priš *144 adj
(a) värske ▫ svaigs - priš sīemnāiga värske söök ▫ svaigs ēdiens; priššõd kalād värsked kalad ▫ svaigas zivis KK78
- Ku pū’gõb, si’z u’m priš tūļ. Kui puhub, siis on värske tuul. ▫ Kad pūš, tad ir svaigs vējš. Priš vȯzā tī’eb dūšigõks. Värske liha teeb priskeks. ▫ Svaiga gaļa padara dūšīgu. KK77
(b) reibas; kõbus ▫ mundrs - priššõks tī’edõ reipaks teha ▫ padarīt mundru KK78
|
