andõ ¤27 vt
(a) anda ▫ dot - a’bbõ andõ abi anda ▫ palīdzēt; alā andõ allutada, alla määrata ~ alistuda ▫ nozīmēt pakļautībā ~ pakļauties; andõks andõ andeks anda ▫ piedot; i’lzõ andõ usaldada ▫ uzticēt ; īņõz andõ kaasa anda ▫ dot līdzi; jarā andõ ära anda, loovutada ~ ära anda, reeta ▫ atdot, atteikties ~ nodot; nõ’vvõ andõ nõu anda ▫ dot padomu; si’zzõl andõ sisse anda ▫ iesniegt; tagān andõ järele anda ▫ piekāpties; tā’giž andõ tagasi anda ▫ atdot atpakaļ; tīetõ andõ teada anda ▫ paziņot; ulzõ andõ välja anda ▫ izdot 8Ro21; 1Kr9.17; Ef1.16
- Mi’n pušnikā tǭ’ž andõ eņtš liestād zīḑõn. Mu paarimees tahtis anda oma lestad juudile. ▫ Mans pušelnieks gribēja dot savas butes ebrejam. Lapst āndabõd va’nbiztõn vanās igās leibõ. Lapsed annavad vanematele vanas eas leiba. ▫ Bērni vecākiem vecumdienās dod maizi. Mä’ddõn vȯ’ļ andtõd īņõz tsukkõrzt. Meile oli kaasa antud suhkurt. ▫ Mums bija iedots līdzi cukurs. Ma kǭjkõks āndiz näntõn si’zzõl tsukkõrzt. Ma andsin lusikaga neile suhkurt sisse. ▫ Es devu viņiem ar karoti cukuru. Ma āndab tä’mmõn tieudõ, la’z ta tīedag tī’edõ. Ma annan talle teada, et ta teaks teha. ▫ Es dodu viņam zināt, lai viņš zinātu darīt. KK78b44; 152.1/3
(b) anda, lüüa ▫ sadot - Lǟ’ks andõ si’nnõn i’ļ nik. Tuleks anda sulle üle kärsa. ▫ Būtu tev jāsadod pa šņukuru. Āndab nī’emõn joutõks pi’ds sälgõ. Antakse lehmale vitsaga mööda selga. ▫ Sadod govij ar vicu pa muguru. Ma tä’mmõn āndiz jõvā nanā. Ma andsin talle nina peale [~ andsin head nina]. ▫ Es viņam krietni sadevu pa degunu [~ sadevu labu degunu]. J15; KK78a27
(c) lubada ▫ ļaut - Ta mit ä’b ānda immõr vaņtlõ – ku si’nnõn ä’b ūo aigõ ne’ije’n, ku immõr vaņtlõ. Ta mitte ei luba ümber vaadata – kui sul ei ole aega niipalju, et ümber vaadata. ▫ Viņš nemaz neļauj apskatīties apkārt – ja tev nav laika tik daudz, lai apskatītos apkārt. KK77a
(d) määrata ▫ nodot, nolemt - ka’ddimiz alā andõ kadumisele määrata ▫ nolemt iznīcībai
|
