tūima *46 adj
(a) tuim, tundetu ▫ nejutīgs - tūimaks sǭdõ nüristuda, tuimaks muutuda ▫ kļūt nejutīgam Ef4.19
(b) tuim, nüri ▫ truls - tūima tierā tuim tera ▫ truls asmens
(c) lääge ▫ bezgaršīgs, sājš - Mis akkõb vastõ, u’m kīlma, ta u’m tūima, ä’b ūo smekīg. Mis hakkab vastu, on külm, see on tuim, ei ole maitsev. ▫ Kas nepatīk, ir auksts, tas ir bezgaršīgs, nav garšīgs. KK78b46
|
