ka’ggõl *236 s kael ▫ kakls - ka’ggõlt murdõ kaela murda ▫ lauzt kaklu; ka’ggõlt vie’ntõ kaela õieli ajada ▫ izstiept kaklu; eņtšõn ka’ggõl pǟlõ võttõ enesele kaela võtta ▫ uzkraut sev kaklā; mingizõn ka’ggõlõ langõ kellelegi kaela langeda ▫ apkrist kādam ap kaklu; ka’ggõlst jarā kaelast ära ▫ nost no kakla
- Tä’m ka’ggõl kāndatõb. Ta kael kannatab. ▫ Viņa kakls cieš. Ta kīerõb si’n ka’ggõl kǭ’dkȭrdiņ. Ta keerab su kaela kahekorra. ▫ Viņš apgriež tev kaklu [~ divkārt]. Ta mūrdiz eņtš ka’ggõltõ – ei rujāks. Ta murdis oma kaela – jäi haigeks. ▫ Viņš salauza savu kaklu – saslima. Ta jetīz sīe tīe mi’n ka’ggõlõ. Ta jättis selle töö minu kaela. ▫ Viņš atstāja to darbu man kaklā. Ne sadābõd mi’n ka’ggõlõ (~ ka’ggõl pǟlõ). Nad sajavad mulle kaela (~ kaela peale). ▫ Viņi krīt man ap kaklu. Ta istāb mi’n ka’ggõl pǟlõ, mis ma võib tī’edõ. Ta istub mu kaela peal, mis ma võin teha. ▫ Viņš sēž man uz kakla, ko es varu darīt. KK77a
|
i’ļ|ka’ggõl adv uperkuuti ▫ kūleņojot - i’ļka’ggõl sa’ddõ käkarkaela kukkuda ▫ nokūleņot; i’ļka’ggõl viskõ üle kaela visata ▫ mest kūleni Ap1.18; J11
|
| ka’ggõl|krīzdag *159 s kaelarätik ▫ kaklauts = ka’ggõl|ǭ’rõn |
ka’ggõl|kuoț *65 s kaelakott ▫ tarba - Kǭŗapaint kāndiz ka’ggõlkuoțțõ. Karjane kandis kaelakotti. ▫ Gans nēsāja tarbu. Kǭŗapaint ke’i ka’ggõlkuoțțõks. Karjane käis kaelakotiga. ▫ Gans staigāja ar tarbu.
|
| ka’ggõl|lū *12 s kaelaluu ▫ kakla skriemeļi (med.) 79.4 |
| ka’ggõl|ǭ’rõn *236 s kaelarätik ▫ kaklauts = ka’ggõl|krīzdag |
| ka’ggõl|ouk *98 s kaelaauk ▫ kakla izgriezums |
ka’ggõl|stēki *199 s kaelus ▫ apkakle - Ka’ggõlstēki pīkstõb. Kaelus pigistab. ▫ Apkakle spiež.
|
| ka’ggõl|sūord *221 s pl kaelasooned ▫ kakla asinsvadi (med.) 79.4 |
| ka’ggõl|te’b *59 s difteeria ▫ difterija (med.) |
