uid *94 s häbi, häbitunne ▫ kauns - uidõ tī’edõ häbi teha ▫ darīt kaunu; uidõ mȯistõ häbi tunda ▫ prasties kaunu; sū un sīlmad uidõ tǟdõd suu ja silmad häbi täis ▫ mute un acis [ir] pilnas kauna KK77b
- Kus siedā uidõ võib pānda? Kuhu seda häbi võib panna? ▫ Kur to kaunu lai liek? Ta ä’b tīeda midāgõst uidstõ. Ta ei tea midagi häbist. ▫ Viņš neko nezina par kaunu. U’m seļļiži, kīen u’m uid tuoiz pǟlõ vaņțlõ. On selliseid, kel on häbi teisele silma [~ teise peale] vaadata. ▫ Ir tādi, kuriem ir kauns citiem acīs [~ uz citiem] skatīties. Mi’n uid u’m le’bbõ sa’ddõn. Mul on häbitunne otsa saanud [~ läbi sadanud]. ▫ Mans kauns ir beidzies [~ izkritis cauri]. KK77b; KK78.3; KK77 a
|
uid|loppõn 1 *235 s häbematu inimene ▫ bezkauņa - Mis sa, uidloppõn, täsā rõkāndõd! Mis sa, häbematu, siin räägid! ▫ Ko tu, bezkauņa, te runā! J6
|
uid|loppõn 2 *235 adj
(a) häbematu ▫ nekaunīgs, bezkaunīgs - uidloppõn mīez häbematu mees ▫ nekaunīgs vīrietis; uidloppõn rovzt häbematud inimesed ▫ nekaunīgi ļaudis
(b) kõlvatu ▫ izvirtis - uidloppõn vȯ’lmi kõlvatus ▫ izvirtība
|
