pǭļaz *175 adj paljas, alasti ▫ kails, pliks - pǭļaz pǟ paljas pealagi ▫ pliks galvvidus; pǭļaz ne’iku borkõn (~ ne’iku pū) paljas nagu porgand (~ nagu puu) ▫ pliks kā burkāns (~ koks); paļļõ pǟkõks palja peaga ▫ ar kailu galvu; paļļõd sīlmadõks palja silmaga ▫ ar neapbruņotu aci; paļļõd kädūdõks paljaste kätega ▫ kailām rokām; paļļõks salāndõ paljaks riisuda ▫ apzagt pliku; paļļõks tī’edõ paljastada ▫ atkailināt
- Läpš u’m pǭļaz. Laps on alasti. ▫ Bērns ir kails. Pǭļaz lū un nǭ’gõ, mū u’m rǭziņ jarā gro’uždõd. Paljas luu ja nahk, muu on vähehaaval ära näritud. ▫ Pliki kauli un āda, cits ir pamazām nograuzts. Paļļõd kädūdõks akīz kõps vi’zzõ. Paljaste kätega püüti jänes kinni. ▫ Ar plikām rokām zaķi noķēra. Ma nǟb paļļõd sīlmadõks. Ma näen palja silmaga. ▫ Es redzu ar neapbruņotu aci. Ma u’m pǭļaz ku svȯrkõz. Ma olen vaene [~ paljas] kui rott. ▫ Es esmu pliks kā žurka. KK77 a
|
