ka’žži *193 adj märg ▫ slapjš - kažīzõks sǭdõ märjaks saada ▫ izmirkt; ka’žži ne’i ku siļk märg kui silk ▫ slapjš kā reņģe; ka’žži ne’i ku vie’dstõ ulzõ võttõd märg nagu veest välja võetud ▫ slapjš kā no ūdens izvilkts [~ izņemts]; ne’i ka’žži ne’i ku kalā nii märg nagu kala ▫ tik slapjš kā zivs KK77a; KK78a21
- Pǟ u’m ka’žži. Pea on märg. ▫ Galva ir slapja. Ma võtāb rǭžkīški kažīstõ jū’rõ. Ma võtan natukese vedelat [~ märga] juurde [söögile]. ▫ Es paņemšu drusku šķidrumu klāt [pie ēdiena]. J22; KK77a
|
