi’zzõ, si’z sa ä’d tǭ’ nǟ’dõ, pīkstõd vi’zzõ. Kui sa paned silmad kinni, siis sa ei taha näha, pigistad kinni. ▫ Ja tu aizver acis, tad tu negribi redzēt, aizmiedz acis. Si’z tulāb u’ņ, ku sīlmad lǟ’bõd vi’zzõ. Siis tuleb uni, kui silmad lähevad kinni. ▫ Tad nāk miegs, kad acis krīt ciet. Si’z ku rǟkõb, kītõb, ku sīlmad attõ vie’d si’zāl. Siis kui nutetakse, öeldakse, et silmad on vees. ▫ Tad, kad raud, saka, ka acis ir ūdenī. Vaņțõl mi’nnõn siļmiz! Vaata mulle silma! ▫ Skaties man acīs! Ta ä’b lask mīnda sīlmad aldõst ulzõ. Ta ei lase mind silma alt välja. ▫ Viņš neizlaiž mani no acīm. Ta u’m amād ro’vd sīlmad allõ. Ta on kõigi inimeste silme all. ▫ Viņš ir visu cilvēku acu priekšā. Ku pǟ pȯdūb, si’z īeb sīlmad je’dsõ mustāks, kõzāks īeb kērabizõks. Kui pea valutab, läheb silmade ees mustaks, vihaga läheb kirjuks. ▫ Ja galva sāp, tad acu priekšā sametas melns, niknumā metas raibs. Mi’nnõn u’m u’d sīlmad je’dsõ, un pu’nnizt kärmizt attõ. Mul on udu silmade ees ja on punased kärbsed. ▫ Man ir migla acu priekšā, un ir sarkanas mušas. Jedspē’ḑõn mi’n sīlmad je’dst! Ära mu silmist [~ silmade eest]! ▫ Prom no manām acīm! Se u’m mi’n sīlma pie’rrõ – knaš, mis mi’nnõn mīeldõb. See on mu silma järgi – ilus, mis mulle meeldib. ▫ Tas ir man pa prātam [~ pēc manas acs] – skaists, kas man patīk. Eņtš sīlma u’m izānd. Oma silm on kuningas [~ peremees]. ▫ Paša acis neviļ [~ paša acs ir kungs]. Sīlmad īebõd kērabizõks sīe pǟvaks (~ pǟva kä’dsõ). Silmad lähevad kirjuks selle päiksega (~ päikse käes). ▫ Acis kļūst raibas ar to sauli (~ tajā saulē). Mēg rõkāndizmõ sīlma sīlma vastõ. Me rääkisime silmitsi [~ silm silma vastu]. ▫ Mēs sarunājāmies aci pret aci. Irmõn at sūrd sīlmad. Hirmul on suured silmad. ▫ Bailēm ir lielas acis. Ta ä’b kāndat mīnda mittõ sīlma tutkāmõs. Ta ei salli mind silmaotsaski. ▫ Viņš neieredz mani ne acu galā. Ta pīkstiz sīlma vi’zzõ: si’z ne’i sieldõ ä’b nǟ. Ta pigistas silma kinni: siis nii selgesti ei näe. ▫ Viņš piemiedza aci: tad tik skaidri neredz. Sa pa’ņd sīlmad tä’mmõn pǟ’zõ – ku ta i’z nǟ, sa kītizt un ta mūoštiz. Sa panid silmad talle pähe – kui ta ei näinud, sa ütlesid ja ta mõistis. ▫ Tu parādīji viņam [~ ieliki viņam acis galvā] – ja viņš neredzēja, tu pateici, un viņš saprata. Ma ä’b usk eņtš siļmi. Ma ei usu oma silmi. ▫ Es neticu savām acīm. Sīlmadõn lǟ’b pǭ’mi pūol pǟlõ. Silmadel läheb pahupool peale. ▫ Acis izgriežas otrādi. Ta eņtš siļmi blikštiņtõb – sīlmadõks rõkāndõb. Ta pilgutab oma silmi – räägib silmadega. ▫ Viņš mirkšķina savas acis – runā ar acīm. Alā pū’gõ põrmõ siļmiz! Ära aja [~ puhu] prügi [~ tolmu] silma! ▫ Nepūt miglu [~ putekļus] acīs! Ma laskīz tä’m ulzõ siļmšti. Ma lasin ta silmist. ▫ Es izlaidu viņu no acīm. Ma si’n siļmšti jo lugīz. Ma juba lugesin sinu silmist. ▫ Es jau nolasīju no tavām acīm. Mi’n u’m jelāmõst tīedõ ja ī’d sīlmaks vakțõmõst tǟnda. Ma pean tegema tööd ja ühe silmaga valvama teda. ▫ Man jādara darbs un ar vienu aci jāpieskata viņš. KK77 a; KK77b
(b) silm, silmus, aas ▫ acs, valdziņš - sukā sīlma sukasilm ▫ zeķes valdziņš , võrgõ sīlma võrgusilm ▫ tīkla acs; sukān siļmi i’lzõ võttõ sukal silmi üles võtta ▫ uzņemt zeķei valdziņus
- U’m kuoŗŗõmõst sīlmad je’dsõ u’m pȯimõmõst sīlmad i’lzõ. Peab korjama enne silmad [vardale] ja peab võtma silmad üles. ▫ Jāsavāc vispirms valdziņi un jāuzceļ valdziņi. Sukā siļmšti arābõb ulzõ. Sukasilmad jooksevad [~ Sukk laguneb silmadest välja]. ▫ Zeķes valdziņi irst. KK78
(c) silm, tööriista varre- või niidiauk ▫ acs, caurums - kirrõ sīlma kirvesilm ▫ cirvja kāta caurums; nõ’ggõl sīlma nõelasilm ▫ adatas acs
|
sintõ ¤44 vt
(a) sünnitada ▫ dzemdēt
(b) kaasa sündida ▫ iedzimt - Või se u’m näntõn si’zzõl sintõd? Kas see on neile kaasa sündinud? ▫ Vai tas viņiem ir iedzimis? 152.2/17
|
sipšlõ 2 ¤58 vt kogeleda ▫ stostīties, raustīt valodu - Sipšlõb, ä’b või rõkāndõ. Kogeleb, ei saa rääkida. ▫ Stostās, nevar parunāt. KK78b29
|
slē’põ ¤57 vt kedagi teadmatuses hoida ▫ turēt kādu neziņā - Sa slē’põd tūoizta ne’i, ku tuoi rištīng ä’b või tieudõ, mis sa tī’ed. Sa hoiad teist teadmatuses nii, et teine inimene ei või teada, mida sa teed. ▫ Tu turi otru neziņā tā, ka otrs cilvēks nevar zināt, ko tu dari. KK78b31
|
smekkõ 1 ¤36 vt maitsta ▫ garšot, nogaršot - kǭjkõks (~ suormkõks) smekkõ lusikaga (~ sõrmega) maitsta ▫ nogaršot ar karoti (~ pirkstu) KK78b31
- Rokkõ smekūb, või u’m jõvā. Suppi maitstakse, kas on hea. ▫ Zupu garšo, vai ir laba. Ku sa ä’d smek, ä’d tīeda kītõ ka. Kui sa ei maitse, ei tea öelda ka. ▫ Ja tu nenogaršo, nezini arī pasacīt. KK78b20; KK78b31
|
snūor *125 s nöör ▫ aukla, virve - ne’iku snūor pǟlõ – kis likūb ī’dtõ likkõmõst nagu nööril – kes liigub ühtsama liikumist ▫ kā pie auklas – kas kustās vienā kustēšanā KK77 a
- Sa mīnda ä’d või snūorstõ tõmbõ. Sa ei saa mind nöörist tõmmata. ▫ Tu nevari mani aiz auklas raustīt. KK77 a
|
sǭdõ 1 ¤8 vt saada ▫ dabūt - arū sǭdõ aru saada ▫ saprast; jõvāmt sǭdõ kasu saada ▫ gūt labumu; kä’ddõ sǭdõ kätte saada ▫ dabūt rokā; kilmõ sǭdõ külmetada ▫ saaukstēties; i’ļ pǟ (~ pi’ds pǟdõ; ~ vastõ pǟdõ) sǭdõ üle pea (~ mööda pead; ~ vastu pead) saada ▫ dabūt pa galvu; mit ku ä’b sǭ nǟ’dõ ei saa mitte nähagi ▫ nevar pat dabūt redzēt KK78b32
- Ma sai tieutõ i’ļ si’n. Ma sain teate sinu kohta. ▫ Es dabūju ziņu par tevi. Ni ma sǭb se lōz, ni sǭb se ažā. Nüüd ma saan selle loosi, nüüd saan selle asja. ▫ Tagad es dabūju to lozi, tagad dabūju to lietu. Ta sai eņtš nǭ’võ sǟ’l. Ta sai oma surma seal. ▫ Viņš dabūja tur galu [~ savu nāvi]. Ma i’z sǭ mittõ sõ’nnõ sūstõ ulzõ. Ma ei saanud mitte sõnagi suust välja. ▫ Es nedabūju ne vārdu ārā no mutes. Ma i’z sǭ mittõ ambõ alā. Ma ei saanud [midagi] hamba alla. ▫ Es nedabūju ne[ko] uz zoba. Rištīng sǭb jālgad alā. Inimene saab jalad alla. ▫ Cilvēks dabū kājas apakšā. Sa said sīe järā eņtš ka’ggõlstõ. Sa said selle oma kaelast ära. ▫ Tu dabūji to nost no sava kakla. Ma sai sīe neitst eņtš kä’ddõ. Ma sain selle neiu oma kätte. ▫ Es dabūju to meiteni savās rokās. Ku sa’lliz sǭb kä’ddõ, se u’m ve’ggi. Kui salaja saab kätte, see on vägev. ▫ Ja slepeni dabū rokā, tas ir spēks. Sa said pieksõ pi’ds suoŗmi. Sa said peksa vastu sõrmi. ▫ Tu dabūji pērienu pa pirkstiem. Ne’i veitõ, ne’i ku kaš ä’b sǭ sīedõ. Nii vähe, nii et kass ei saa süüa [~ söönuks]. ▫ Tik maz, ka kaķis nedabū paēst. Ma tǭ’b sǭdõ, la’z maksāg, mis maksõs. Ma tahan saada, maksku, mis maksab. ▫ Es gribu dabūt, lai maksā, ko maksādams. Siedā ä’b või sǭdõ, kui sa kūldaks maksākst. Seda ei või saada, kui sa [kas või] kullaga maksaksid. ▫ To nevar dabūt, [pat] ja tu ar zeltu maksātu. Ma set sai makā sū’zõ, emīņ ma i’z sǭ. Ma alles sain meki suhu, rohkem ma ei saanud. ▫ Es tikai dabūju garšu mutē, vairāk es nedabūju. Ma sai tä’m sieldõks. Ma sain selle selgeks. ▫ Es to noskaidroju. Ku sǭb lemḑi sīedõ. Kui saab sooja süüa. ▫ Kad dabū apēst siltu. Sai pitkā nanā un uid. [Ta] sai pika nina ja häbi. ▫ Dabūja garu degunu un kaunu. Said sõnā vi’zzõ. Said sõna [sabast] kinni. ▫ Neizrunājies [~ dabūji vārdu ciet]. Se u’m tarānaigās sǭdõt. See [laps] on aia ääres saadud. ▫ Tas [bērns] ir sētmalē dabūts. Kus ta u’m sǭdõt? Kus(t) ta on saadud? ▫ Kur viņš ir dabūts? A’ž sa ne’i kītõd, si’z sa sǭd dū’rõks vȯntsõ bokt! Kui sa nii ütled, siis sa saad rusikaga [hoobi] otsaette puks! ▫ Ja tu tā saki, tad tu dabū ar dūri pierē blaukš! KK; KK77a; KK78b32
|
sǭdõ 2 ¤8 vi
(a) saada, pääseda, sattuda ▫ tikt, nokļūt - i’lzõ sǭdõ üles saada ▫ tikt augšā; ku’bbõ sǭdõ kokku saada ▫ satikties; le’bbõ sǭdõ läbi saada ▫ satikt, sadzīvot; pi’ddõz sǭdõ mööda saada ▫ tikt garām; si’zzõl sǭdõ sisse saada ▫ tikt iekšā; ulzõ sǭdõ välja saada ▫ tikt ārā; vāldiņ sǭdõ lahti saada ~ vabaneda ▫ tikt vaļā ~ atbrīvoties; kui sǭb le’bbõ kuidas pääseb läbi ~ kuidas saab toime ▫ kā tiek cauri ~ kā tiek galā KK77b
- Ku sa ä’d lu’g kopīkidi, si’z sa rubīļ jū’r ä’d sǭ. Kui sa ei loe kopikaid, siis sa rubla juurde ei pääse [~ ei saa]. ▫ Ja tu neskaiti kapeikas, tad tu pie rubļa netiec. Ma sai katūks alā, ku vī’mõ sadīz. Ma sain katuse alla, kui vihma sadas. ▫ Es tiku zem jumta, kad lietus lija. Ä’b sǭ sīest kūožõst jarā. Ei saa sellest kohast ära. ▫ Netiek projām no tās vietas. Ma ä’b sǭ pāika pǟldõst jarā. Ma ei saa paiga pealt ära. ▫ Es netieku projām no vietas. La’z ma sǭgõ jālgad aldõst jarā. Las ma saan jalust [~ jalge alt] ära. ▫ Lai es nemaisos pa kājām [~ tieku projām no kājām]. Sīe neitstõn sa le’žgõl ä’d sǭ. Sellele neiule sa ligi ei saa. ▫ Šai meitenei tu tuvumā netiec. Ä’b sǭ pi’ddõz. Ei saa mööda. ▫ Netiek garām. Sǟ’ldõ ta aldõst ulzõ ä’b sǭ. Sealt alt ta välja ei saa. ▫ No turienes, no apakšas viņš ārā netiks. Sǭbõd eņtš valdõz ulzõ. Saadakse välja oma voli peale. ▫ Tiek ārā savā vaļā. Ma sai nǭ’võ sūstõ ulzõ. Ma pääsesin surmasuust. ▫ Es izglābos no nāves [~ tiku ārā no nāves mutes]. Ma sai tä’m kīndõd va’izõ. Ma sattusin ta küünte vahele. ▫ Es tiku viņa nagos. Ma sai ulzõ tä’m kīndõd va’istõ. Ma sain välja ta küünte vahelt. ▫ Es tiku ārā no viņa nagiem [~ nagu starpas]. Ma sai tä’mstõ vāldiņ. Ma sain temast lahti. ▫ Es tiku no viņa vaļā. Näntõn, kīen vȯ’ļ vizā u’ņ, ä’b või i’lzõ sǭdõ, kītiz: magūb ne’i ku kuoț. Nendest, kel oli kõva uni, [kes] ei või üles saada, öeldi: magab nagu kott. ▫ Par tiem, kam bija ciets miegs, [kas] nevar piecelties, teica: guļ kā maiss. Ma sai sīestõ rǭ’stõ vāldiņ. Ma sain sellest rahast lahti. ▫ Es tiku no tās naudas vaļā. 1863. ā. rǭntidi ma ve’l ä’b ūo eņtš kä’dsõ sǭnd pidām. 1863. a raamatuid ma veel ei ole pääsenud oma käes hoidma. ▫ 1863. g. grāmatas es vēl neesmu savās rokās varējis turēt. KK77 a
(b) saada, võida ▫ varēt - je’dsõ ku Mikīļ vȯ’ļ sǭnd ūņḑigt tǟ’dõl pa’nmõ enne kui Mikīļ oli jõudnud ohtu tähele panna ▫ pirms Miķelis bija paspējis briesmas pamanīt J17
- Siedā sai irgõm kȭlbatõ set 1938./39. optõbāigastõs. Seda sai hakata kasutama alles 1938/39. õppeaastal. ▫ To varēja sākt lietot tikai 1938./39. mācību gadā. K90
(c) saada, muutuda ▫ kļūt, tapt - rujāks sǭdõ haigeks jääda ▫ kļūt slimam; tierrõks sǭdõ terveks saada ▫ kļūt veselam
- Ma sai luštigõlõks. Ma sain rõõmsaks. ▫ Es kļuvu priecīgs. Laps pa’ņ nurkõ, si’z sai kūldzizõks. Laps pandi nurka, siis sai kuulekaks. ▫ Bērnu ielika stūrī, tad kļuva paklausīgs. Mi’n naiz sõzārmīez u’m rujāks sǭnd. Mu naise õemees on haigeks jäänud. ▫ Manas sievas māsasvīrs ir saslimis. Ta sǭb opātijiks. Ta saab õpetajaks. ▫ Viņš kļūst par skolotāju. Või sa ūod ūlõks sǭnd? Kas sa oled hulluks läinud? ▫ Vai tu esi kļuvis traks? 152.2/17; J15
(d) saada, tulla ▫ tikt - tuoimõl sǭdõ hakkama saada, toime tulla ▫ tikt galā; virgõ sǭdõ ärgata ▫ pamosties; tā’giž je’llõ sǭdõ tagasi ellu saada ▫ tikt atpakaļ dzīvē J20
- Ne’i mēg saimõ tegīž tuoimõl. Nii me tulime jälle toime. ▫ Tā mēs atkal tikām galā. Ä’b sǭ tuoimõl. Ei tule toime. ▫ Netiek galā. Sīest ä’b sǭ jõ’vvõ nǭ’gõ. Sellest ei saa head nahka. ▫ No tā nekas nesanāks [~ nedabū labu ādu]. Sǭgõ, mis sǭdsõ! Saagu mis saab! ▫ Lai notiek, kas notikdams! KK78b32
|
sõnā *18 s
(a) sõna, sõnum ▫ vārds, ziņa - mūnda sõnāks mõne sõnaga ▫ dažos vārdos; ī’d sõnāks ühesõnaga ▫ vienā vārdā; eņtš sõnādõks kītõ oma sõnadega öelda ▫ pateikt saviem vārdiem; sõ’nnõ kūlõ sõna kuulata ▫ klausīt; sõ’nnõ võtta sõna võtta ▫ ņemt vārdu; sõ’nnõ tūodõ sõna tuua ▫ atnest ziņu, atnest vārdu
- Ta võtāb eņtš sõnād tā’giž. Ta võtab oma sõnad tagasi. ▫ Viņš ņem savus vārdus atpakaļ. Ma i’z sǭ mittõ sõ’nnõ sūstõ ulzõ – ädāgiz. Ma ei saanud sõnagi suust välja – ehmatasin. ▫ Es nedabūju ne vārdu ārā no mutes – nobijos. Mi’n eitõ sõnād kurkõ, ä’b või ulzõ kītõ. Mul jäid sõnad kurku [kinni] – ei saa välja öelda. ▫ Man vārdi iestrēga rīklē – nevar pateikt. Si’nnõn ä’b tu’l sõ’nnõ ä’b sūstõ, ä’b piergõst. Sul ei tule sõna ei suust ega persest. ▫ Tev nenāk ne vārda ne no mutes, ne no pakaļas. KK77b; KK77 a
(b) lubadus, tõotus ▫ vārds, solījums - sõ’nnõ pi’ddõ sõna pidada ▫ turēt vārdu; sõ’nnõ murdõ sõna murda ▫ lauzt vārdu
- Ku ma eņtš sõnā tä’mmõn āndiz, ma pidāb eņtš sõ’nnõ. Kui ma oma sõna talle andsin, ma pean oma sõna. ▫ Kad es devu viņam savu vārdu, es turu savu vārdu. KK77b
|
spīegiļ *240 s
(a) peegel ▫ spogulis
(b) peegel, ahterpeegel (tasapinnaline paadi- või laevapära) ▫ spogulis, kuģa pakaļgala plakne (mar.) TL78b67 |
sprǭ’gõ ¤51 vi kõngeda, surra ▫ sprāgt, mirt - jarā sprǭ’gõ ~ mǭ’zõ sprǭ’gõ ära kõngeda ~ maha kõngeda ▫ nosprāgt KK78b34, KK77b
- Rištīng sprǭ’gõb nǟlgastõ, või ku seļļi vigā u’m. Inimene kõngeb näljast või kui selline viga on. ▫ Cilvēks nomirst no bada vai, ja tāda kaite ir. KK78b34
|
spro’užõ ¤51 vt pista, torgata, lüüa ▫ spraust - vi’zzõ spro’užõ kinni pista, lüüa või torgata ▫ aizspraust KK78b34
- Spro’užõb midāgõst tuoiz jū’rõ vi’zzõ mingiz ažāks, na’ggõlõks. Lüüakse midagi teise külge kinni mingi asjaga, naelaga. ▫ Piesprauž kaut ko pie cita ar kādu lietu, naglu. Ǭ’rõn spro’užõb vi’zzõ. Riie pistetakse kinni. ▫ Aizsprauž drēbi. KK78b34
|
streijõ ¤49 vt puistata ▫ kaisīt - Streijõb mǭ’zõ āina või sīemnāiga. Puistatakse maha hein või toit. ▫ Nokaisa zemē sienu vai ēdienu. KK78b35
|
sū 1 *12 s suu ▫ mute - piški, knaš, immõrgoutlimi sū ne’iku pūmpar ouk väike ilus ümmargune suu nagu nööpauk ▫ maza, skaista, apaļa mute kā pogas caurums; sūr, laigā sū ne’iku krupān suur lai suu nagu kärnkonnal ▫ liela, plata mute kā krupim; sū vāldiņ ne’iku krupān suu lahti nagu kärnkonnal ▫ mute vaļā kā krupim; sū vāldiņ kūldõ suu ammuli kuulata ▫ klausīties ieplēstu muti; perīņ sūdo rõkāndõ suud mööda rääkida ▫ runāt pa prātam [~ pa mutei]; sūdõ andõ suud anda ▫ skūpstīt, dot mutes; sūdõ brūikõ suud pruukida ▫ palaist muti, brūķēt muti; sūdõ pi’ddõ suud pidada ▫ turēt muti; sūdõ vi’zzõ pānda suud kinni panna ▫ aizvērt muti; ī’dstõ sūstõ ühest suust ▫ vienā mutē; pi’vst sū’zõ je’llõ peost suhu elada ▫ dzīvot no rokas mutē; sūst sū’zõ suust suhu ▫ no mutes mutē; ä’b võtā mittõ sū’zõ ei võta suu sissegi ▫ ne mutē neņem; ma’gḑiz sūkõks sīedõ suure suuga süüa ▫ ēst ar gardu muti; pūol sūkõks poole suuga ▫ pusbalsī [~ ar pusi mutes]; ne’iku ī’dstõ sūstõ nagu ühest suust ▫ kā vienā mutē KK77 a; KK77b
- Sū īeb tȭlzaks. Suu muutub paksuks [~ nüriks] [toomingamarjadest]. ▫ Mute notirpst [no ievogām]. Sū jūokšõb vietā. Suu jookseb vett. ▫ Slienas tek. Sū lǟ’b ne’iku su’dmaļ. Suu käib [~ läheb] nagu veski. ▫ Mute strādā kā sudmalas. Ta rõkāndõb, nemē sū vǭ’tõb. Ta räägib nii, et suu vahutab. ▫ Viņš runā ar putām uz lūpām [~ ka mute puto]. Si’n u’m sū ne’iku sandrokkõ täuž. Sul on suu nagu putru täis. ▫ Tev mute ir kā pilna ar putru. Pidā sū vāldiņ, la’z kärmi tulgõ si’zzõl! Pea suu lahti, las kärbes tuleb sisse! ▫ Turi muti vaļā, lai muša ienāk iekšā! Pa’n sū vi’zzõ! Pane suu kinni! ▫ Aizver muti! Pidā sū vizās, kärmizt līndabõd si’zzõl! Pea suu kinni, kärbsed lendavad sisse! ▫ Turi muti ciet, mušas ielidos iekšā! Sū u’m vizās ne’iku pierz. Suu on kinni nagu perse. ▫ Mute ir ciet kā dibens. Alā sa ku’ltõ eņtš sū jarā, sū ju ka kulūb! Ära sa kuluta oma suud ära, suu ju ka kulub! ▫ Nenodeldē savu muti, mute jau arī dilst! Pidā eņtš sūdõ (~ kīeldõ)! Pea oma suu (~ keel)! ▫ Turi savu muti (~ mēli)! Ne rõkāndizt ne’iku ī’dstõ sūstõ. Nad rääkisid nagu ühest suust. ▫ Viņi runāja kā vienā mutē. Mis sa ajād eņtš sūstõ ulzõ! – Mis rištīng mõtlõb, siedā ä’b või a’mmõ rõkāndõ. Mis sa ajad oma suust välja! – Kõike, mida inimene mõtleb, ei või rääkida. ▫ Ko tu dzen no savas mutes ārā! – Ko cilvēks domā, to visu nevar runāt. Ta rõkāndiz pūol sūkõks, knappõ võiž mȯistõ, kūlõb set, ku bobīkšõb. Ta rääkis poole suuga, napilt võis mõista, kuuleb vaid, et pobiseb. ▫ Viņš runāja pusbalsī [~ ar pusi mutes], knapi varēja saprast, dzird tik, ka murmina. Se vȯļļi seļļi sūkõks naizpūoļi. See olevat selline suuga naisterahvas. ▫ Tā esot tāda mutīga sieva. Jõvā sū, se u’m sūŗ rõkāndiji. Hea suu, see on suur rääkija. ▫ Laba mute, tas ir liels runātājs. Kis u’m sūŗ rõkāndiji, pietāji, sīen u’m laigā sū. Kes on suur rääkija, valetaja, sel on lai suu. ▫ Kas ir liels runātājs, melis, tam ir plata mute. Kis rõkāndiz pǟgiņ, kītiztõ, ä’b ūo sū pǟlõ sa’ddõn. Kes rääkis palju, öeldi, ei ole suu peale kukkunud. ▫ Kurš daudz runāja, [par to] teica, [ka] nav uz mutes kritis. Se u’m mi’nnõn sū pie’rrõ – mis u’m kievāmstiz rõkāndõ. See on mulle suu järgi – mis on kerge rääkida. ▫ Tas ir man pa mutei – kas ir viegli runājams. KK77 a; KK78; 79/5
|
su’ggõ 1 ¤29 vi
(a) sugeneda, tekkida ▫ rasties - jū’rõ su’ggõ juurde sugeneda ▫ rasties klāt KK78b36
- Knoušõld su’ggõbõd jū’rõ. Sääski sugeneb juurde. ▫ Odi rodas klāt. Sīen alz sugīz ikš agā tuoi ouk tegīž si’zzõl. Sellele tekkis alati üks või teine auk jälle sisse. ▫ Tam vienmēr atkal radās viens vai divi caurumi. Sugīz sūr tōvaz. Tõusis suur torm. ▫ Sacēlās liela vētra. KK78b36; J14; J13
(b) juhtuda, sündida ▫ gadīties, notikt - Mis täs sugūb? Mis siin sünnib? ▫ Kas te notiek? Sīen u’m su’ggõmõst. See peab sündima. ▫ Tam ir jānotiek. Mt24.6
(c) muutuda ▫ kļūt - A’ž kuoț sugūb ouklizõks, si’z tǟnda võib paikõ vi’zzõ. Kui kott muutub auklikuks, siis võib seda kinni lappida. ▫ Ja maiss kļūst caurs, tad to var aizlāpīt.
|
suoḑīkšõ ¤55 vi sõdida ▫ karot - Suoḑīkšõb ī’d tuoizkõks, ä’b kunāgõst või tuoizkõks jõvīstõ ku’bbõ sǟdõ. Sõditakse üksteisega, kunagi ei võida teisega hästi kokku leppida. ▫ Karo viens ar otru, nekad nevar ar otru pa labam sarunāt. KK78b37
|
sūr|pǟ *14 s
(a) isekas, jonnakas, kangekaelne ▫ stūrgalvis - Sūrpǟ ä’b kūl, mis tä’mmõn kītõb, ku tuoi ä’b või midāgõst kītõ. Jonnakas ei kuule, mis talle öeldakse, sest teine ei või midagi öelda. ▫ Stūrgalvis neklausās, ko viņam saka, jo otrs nedrīkst neko teikt. KK77b
(b) ülbitseja ▫ augstprātis 2Tm3.2 |
šlūik *125 s lukk ▫ slēdzene ≈ slūik- U’m mingi tabā või šlūik. On mingi taba või lukk. ▫ Ir kāda piekaramā atslēga vai slēdzene. KK78a60
|
šūlõ ¤49 vi õisvett ajada ▫ suloties (par brūci) - Kațki kūož šūlõb ī’dstī’d, ä’b või kuostāntõ. Katkine koht ajab alatasa õisvett, ei saa ravida ▫ Pušuma vieta aizvien sulojas, nevar izārstēt. KK78
|
šūm *125 s vaht ▫ putas > vǭ’ 2- munā|šūm munavaht, koogelmoogel ▫ putotas olas KK78b30
- vie’d šūmõd veevaht ▫ ūdens putas; šūmõs vȱlda vahus või vahul olla ▫ būt putās KK77 a
|
tabāltõ ¤53 vi kogeleda, mökutada ▫ stostīties - Tabāltõb, kis ä’b või sieldõ rõkāndõ. Kogeleb, kes ei või selgelt rääkida. ▫ Stostās, kas nevar skaidri parunāt. KK78b40
|
täutõ 2 ¤47 vt
(a) täita ▫ pildīt - Sīekõks täutõb vietā või vȯ’ltõ pittõ või botīļõ. Sellega täidetakse pütti või pudelit vee või õllega. ▫ Ar to pilda ūdeni vai alu mucā vai pudelē.
(b) täide viia ▫ izpildīt, īstenot - ažād, mis mä’d va’il āt täutõd sǭnd asjad, mis meie seas on täide viidud ▫ lietas, kas mūsu starpā ir īstenotas Lk1.1
- Kolhoz sugīd i’z täut eņtš āigastplǭn. Kolhoos ei täitnud sugugi oma aastaplaani. ▫ Kolhozs nebūt neizpildīja savu gada plānu. 2L5
(c) piisata ▫ pietikt - Ä’b täut mīeldõ, ä’b täut rǭ’dõ. Ei piisa mõistust, ei piisa raha. ▫ Nepietiek prāta, nepietiek naudas.
|
tektār *233 s trehter ▫ piltuve, trekteris - Tektār, sīekõks täutõb vietā või vȯ’ltõ pittõ või botīļõ. Trehter, sellega täidetakse pütti või pudelit vee või õllega. ▫ Piltuve, ar to ūdeni vai alu iepilda mucā vai pudelē.
|
| tierā 2 *39 s tera, terav ots või äär ▫ asmens, ass gals vai mala |
ti’ggõ 2 ¤29 vi
(a) toetuda, nõjatuda ▫ balstīties, atslieties = no’jjõ- Ma ä’b või tä’m pǟlõ ti’ggõ. Ma ei või temale toetuda. ▫ Es nevaru pret viņu atbalstīties. Ma tigūb (~ nojūb) vastõ sainõ. Ma toetun (~ nõjatun) vastu seina. ▫ Es atbalstos pret sienu. Ma tigūb stok pǟlõ. Ma toetun kepile. ▫ Es atbalstos uz spieķa. KK78b43
(b) toetuda, tugineda ▫ paļauties - Võid ti’ggõ tä’m pūolõ. Võid temale tugineda. ▫ Vari uz viņu paļauties. KK78b61
|
tīņ *132 s
(a) astja vilja, jahu või kaasavara hoidmiseks ▫ tīne
(b) kirst ▫ šķirsts
(c) toober ▫ toveris |
tõkšlõ ¤58 vi
(a) põksuda, tuksuda ▫ pukstēt
(b) tõmmelda ▫ raustīties - Tõkšlõb, tabāltõb, ä’b või riktig rõkāndõ. Tõmbleb, kogeleb, ei või korralikult rääkida. ▫ Raustās, stostās, nevar kārtīgi parunāt.
|
tõmšlõ ¤58 vt
(a) rebida, sikutada ▫ raustīt
(b) pingutada ▫ piepūlēties - Ēņtšta tõmšlõb, vingõrtõb, või ta võib, või ä’b või. Ennast pingutab, hoiab vormis, kas ta võib, kas ei või. ▫ Piepūlē sevi, vingrinās, vai viņš var, vai viņš nevar. KK78b42
|
trēpiļțõ ¤53 vi tuikuda, vaaruda ▫ streipuļot - Rištīng trēpīļțõb, riktig ä’b või lǟ’dõ. Inimene tuigub, õieti ei suuda minna. ▫ Cilvēks streipuļo, īsti nevar paiet. KK78b44
|
tsī’ešõ ¤57 vt
(a) kannatada ▫ ciest - Ku si’nnõn pȯdūb, si’z rištīng tsī’ešõb. Kui sul valutab, siis inimene kannatab. ▫ Ja tev sāp, tad cilvēks cieš. KK78b45
(b) välja kannatada, taluda ▫ izturēt, paciest >kāndatõ- Siedā mitikš ä’b või tsī’ešõ. Seda ükski ei või taluda. ▫ To neviens nevar izturēt.
|
tšabā *39 s jabur inimene, tola ▫ jampampiņš, pamuļķis - Tša’bbõ jõ ä’b või kūlõ. Tola ei või ju kuulata. ▫ Jampampiņu jau nevar klausīt. Ta u’m īend seļļiz tšabāks. Ta on jäänud selliseks narriks. ▫ Viņš ir kļuvis par tādu jampampiņu. Tšabān tšabā rõk. Narril narri jutt. ▫ Pamuļķim pamuļķa valoda.
|
tu’ļļi 2 *193 adj tuline, kuum ▫ karsts, ugunīgs - tu’ļļi āiga kuum ilm ▫ karsts laiks; tu’ļļi ve’ž kuum vesi ▫ karsts ūdens
- Zup u’m tu’ļļi ne’iku tu’ļ. Supp on tuline nagu tuli. ▫ Zupa ir karsta kā uguns. Ma tī’eb si’n tuļīzõks – või ārmaztimizõks agā tu’lkõks. Ma teen su tuliseks – kas armastusega või tulega. ▫ Es padaru tevi ugunīgu – ar mīlestību vai uguni. Sa ūod ne’i tu’ļļi a’iliji, ne’iku dadžād sīnda siskāks. Sa oled nii tuline jooksja, nagu torgiksid sind takjad. ▫ Tu esi tik ugunīgs skrējējs, it kā tevi dadži durstītu. KK77 a
|
ulātõ 1 ¤53 vt ulatada, küünitada ▫ sniegt - kätā ulātõ kätt ulatada ▫ sniegt roku
- Ma ulātõb tǟnda, või ma sǭb kä’ddõ. Ma küünitan seda, kas ma saan kätte. ▫ Es [cenšos] aizsniegt to, vai es dabūšu rokā. Ulātõ tǭ’ks pūladīdi. Küünitada tahaks puulatvu. ▫ Vēlētos aizsniegt koka galotnes. KK78b48; J11
|
ul|vīțõ adv hullupööra ▫ traki, briesmīgi - Või ne vȯlkstõ ne’i ulvīțõ jūonõd. Või nad oleksid nii hullupööra joonud. ▫ Vai viņi būtu tik traki dzēruši. 86b8
|
u’ņ *213 s
(a) uni (puhkeseisund) ▫ miegs - mūodrig u’ņ ne’iku ibīzõn erk uni nagu hobusel ▫ trausls miegs kā zirgam; vizā u’ņ, ä’b või i’lzõ sǭdõ kõva uni, ei või üles saada ▫ ciets miegs, nevar piecelties; u’nstõ i’lzõ a’jjõ unest üles ajada ▫ uzmodināt no miega; u’nstõ virgõ unest virguda ▫ pamosties no miega KK77; J9; Mt8.22
- Si’nnõn u’m seļļi u’ņ ne’iku okšõn. Sul on selline uni kui karul. ▫ Tev ir tāds miegs kā lācim. U’ņ lekš jarā. Uni läks ära. ▫ Miegs bija [~ aizgāja] projām. KK78a22
(b) uni, unenägu ▫ sapnis - ūnda nǟ’dõ und näha ▫ sapņot
|
urmtõ ¤53 vt soont, tapipesa teha ▫ taisīt gropi vai tapas ligzdu - Midāgõst urmtõb. Millessegi tehakse soont või tapipesa. ▫ Kaut kur tiek taisīta grope vai tapas ligzda. KK78
|
vaigā 2 *20 adj madal ▫ sekls - Ku ä’b ūo tõvā, või si’z kītõb vaigā. Kui ei ole sügav, kas siis öeldakse madal. ▫ Ja nav dziļš, vai tad saka sekls. PK88.21
|
vaļmõks adv valmis ▫ gatavs, gatavībā - vaļmõks sǭdõ valmis või küpseks saada ▫ nogatavoties
- Kik pidīz ra’bdõb vaļmõks. Kukk hoidis löögiriista valmis ▫ Gailis turēja sitamo gatavībā. Tuoi nīnõ vȯ’ļ sǭnd vaļmõks. Teine kindlus oli saanud valmis. ▫ Otra pils bija tapusi gatava. IK5
|
vastõ 1 *118 adj vastik, vastumeelne ▫ pretīgs = vastli- seļļi, mis u’m vastõ selline, mis on vastik ▫ tāds, kas ir pretīgs KK77 a
- Ku sīemnāiga u’m vastõ, si’z ä’b või nīelõ, ä’b lǟ’ luoikõ. Kui söök on vastik, siis ei või neelata, ei lähe alla. ▫ Ja ēdiens ir pretīgs, tad nevar norīt, neiet lejā. KK77b
|
vastõ 2 adv
(a) vastu ▫ pretī - vastõ andõ vastu anda ▫ dot pretī, atmaksāt; vastõ je’llõ vastu töötada ▫ strādāt pretī; vastõ kǟ’dõ vastu käia ▫ iziet pretī; vastõ kī’edõ põhja keeda ▫ pievārīties; vastõ ki’llõ vastu kajada ▫ atbalsoties; vastõ kuostõ vastata ▫ atbildēt; vastõ lǟ’dõ vastu minna ▫ iet pretī; vastõ nūzõ vastu hakata ▫ sacelties, pretoties; vastõ pa’llõ põhja kõrbeda ▫ piedegt; vastõ pānda vastu panna ▫ pretoties; vastõ pi’ddõ vastu pidada ▫ izturēt; vastõ pī’lõ vastu seista, vastanduda ▫ stāvēt pretī; vastõ rõkāndõ vastu rääkida, vaielda, väita ▫ runāt pretī; vastõ sǟdõ vastandada ▫ pretnostatīt; vastõ tūlda vastu tulla ▫ nākt pretī; vastõ võttõ vastu võtta ▫ pieņemt, saņemt KK78
- Ta tulāb vastõ. Ta tuleb vastu. ▫ Viņš nāk pretī. Tūļ u’m vastõ. Tuul on vastu. ▫ Vējš ir pretī. Tuoi ä’b või si’nnõn vastõ pi’ddõ. Teine ei või sulle vastu pidada. ▫ Otrs nevar turēties tev pretī. Jegāī’d tārpaliz nõ’v ma võtāb tienāndõksõks vastõ Iga kasuliku nõu ma võtan tänuga vastu. ▫ Ikvienu noderīgu padomu es ar pateicību pieņemu. KK78b62; J4; KK77b; TL78
(b) kokku ▫ kopā - vastõ pūtõ kokku puutuda ▫ saskarties
|
| ... |
