kīlma 2 *46 adj külm ▫ auksts - kīlma āiga külm ilm ▫ auksts laiks; kīlma rištīng külm inimene ▫ auksts cilvēks
- Mi’nnõn u’m kīlma. Mul on külm. ▫ Man ir auksts. Āiga īeb kīlmaks. Ilm läheb külmaks. ▫ Laiks kļūst auksts. U’m ne’i kīlma, ku u’m dõ’ŗžõmõst. On nii külm, et peab värisema. ▫ Ir tik auksts, ka jādreb. Kädūd ne’i je’n kīlmad ne’i ku mirīņõn. Käed niipalju külmad kui surnul. ▫ Rokas ir tik aukstas kā mironim. Kädūd, ne attõ kīlmad ne’i ku jeikabāld, ne’i ku jarā kilmõnd. Käed, need on külmad nagu jäätükid, nagu ära külmanud. ▫ Rokas, tās ir tik aukstas kā ledusgabali, kā sasalušas. Ku lǟ’b vie’d si’zzõl pie’zzõm, si’z u’m kīlma ne’i ku rōda; ku jūob, u’m kīlma ne’i ku jei. Kui läheb vette pesema, siis on külm nagu raud; kui joob, on külm kui jää. ▫ Kad iet ūdenī mazgāties, tad [tas] ir auksts kā dzelzs; kad dzer, ir auksts kā ledus. KK78; KK77a
|
