i’lzõ adv
(a) üles, ülespoole ▫ augšā (virziens), augšup - i’lzõ a’jjõ üles ajada (magamast) ▫ piecelt augšā, uzmodināt; i’lzõ īekõ üles hüpata ▫ pielekt augšā; i’lzõ nūzõ üles tõusta ▫ piecelties, pamosties; i’lzõ sǭdõ üles saada (magamast) ▫ dabūt augšā ~ pamodināt; i’lzõ tī’edõ taastada ▫ atjaunot KK78; KK78a37; KK78a37; J11
- Kaš a’iliz i’lzõ pū’zõ. Kass jooksis üles puusse. ▫ Kaķis uzskrēja augšā kokā. Näntõn, kīen vȯ’ļ vizā u’ņ, ä’b või i’lzõ sǭdõ, kītiz: magūb ne’i ku kuoț. Nendest, kel oli kõva uni, ei või üles saada, öeldi: magab nagu kott. ▫ Par tiem, kuriem bija ciešs miegs, nevarēja dabūt augšā, teica: guļ kā maiss. Kū (~ pīla; ~ pițki; ~ pǟva) tulāb i’lzõ. Kuu (~ pilv; ~ äike; ~ päike) tuleb üles. ▫ Mēness (~ mākonis; ~ negaiss; ~ saule) parādās [~ nāk augšup]. KK78; KK77b
(b) üles, avamere poole, avamerele ▫ tālāk jūrā, dziļāk jūrā - Skuțkīd i’zt lǟ’tõ ne’i kōgaz i’lzõ, ku võiž vȯigõ. Tüdrukud ei läinud nii kaugele üles, et võis ujuda. ▫ Meitenes negāja tik tālu augšā, ka varēja peldēt. KK78a43
|
