kāndam *159 s kandam, seljatäis ▫ nasta - kāndamt kandõ kandamit kanda ▫ nest nastu; kāndamõks vȱlda koormaks olla ▫ būt par nastu
- Ta lekš sūr kāndamõks sǟlgas. Ta läks suure kandamiga seljas. ▫ Viņš gāja ar lielu nastu mugurā. Ku u’m jumāl pand kāndam alā, si’z u’m kāndamõst. Kui jumal on pannud kandami alla, siis peab kandma. ▫ Ja dievs ir nolicis zem nastas, tad jānes. KK78
|
