pūtõ 1 ¤53 vt puududa, puudu olla või tulla ▫ trūkt, pietrūkt K85- Mis si’nnõn pūtõb? Mis sul puudu on? ▫ Kā tev trūkst? Tūndizmõ set siedā, ku pūtõb kuotā. Tundsime vaid seda, et puudub kodu. ▫ Jutām tikai to, ka pietrūkst māju. Pūtõb midāgõzt, u’m vajāg jū’rõ. Midagi puudub, on vaja juurde. ▫ Kaut kā pietrūkst, vajag klāt. Rǭ’ pūtiz jarā. Raha tuli puudu. ▫ Naudas pietrūka. Algõ pūtõg jarā tä’ddõn ja mä’ddõn. Ärgu tulgu puudu teil ja meil. ▫ Lai nepietrūkst jums un mums. KK78b22; VS37; 86.52; Mt25.9
|
pūtõ 2 ¤53 vt puutuda, osatada ▫ skart, aizskart - Tǟnda ä’b tū’oḑ mittõ suormkõks pūtõ. Teda ei tohi sõrmegagi puutuda. ▫ Viņam nedrīkst ne pirkstu piedurt. Se pūtõb mīnda. See puutub minusse. ▫ Tas skar mani. Se sīnda ä’b pūtõ. See sinusse ei puutu. ▫ Tas tevi neskar.
|
pūtõ 3 ¤53 vi
(a) puutuda, puudutada ▫ pieskarties - jū’rõ pūtõ külge puutuda ▫ pieskarties 152.2/17
- Alā pūt jū’rõ! Ära puutu [~ külge]! ▫ Neaiztiec!
(b) piirneda ▫ saskarties - ku’bbõ pūtõ kokku puutuda ▫ saskarties
|
| pūtõ 4 ¤53 vi juhtuda, sattuda ▫ gadīties J15 |
