akkõ 2 ¤36 vi
(a) hakata ▫ ķerties, pielipt - jū’rõ akkõ kallale minna ~ külge hakata ▫ uzbrukt ~ pieķerties J16
- Akūb mi’nnõn ne’iku pīrgal silmõ. Hakkab mulle nagu pind silma. ▫ Ieķeras man kā skabarga acī. Akkõks immõr ka’ggõlõ. Hakkaks ümber kaela kinni. ▫ Apķertos ap kaklu. Rujā akūb ī’dtuoiz jū’rõ. Haigus hakkab üheteise külge. ▫ Slimība pielīp vienam otram. Rujā akīz mi’nnõn. Haigus hakkas mulle külge. ▫ Man pielipa slimība. Duņtš ä’b ak, u’m tȭlza. Puss ei hakka peale, on nüri. ▫ Duncis neķer, [tas] ir truls. KK78; KK77a
(b) haarata ▫ tvert, ķerties - vi’zzõ akkõ kinni haarata ▫ pieķerties
- Ma akūb pū’zõ vi’zzõ, ku ma ä’b sadā. Ma haaran puust kinni, et ma ei kuku. ▫ Es pieķeros pie koka, lai es nenokristu. ▫ Sa akūd sīe a’mmõn vi’zzõ. Sa haarad sellest särgist kinni. ▫ Tu satver to kreklu. KK77a; KK78
(c) näkata ▫ ķerties (par zivīm) - Sǟ’l amā jõvīst akūb. Seal näkkab kõige paremini. ▫ Tur ķeras vislabāk. PK86
(d) komistada ▫ aizķerties, paklupt - Sīen jālga ä’b ak. Sellel jalg ei komista ▫ Tam kāja neaizķeras.
|
