kierdi *199 adj
(a) kiire, tempokas ▫ ātrs, straujš - kierdi jūokš kiire jooks ▫ ātrs skrējiens
(b) kiire, pakiline ▫ steidzams - kierdi ažā kiire asi ▫ steidzama lieta
- Ma sai kierdiz tīet. Ma sain kiire teate. ▫ Es saņēmu steidzamu ziņu.
(c) nobe, väle ▫ žigls, veikls - kierdi nemē nõ’ggõl nobe nagu nõel ▫ veikls kā adata
- Kierdi ta võib vȱlda tīe pǟlõ, kierdid sūormõd. Nobe võib ta olla tööle, nobedad sõrmed. ▫ Žigls viņš var būt darbā, veikli pirksti. Ma īeb tagān, ku ma ä’b ūo ne’i kierdi. Ma jään taha, sest ma ei ole nii nobe. ▫ Es palieku iepakaļ, es neesmu tik žigls. KK77a; 86.51
(d) virk ▫ čakls |
