ä’d ¤62 va ei ▫ ne- - Sa ä’d ūo tīera. Sa ei ole terve. ▫ Tu neesi vesels. Kas sa midāgid ä’d vastāt? Kas sa midagi ei vasta? ▫ Vai tu neko neatbildēsi?
|
bikšõd *172 s pl püksid ▫ bikses - Je’dmõl at vȯnd rǭz i’ļ pūola bikšõd ja sǟrpa’ggõldõks si’dtõd vi’zzõ a’lmõl pȯllõ. Enne on olnud veidi üle põlve püksid ja säärepaeltega seotud kinni allpool põlve. ▫ Agrāk ir bijušas nedaudz pāri ceļgaliem bikses un ar prievītēm sasietas zem ceļgaliem. Nǭ’gizt bikšõd vȯ’ļtõ barōnõdõn, ku ne ke’itõ ratstõs. Nahkpüksid olid parunitel, kui need käisid ratsa. ▫ Ādas bikses bija baroniem, kad viņi devās jāšus. Bikšõd at irmstõ tǟdõd. Püksid on hirmust täis. ▫ Bikses ir no bailēm pilnas. Tä’mmõn bikšõd dõ’ržõbõd. Tal püksid sõeluvad püüli [~ värisevad]. ▫ Viņam bikses trīc. Ku sa ä’d kūl, ma tī’eb si’nnõn strīplimizt bikšõd! Kui sa ei kuule, ma teen sulle triibulised püksid! ▫ Ja tu neklausīsi, es tev bikses strīpainas pataisīšu. Ta sai pi’ds bikšidi. Ta sai vastu pükse. ▫ Viņš dabūja pa biksēm. KK77b; 86a18
|
bõ’ņdžõ ¤51 vi
(a) piriseda ▫ sīkt - Knoušõld bõ’ndžõbõd. Sääsed pirisevad. ▫ Odi sīc.
(b) põriseda, sumiseda ▫ dūkt - Rištīng lapst võibõd bõ’ņdžõ, vā’giž kuigõst eņtš va’is rõkāndõbõd, ne’i ku ä’b sǭ midēgõst arū; sǟ’l võib vȱlda rǭz īeldõ ka, bet sa kū’oḑõn arū ä’d sǭ, mis ne rõkāndõbõd. Inimlapsed võivad sumiseda, vaikselt kuidagi omavahel räägivad, nii et ei saa midagi aru; seal võib olla veidi häält kah, aga sa otse aru ei saa, mis nad räägivad. ▫ Cilvēkbērni var dūkt, klusi kaut kā savā starpā runā, tā ka neko nevar saprast; tur var būt arī nedaudz skaņas, bet tu tieši nevari saprast, ko viņi runā. Mie’dlinkizt ka bõ’ņdžõbõd; bõ’ņdžõbõd parmõd, kärmizt. Mesilased ka sumisevad; sumisevad parmud, kärbsed. ▫ Bites arī dūc; dūc dunduri, mušas. *156.1
|
daņtšõ ¤47 vt tantsida ▫ dejot, dancot - tuoiz lil tagān (~ pie’rrõ) daņtšõ teise pilli järgi tantsida ▫ dancot pēc cita stabules
- Kil sa mi’nnõn ve’l dāņtšõd! Küll sa mul veel tantsid! ▫ Gan tu man vēl padancosi! Skrõuviz ažā vi’zzõ, si’z võiž tǟnda tī’edõ kui sa tǭ’d, ku ta dāņtšõb ja likūb, si’z sa ä’d või. Kruviti asi kinni, siis võis seda teha, nagu sa tahad, kui see tantsib ja liigub, siis sa ei või. ▫ Pieskrūvēja lietu, tad varēja to taisīt, kā tu gribi, ja tā staigā un kustās, tad tu nevari. KK78b30
|
jǭņ|īe *15 s jaaniöö ▫ Jāņu nakts - Alā ma’g Jǭņīezõ, ä’d sǭ nāizta! Ära maga jaaniööl, sa ei saa naist! ▫ Neguli Jāņu nakti, nedabūsi sievu!
|
jumāl *233 s jumal ▫ dievs - jumālt pallõ jumalat paluda, palvetada ▫ lūgt dievu; jumālõks jettõ jumalaga jätta ▫ pateikt ardievas
- Jumāl pierāst! Jumala pärast! ▫ Dieva dēļ! Jumālõks! Jumalaga! ▫ Ar dievu! La’z jumāl āndag! Jumal andku! ▫ Lai dievs dod! La’z jumāl ä’bțõg! Jumal aidaku! ▫ Lai dievs palīdz! La’z jumāl vȱidag! Jumal hoidku! ▫ Lai dievs pasargā! Või si’z sa jumālt ä’d kārta? Kas sa siis jumalat ei karda? ▫ Vai tad tu dieva nebīsties? Jumāl siedā tīedab! Jumal seda teab! ▫ Dievs to zina! Alā jumāl pūolstõ vanāpȯisõks īe! Ära jumala eest vanapoisiks jää! ▫ Dieva dēļ, nepaliec par vecpuisi. KK77a; KK78b61; 2L21
|
jūobõn *235 adj joobnud, purjus ▫ piedzēries - ne’i jūobõn, ku sīlmad at kērabizt nii purjus, et silmad on kirjud ▫ tā piedzēries, ka acis ir raibas; ne’i ku jarā jūobõn pi’ņ nagu joobnud koer ▫ kā piedzēries suns KK77a; KK78a19
- Jūobõnt ä’b lǟ’ jemīņ jūotõ. Joobnut ei pea enam jootma. ▫ Piedzērušo vairs nevajag dzirdīt. Jūobõnõn jämp rõk. Joobnul rumal jutt. ▫ Piedzērušam dumja valoda. Sa ūod ne’i jūobõn, ä’d nǟ jemīņ valdõ päuvõ. Sa oled nii purjus, [et] ei näe enam valget päeva. ▫ Tu esi tik piedzēries, [ka] vairs neredzi gaišu dienu. Ma ei jūobõnõks vȯ’lkõks. Ma jäin joobnuks õllest. ▫ Es piedzēros ar alu. KK77a; KK78a52
|
kogīļ *239 s (pea)kolu, pealuu ▫ galvaskauss, galva - Ku sa ä’d sǭ i’ļ kogīļ! Kui sa ei saa üle pea! ▫ Ka tu nedabū pa galvu!
|
koņtš adv kuni ▫ kamēr - Koņtš mi’n silmad āt vāldiņ, seņtš sa siedā ä’d sǭ. Kuni mu silmad on lahti, seni sa seda ei saa. ▫ Kamēr manas acis ir vaļā, tikmēr tu to nedabūsi.
|
kūora *43 s kõrv ▫ auss - sūrd kūorad ne’i ku piņņõn suured kõrvad nagu koeral ▫ lielas ausis kā sunim; ī’dst kūorast si’zzõl, tuoizõst ulzõ ühest kõrvast sisse, teisest välja ▫ pa vienu ausi iekšā, pa otru ārā; kūora tagān pānda kõrva taha panna ▫ likt aiz auss; kūorad pistõ a’jjõ kõrvad kikki ajada ▫ ausīties, spicēt ausis
- Kūorad at pist illõ. Kõrvad on püsti üles. ▫ Ausis ir stāvus gaisā. Kūora vīngõb. Kõrv ajab pilli. ▫ Auss džinkst. Kūora u’m vizās. Kõrv on lukus. ▫ Auss ir ciet. Pa’n eņtš kūorad vi’zzõ, ne’i ku sa ä’d kūl! Pane oma kõrvad kinni, nii et sa ei kuule! ▫ Aiztaisi savas ausis, lai tu nedzirdētu! Kūorad sadābõd vi’zzõ. Kõrvad lähevad lukku. ▫ Ausis aizkrīt. Ta ä’b nustā mittõ kuorrõ. Ta ei liiguta [~ tõsta] kõrvagi. ▫ Viņš neceļ ne ausi. Ve’ž lǟ’b kuorrõ si’zzõl, si’z kūora rū’tšõb. Vesi läheb kõrva sisse, siis kõrv kohiseb. ▫ Ūdens saiet ausī, tad auss dūc. Ä’b ūo õ’mmõ pǟ’sõ, si’z u’m kūora tagānd ka’žži. Ei ole mõistust peas, siis on kõrva tagant märg. ▫ Nav prāta galvā, tad aiz ausīm ir slapjš. Se lekš tikkiž mi’n kūorastõ pi’ddõz. See läks kõik mu kõrvast [~ kõrvust] mööda. ▫ Tas viss paslīdēja man gar ausīm. Ma kūliz siedā pūol kūoraks. Ma kuulsin seda poole kõrvaga. ▫ Es dzirdēju to pa ausu galam [~ ar pusausi]. KK77 a; 79.4
|
mǭ 1 *12 s
(a) maa, maapind ▫ zeme, zemes virsa - mier ja mǭ pǟl merel ja maal ▫ uz jūras un sauszemes; kabāl mǭdõ tükk maad ▫ gabals zemes; mǭdõ sǭņ jarā pa’llõ maani maha põleda ▫ nodegt līdz pamatiem [~ zemei]; mǭdõ je’llõ maad harida ▫ apstrādāt zemi; mǭsõ ma’ggõ maas lamada ▫ gulēt zemē; mǭstõ i’lzõ nustõ maast üles tõsta ▫ pacelt no zemes; mǭstõ i’lzõ sǭdõ maast üles saada ▫ tikt augšā no zemes KK78; 79/1
- Mä’d mǭ u’m sūr ja rikāz. Meie maa on suur ja rikas. ▫ Mūsu zeme ir liela un bagāta. Ne’iku mǭ palāb mi’n jālgad allõ, ne’i tǭ’b lǟ’dõ. Nagu maa põleb mu jalge all, nii tahan minna. ▫ Kā zeme deg zem manām kājām, tā gribu iet. Siedā ä’d līeda sa mǭ pǟl. Seda ei leia sa maa peal. ▫ Zemes virsū tu to neatradīsi. U’m võtāmõst duņtš mǭstõ i’lzõ, algõ ta pī’lõg mǭsõ. Peab võtma pussi maast üles, et see ei vedeleks maas. ▫ Jāpaceļ duncis no zemes, lai tas nestāvētu uz zemes. Sīen u’m je’lsõ mǭ jālgad allõ – ä’b ūo seļļi rištīng, kis pī’lõb kūož pǟl. Sellel on elus maa jalge all – ei ole selline inimene, kes seisab koha peal. ▫ Tam ir dzīva zeme zem kājām – nav tāds cilvēks, kas stāv uz vietas. KK78a37; KK77 a
(b) maa, muld ▫ zeme, augsne - mǭdõ kindõ maad künda ▫ art zemi; mǭdõ vä’gtõ maad väetada ▫ mēslot zemi; mǭ’zõ killõ maha külvata ▫ iesēt zemē; mǭ’zõ mattõ maha matta ▫ aprakt, apglabāt; mǭ’zõ pānda maha panna ▫ iedēstīt; mǭ si’zzõl stǭdõ maha istutada ▫ iestādīt zemē KK78b61
- Panāb na’ggõrd (~ sīpõld) mǭ si’zzõl. Pannakse kartulid (~ sibulad) maha. ▫ Iestāda kartupeļus (~ sīpolus). Võtāb na’ggiri mǭstõ i’lzõ . Võetakse kartuleid. ▫ Novāc kartupeļus. Võtāb bīetõd (~ strīnkõd) mǭstõ i’lzõ. Võetakse peedid (~ kaalikad) üles. ▫ Novāc bietes (~ kāļus). KK78b61
(c) maa, provints ▫ lauki, province - Mǭlõ ve’l u’m lūnda. Maal on veel lund. ▫ Laukos vēl ir sniegs. Mǭlõ ve’l lu’m katāb mǭdõ. Maal veel lumi katab maad. ▫ Laukos vēl sniegs sedz zemi.
|
mõitiz adv
(a) muidu ▫ citādi ≈ mõitõz- Mõitiz sa kil je’dspēḑõn ä’d lǟ’. Muidu sa küll ära ei lähe. ▫ Citādi tu gan projām neaiziesi.
(b) muidu, tavaliselt ▫ parasti - mõitiz set kakš vȭrta tavaliselt ainult kaks võrku ▫ parasti tikai divus tīklus E ID
(c) teisiti ▫ citādāk - Agā ma mõtlõb, ku se u’m mõitiz. Aga ma mõtlen, et see on teisiti. ▫ Bet es domāju, ka tas ir citādāk. 152.2/11
|
nūzõ ¤49 vi
(a) tõusta ▫ celties - i’lzõ nūzõ üles tõusta ▫ piecelties ~ augšāmcelties; istām nūzõ istuma tõusta ▫ piecelties sēdus; jālga pǟl nūzõ jalule tõusta ▫ piecelties kājās
- Pǟva nūzõb, kū ka nūzõb. Päike tõuseb, kuu ka tõuseb. ▫ Saule lec, mēness arī lec. Tōvaz nūzõb. Torm tõuseb. ▫ Vētra ceļas. Tūļ nūzõb. Tuul tõuseb. ▫ Vējš ceļas. Jēzõs nūziz i’lzõ. Jeesus tõusis üles. ▫ Jēzus augšāmcēlās. Ūondžõl nūzõb u’nstõ i’lzõ. Hommikul tõustakse magamast [~ unest] üles. ▫ No rīta ceļas no miega. Sa nūzõd istām, ä’d nūzõ jālga pǟl. Sa tõused istuma, sa ei tõuse jalule. ▫ Tu piecelies sēdus, nepiecelies kājās. Pițkīzka’briki nūzõb i’lzõ - tik, tik. Tikutaja tõuseb üles – tikk-tikk. ▫ Mērkaziņa ceļas augšā – tik, tik. KK78b8; 85/1
(b) kerkida ▫ rūgt - Mī’kõl nūzõb i’lzõ tīemī’ekõks või ne’iī’ž. Taigen kerkib pärmiga või niisama. ▫ Mīkla rūgst ar raugu vai tāpat. KK78b8
(c) pärineda, pärit olla ▫ celties (par izcelsmi) - Ä’b ūo tieudtõb, kust ta u’m nūzõn. Ei ole teada, kust ta on pärit. ▫ Nav zināms, no kurienes viņš cēlies.
|
pānda 2 ¤12 vt
(a) panna ▫ likt - jarā pānda ära panna ▫ nolikt; je’ddõ pānda ette panna ▫ likt priekšā; jū’rõ pānda juurde panna ▫ pielikt; pǟlõ pānda peale panna ▫ uzlikt; si’zzõl pānda sisse panna ▫ ielikt; tǟ’dõl pānda tähele panna ▫ likt vērā; ulzõ pānda välja panna ▫ izlikt; vastõ pānda vastu panna ▫ pretoties; vi’zzõ pānda kinni panna ~ kinnitada ▫ aiztaisīt; jālgad vāldiņ pānda plehku panna ▫ laisties lapās; kǟngad jalgõ pānda kingi jalga panna ▫ apaut kurpes; kibār pǟ’zõ pānda mütsi pähe panna ▫ uzlikt cepuri galvā; kindõd kä’ddõ pānda kindaid kätte panna ▫ uzvilkt cimdus rokās; kēra si’zzõl (~ kerrõ) pānda kirja panna ▫ pierakstīt; mõtlõm pānda mõtlema panna ▫ likt padomāt; vie’d ja lēba pǟl pānda vee ja leiva peale panna ▫ nolikt pie [~ uz] maizes un ūdens; vȯ’dlõm pānda ootama panna ▫ likt gaidīt K91
- Ma si’n panāb kēra si’zzõl, ku sa ä’d kūl. Ma panen su kirja, kui sa ei kuula. ▫ Es pierakstīšu tevi, ja tu neklausīsi. Ta panāb ro’vdõn lōda pǟlõ sīedõ je’ddõ. Ta paneb inimestele laua peale süüa ette. ▫ Viņš liek cilvēkiem uz galda priekšā ēdienu. Või sa panād je’ddõ või panād tagān? Kas sa paned ette või paned taha? ▫ Vai tu liec priekšā vai liec aizmugurē? KK77 a; KK78
(b) kindlaks määrata, otsustada ▫ noteikt, nolemt - jarā pandõd ne’iku mustā vālda pǟl kindlaks määratud nagu must valgel ▫ nolikts kā melns uz balta KK77 a
(c) lugeda, pidada ▫ turēt, uzskatīt - Ma ä’b pa’n siedā mittõ mikšmõks. Ma ei pea seda mitte millegiks. ▫ Es to ne par ko neturu. Tuoi ä’b pa’n mit kūlõmõks. Teine ei tee kuulmakski. ▫ Otrs pat neuzklausa [~ netur par klausāmu].
(d) lüüa, virutada ▫ likt, sist - Kik pa’ņ ikškõrd pȯrzõn. Kukk pani ükskord põrsale. ▫ Gailis vienreiz lika sivēnam. J15
(e) teha ▫ taisīt, likt - Kieudõn pa’ņ suoļm tutkāmõ, algõ ta läkkõ le’bbõ. Köiele tehti sõlm otsa, et see läbi [august] ei läheks. ▫ Virvei uzlika mezglu galā, lai tā neiet [caurumam] cauri. 151.1/18
(f) panna, sugulises vahekorras olla ▫ paņemt priekšā, stāties dzimumattiecībās - Lǟ’b tä’mmõn īņõ vȱlgõd si’zzõl, ne’i ka ne’i panāb. Läheb temaga ühes õlgede sisse, nagunii paneb. ▫ Iet viņai līdzi salmos, tik un tā paņem priekšā. KK78
|
rīst *135 s anum, nõu, riist ▫ trauks - kalād|rīst kalanõu ▫ zivju trauks
- rīstidi pie’zzõ nõusid pesta ▫ mazgāt traukus
- Kalād rīstõ sūolõb set ka’ļdi. Kalanõusse soolatakse ainult kala. ▫ Zivju traukā sāla tikai zivis. Pūstõ rīstõd tējiži paldīņ u’m veitõ. Puust nõude tegijaid on praegu vähe. ▫ Koka trauku taisītāju tagad ir maz. Alā siļg eņtš rīstõ, ku pie’rrõ ä’d sǭ ulzõ nūolõm! Ära sülita oma anumasse, et pärast ei peaks ära lakkuma! ▫ Nespļauj savā traukā, lai vēlāk nav jāizlaiza! Sīe vȯ’llõ rīstõn u’m zumpõn kard, sīņõ vȯ’ltõ ä’b või va’llõ. Sellel õllenõul on läpastanud lõhn, sinna ei või õlut kallata. ▫ Šim alus traukam ir sastāvējusies smaka, tajā nevar liet alu. Sīe rīstõn u’m vitsā kațki. Sellel anumal on vits katki. ▫ Šim traukam ir stīpa pušu.
|
rumāltõ ¤53 vi
(a) reostada ▫ piegružot - Šoffõrd rumāltõbõd mõtsād tǟdõks. Autojuhid reostavad metsad täis. ▫ Šoferi piegružo pilnus mežus.
(b) sodida ▫ ķēpāties - Sa set rumāltõd, sa ä’d mūošta tī’edõ. Sina vaid sodid, sa ei oska teha. ▫ Tu tikai ķēpājies, tu neproti darīt.
|
sīetõ 1 ¤53 vt sööta ▫ ēdināt, barot - Ta sīetõb a’mmõ aimõ. Ta söödab kogu perekonda. ▫ Viņš baro visu ģimeni. Ta sīetõb lapstā rīndaks. Ta söödab last rinnaga. ▫ Viņa baro bērnu ar krūti. Ta sīetõb nī’emõ āinaks. Ta söödab lehma heinaga. ▫ Viņš baro govi ar sienu. Ta sīetõb kaššõ eņtš kä’dstõ (~ kä’dkõks). Ta söödab kassi käest (~ käega). ▫ Viņš baro kaķi no savas rokas (~ ar savu roku). Kui igāniz sa sutā ka ä’d sīetõks, ikštõz mõtsā pūolõ vaņțlõb. Kuipalju sa hunti ka ei sööda, ikka vahib metsa poole. ▫ Lai kā tu vilku nebarotu, arvien uz meža pusi skatās. KK78b28
|
sīlma *34 s
(a) silm ▫ acs - siļmõz vaņțlõ silma vaadata ▫ skatīties acīs; siļmi pilktõ (~ piltõ) silmi pilgutada ▫ mirkšķināt acis; brūnizt, tumšizt sīlmad pruunid tumedad silmad ▫ brūnas, tumšas acis; knaššõd si’ņņizt sīlmad ilusad sinised silmad ▫ skaistas zilas acis; märgizt sīlmadõks rähmaste silmadega ▫ ar pūžņojošām acīm; vizās sīlmadõks kinnisilmi ▫ ar aizvērtām acīm; sīlmad je’dsõ un tagān silmad ees ja taga ▫ acis priekšā un aizmugurē ; sīlmad pu’nnizt nemē ǟrgan (~ särgõn) silmad punased kui härjal (~ särjel) ▫ sarkanas acis kā vērsim (~ raudai); mustād sīlmad ne’i ka tšigīņõn, ä’b tǭ’ nǟ’dõ mustad silmad nagu mustlasel, ei taha näha ▫ melnas acis kā čigānam, negrib redzēt; sūrd sīlmad ne’iku būndald suured silmad nagu võitoosid ▫ lielas acis kā sviesta ķērnes; sīlmad ne’iku kaššõn silmad nagu kassil ▫ acis kā kaķim; ve’žžizt sīlmad nemē ilgõlapsõn vesised silmad kui hülgepojal ▫ slapjas acis kā ronēnam; siļmšt sǭņi vȭlgidi silmini võlgades ▫ parādi līdz acīm; siļmi mǭ’zõ ra’bbõ silmi maha lüüa ▫ nodurt acis; siļmi kīerõ silmi jõllitada ▫ bolīt acis; siļmi la’gtõ suuri silmi teha ▫ ieplest acis; kǭ’d sīlma va’izõ jettõ kahe silma vahele jätta ▫ nepamanīt [~ atstāt starp divām acīm]; siļmi pie’zzõ silmi pesta ▫ mazgāt acis; mingiz pǟl siļmi eitõ kellelegi silma heita ▫ mest uz kādu acis; mittõ siļmšti ä’b laskõ mitte silmist lasta ▫ neizlaist no acīm; nēļa sīlma allõ nelja silma all ▫ zem četrām acīm; nemē pīrgal sīlmas nagu pind silmas ▫ kā skabarga acī; siļmiz sa’ddõ silma torgata [~ silmi sadada] ▫ durties acīs; sīlma sīlma, āmbaz ambõ vastõ silm silma, hammas hamba vastu ▫ acs pret aci, zobs pret zobu; sīlmas pi’ddõ silmas pidada ▫ ņemt vērā; sīlmad pǟl sa’ddõ silmili kukkuda ▫ nokrist uz acīm 79/5; KK77
- Sīlmad kārtabõd sieldõmtõ. Silmad kardavad valgust. ▫ Acis baidās gaismas. Sīlmad attõ īezõ vizās. Silmad on öösel kinni. ▫ Acis naktī ir ciet. Ma laskūb set sīlmad vi’zzõ. Ma lasen vaid silmad kinni. ▫ Es tik aizveru acis. Ku sa panād sīlmad vi’zzõ, si’z sa ä’d tǭ’ nǟ’dõ, pīkstõd vi’zzõ. Kui sa paned silmad kinni, siis sa ei taha näha, pigistad kinni. ▫ Ja tu aizver acis, tad tu negribi redzēt, aizmiedz acis. Si’z tulāb u’ņ, ku sīlmad lǟ’bõd vi’zzõ. Siis tuleb uni, kui silmad lähevad kinni. ▫ Tad nāk miegs, kad acis krīt ciet. Si’z ku rǟkõb, kītõb, ku sīlmad attõ vie’d si’zāl. Siis kui nutetakse, öeldakse, et silmad on vees. ▫ Tad, kad raud, saka, ka acis ir ūdenī. Vaņțõl mi’nnõn siļmiz! Vaata mulle silma! ▫ Skaties man acīs! Ta ä’b lask mīnda sīlmad aldõst ulzõ. Ta ei lase mind silma alt välja. ▫ Viņš neizlaiž mani no acīm. Ta u’m amād ro’vd sīlmad allõ. Ta on kõigi inimeste silme all. ▫ Viņš ir visu cilvēku acu priekšā. Ku pǟ pȯdūb, si’z īeb sīlmad je’dsõ mustāks, kõzāks īeb kērabizõks. Kui pea valutab, läheb silmade ees mustaks, vihaga läheb kirjuks. ▫ Ja galva sāp, tad acu priekšā sametas melns, niknumā metas raibs. Mi’nnõn u’m u’d sīlmad je’dsõ, un pu’nnizt kärmizt attõ. Mul on udu silmade ees ja on punased kärbsed. ▫ Man ir migla acu priekšā, un ir sarkanas mušas. Jedspē’ḑõn mi’n sīlmad je’dst! Ära mu silmist [~ silmade eest]! ▫ Prom no manām acīm! Se u’m mi’n sīlma pie’rrõ – knaš, mis mi’nnõn mīeldõb. See on mu silma järgi – ilus, mis mulle meeldib. ▫ Tas ir man pa prātam [~ pēc manas acs] – skaists, kas man patīk. Eņtš sīlma u’m izānd. Oma silm on kuningas [~ peremees]. ▫ Paša acis neviļ [~ paša acs ir kungs]. Sīlmad īebõd kērabizõks sīe pǟvaks (~ pǟva kä’dsõ). Silmad lähevad kirjuks selle päiksega (~ päikse käes). ▫ Acis kļūst raibas ar to sauli (~ tajā saulē). Mēg rõkāndizmõ sīlma sīlma vastõ. Me rääkisime silmitsi [~ silm silma vastu]. ▫ Mēs sarunājāmies aci pret aci. Irmõn at sūrd sīlmad. Hirmul on suured silmad. ▫ Bailēm ir lielas acis. Ta ä’b kāndat mīnda mittõ sīlma tutkāmõs. Ta ei salli mind silmaotsaski. ▫ Viņš neieredz mani ne acu galā. Ta pīkstiz sīlma vi’zzõ: si’z ne’i sieldõ ä’b nǟ. Ta pigistas silma kinni: siis nii selgesti ei näe. ▫ Viņš piemiedza aci: tad tik skaidri neredz. Sa pa’ņd sīlmad tä’mmõn pǟ’zõ – ku ta i’z nǟ, sa kītizt un ta mūoštiz. Sa panid silmad talle pähe – kui ta ei näinud, sa ütlesid ja ta mõistis. ▫ Tu parādīji viņam [~ ieliki viņam acis galvā] – ja viņš neredzēja, tu pateici, un viņš saprata. Ma ä’b usk eņtš siļmi. Ma ei usu oma silmi. ▫ Es neticu savām acīm. Sīlmadõn lǟ’b pǭ’mi pūol pǟlõ. Silmadel läheb pahupool peale. ▫ Acis izgriežas otrādi. Ta eņtš siļmi blikštiņtõb – sīlmadõks rõkāndõb. Ta pilgutab oma silmi – räägib silmadega. ▫ Viņš mirkšķina savas acis – runā ar acīm. Alā pū’gõ põrmõ siļmiz! Ära aja [~ puhu] prügi [~ tolmu] silma! ▫ Nepūt miglu [~ putekļus] acīs! Ma laskīz tä’m ulzõ siļmšti. Ma lasin ta silmist. ▫ Es izlaidu viņu no acīm. Ma si’n siļmšti jo lugīz. Ma juba lugesin sinu silmist. ▫ Es jau nolasīju no tavām acīm. Mi’n u’m jelāmõst tīedõ ja ī’d sīlmaks vakțõmõst tǟnda. Ma pean tegema tööd ja ühe silmaga valvama teda. ▫ Man jādara darbs un ar vienu aci jāpieskata viņš. KK77 a; KK77b
(b) silm, silmus, aas ▫ acs, valdziņš - sukā sīlma sukasilm ▫ zeķes valdziņš , võrgõ sīlma võrgusilm ▫ tīkla acs; sukān siļmi i’lzõ võttõ sukal silmi üles võtta ▫ uzņemt zeķei valdziņus
- U’m kuoŗŗõmõst sīlmad je’dsõ u’m pȯimõmõst sīlmad i’lzõ. Peab korjama enne silmad [vardale] ja peab võtma silmad üles. ▫ Jāsavāc vispirms valdziņi un jāuzceļ valdziņi. Sukā siļmšti arābõb ulzõ. Sukasilmad jooksevad [~ Sukk laguneb silmadest välja]. ▫ Zeķes valdziņi irst. KK78
(c) silm, tööriista varre- või niidiauk ▫ acs, caurums - kirrõ sīlma kirvesilm ▫ cirvja kāta caurums; nõ’ggõl sīlma nõelasilm ▫ adatas acs
|
smekkõ 1 ¤36 vt maitsta ▫ garšot, nogaršot - kǭjkõks (~ suormkõks) smekkõ lusikaga (~ sõrmega) maitsta ▫ nogaršot ar karoti (~ pirkstu) KK78b31
- Rokkõ smekūb, või u’m jõvā. Suppi maitstakse, kas on hea. ▫ Zupu garšo, vai ir laba. Ku sa ä’d smek, ä’d tīeda kītõ ka. Kui sa ei maitse, ei tea öelda ka. ▫ Ja tu nenogaršo, nezini arī pasacīt. KK78b20; KK78b31
|
snūor *125 s nöör ▫ aukla, virve - ne’iku snūor pǟlõ – kis likūb ī’dtõ likkõmõst nagu nööril – kes liigub ühtsama liikumist ▫ kā pie auklas – kas kustās vienā kustēšanā KK77 a
- Sa mīnda ä’d või snūorstõ tõmbõ. Sa ei saa mind nöörist tõmmata. ▫ Tu nevari mani aiz auklas raustīt. KK77 a
|
sǭdõ 2 ¤8 vi
(a) saada, pääseda, sattuda ▫ tikt, nokļūt - i’lzõ sǭdõ üles saada ▫ tikt augšā; ku’bbõ sǭdõ kokku saada ▫ satikties; le’bbõ sǭdõ läbi saada ▫ satikt, sadzīvot; pi’ddõz sǭdõ mööda saada ▫ tikt garām; si’zzõl sǭdõ sisse saada ▫ tikt iekšā; ulzõ sǭdõ välja saada ▫ tikt ārā; vāldiņ sǭdõ lahti saada ~ vabaneda ▫ tikt vaļā ~ atbrīvoties; kui sǭb le’bbõ kuidas pääseb läbi ~ kuidas saab toime ▫ kā tiek cauri ~ kā tiek galā KK77b
- Ku sa ä’d lu’g kopīkidi, si’z sa rubīļ jū’r ä’d sǭ. Kui sa ei loe kopikaid, siis sa rubla juurde ei pääse [~ ei saa]. ▫ Ja tu neskaiti kapeikas, tad tu pie rubļa netiec. Ma sai katūks alā, ku vī’mõ sadīz. Ma sain katuse alla, kui vihma sadas. ▫ Es tiku zem jumta, kad lietus lija. Ä’b sǭ sīest kūožõst jarā. Ei saa sellest kohast ära. ▫ Netiek projām no tās vietas. Ma ä’b sǭ pāika pǟldõst jarā. Ma ei saa paiga pealt ära. ▫ Es netieku projām no vietas. La’z ma sǭgõ jālgad aldõst jarā. Las ma saan jalust [~ jalge alt] ära. ▫ Lai es nemaisos pa kājām [~ tieku projām no kājām]. Sīe neitstõn sa le’žgõl ä’d sǭ. Sellele neiule sa ligi ei saa. ▫ Šai meitenei tu tuvumā netiec. Ä’b sǭ pi’ddõz. Ei saa mööda. ▫ Netiek garām. Sǟ’ldõ ta aldõst ulzõ ä’b sǭ. Sealt alt ta välja ei saa. ▫ No turienes, no apakšas viņš ārā netiks. Sǭbõd eņtš valdõz ulzõ. Saadakse välja oma voli peale. ▫ Tiek ārā savā vaļā. Ma sai nǭ’võ sūstõ ulzõ. Ma pääsesin surmasuust. ▫ Es izglābos no nāves [~ tiku ārā no nāves mutes]. Ma sai tä’m kīndõd va’izõ. Ma sattusin ta küünte vahele. ▫ Es tiku viņa nagos. Ma sai ulzõ tä’m kīndõd va’istõ. Ma sain välja ta küünte vahelt. ▫ Es tiku ārā no viņa nagiem [~ nagu starpas]. Ma sai tä’mstõ vāldiņ. Ma sain temast lahti. ▫ Es tiku no viņa vaļā. Näntõn, kīen vȯ’ļ vizā u’ņ, ä’b või i’lzõ sǭdõ, kītiz: magūb ne’i ku kuoț. Nendest, kel oli kõva uni, [kes] ei või üles saada, öeldi: magab nagu kott. ▫ Par tiem, kam bija ciets miegs, [kas] nevar piecelties, teica: guļ kā maiss. Ma sai sīestõ rǭ’stõ vāldiņ. Ma sain sellest rahast lahti. ▫ Es tiku no tās naudas vaļā. 1863. ā. rǭntidi ma ve’l ä’b ūo eņtš kä’dsõ sǭnd pidām. 1863. a raamatuid ma veel ei ole pääsenud oma käes hoidma. ▫ 1863. g. grāmatas es vēl neesmu savās rokās varējis turēt. KK77 a
(b) saada, võida ▫ varēt - je’dsõ ku Mikīļ vȯ’ļ sǭnd ūņḑigt tǟ’dõl pa’nmõ enne kui Mikīļ oli jõudnud ohtu tähele panna ▫ pirms Miķelis bija paspējis briesmas pamanīt J17
- Siedā sai irgõm kȭlbatõ set 1938./39. optõbāigastõs. Seda sai hakata kasutama alles 1938/39. õppeaastal. ▫ To varēja sākt lietot tikai 1938./39. mācību gadā. K90
(c) saada, muutuda ▫ kļūt, tapt - rujāks sǭdõ haigeks jääda ▫ kļūt slimam; tierrõks sǭdõ terveks saada ▫ kļūt veselam
- Ma sai luštigõlõks. Ma sain rõõmsaks. ▫ Es kļuvu priecīgs. Laps pa’ņ nurkõ, si’z sai kūldzizõks. Laps pandi nurka, siis sai kuulekaks. ▫ Bērnu ielika stūrī, tad kļuva paklausīgs. Mi’n naiz sõzārmīez u’m rujāks sǭnd. Mu naise õemees on haigeks jäänud. ▫ Manas sievas māsasvīrs ir saslimis. Ta sǭb opātijiks. Ta saab õpetajaks. ▫ Viņš kļūst par skolotāju. Või sa ūod ūlõks sǭnd? Kas sa oled hulluks läinud? ▫ Vai tu esi kļuvis traks? 152.2/17; J15
(d) saada, tulla ▫ tikt - tuoimõl sǭdõ hakkama saada, toime tulla ▫ tikt galā; virgõ sǭdõ ärgata ▫ pamosties; tā’giž je’llõ sǭdõ tagasi ellu saada ▫ tikt atpakaļ dzīvē J20
- Ne’i mēg saimõ tegīž tuoimõl. Nii me tulime jälle toime. ▫ Tā mēs atkal tikām galā. Ä’b sǭ tuoimõl. Ei tule toime. ▫ Netiek galā. Sīest ä’b sǭ jõ’vvõ nǭ’gõ. Sellest ei saa head nahka. ▫ No tā nekas nesanāks [~ nedabū labu ādu]. Sǭgõ, mis sǭdsõ! Saagu mis saab! ▫ Lai notiek, kas notikdams! KK78b32
|
tänktõ ¤53 vt riputada ▫ pakārt, kārt - Ku sa siedā ä’d sīe, si’z tänkt ambõd va’igõ! Kui sa seda ei söö, siis riputa hambad varna! ▫ Ja tu to neēd, tad kar zobus vadzī!
|
tijā *19 adj
(a) tühi ▫ tukšs - tijā me’r [kalast] tühi meri ▫ [no zivīm] tukša jūra; tijā ne’iku vanā kū tühi nagu vana kuu ▫ tukšs kā vecs mēness EV4
- Kus tijā kūož, sǟ’l pūtõb. Kus tühi koht, seal on puudu [~ puudub]. ▫ Kur tukša vieta, tur trūkst. Mi’n ma’g u’m vä’ggi tijā. Mu kõht on väga tühi. ▫ Mans vēders ir ļoti tukšs. Ta tu’ļ tǟnõ tijād kädūdõks. Ta tuli siia tühjade kätega. ▫ Viņš atnāca šurp ar tukšām rokām. Ta tu’ļ tǟnõ tijā ne’iku vīžkopīk. Ta tuli siia tühi kui viiekopikane. ▫ Viņš atnāca šurp tukšs kā pieckapeika. KK77b; KK77 a; J20
(b) tühine, väärtusetu ▫ tukšs, nevērtīgs - Ta rõkāndõb ti’jjõ rõkkõ (~ ti’jḑi sõ’ņdi). Ta räägib tühja juttu (~ tühje sõnu). ▫ Viņš runā tukšu. KK77b
(c) vaene ▫ nabags, tukšinieks - Ta tī’eb mi’n tijāks, saņțõks. Ta teeb mu vaeseks, sandiks. ▫ Viņš padara mani par tukšinieku, ubagu. Minā u’m ne’i tijā ne’iku svȯrkõz. Mina olen nii vaene nagu rott. ▫ Es esmu tik nabags kā žurka. Minā u’m ne’i tijā ne’iku saņț kuoț. Mina olen nii tühi nagu sandi kott. ▫ Es esmu tik tukšs kā ubaga tarba. KK77 a; KK77b
(d) kaine ▫ skaidrā - Mitikš pǟva sa ä’d ūo tijā. Ükski päev sa ei ole kaine. ▫ Nevienu dienu tu neesi skaidrā.
(e) vallaline ▫ neprecējies Ga4.27 |
vǟ’gõrtõ ¤54 vt tuuseldada ▫ vārtīt - Tūoizta vǟ’gõrtõd, ruļļõd tǟnda pi’ds mǭdõ, ä’d ānda armõ. Teist tuuseldad, rullid mööda maad, ei anna rahu. ▫ Otru vārti, rullē pa zemi, neliec mierā. KK78
|
ve’l adv veel ▫ vēl - Mis sa ve’l ä’d tǭ’! Mis sa veel ei taha! ▫ Ko tu vēl negribi!
|
vȱlda ¤10 vi olla ▫ būt - la’z ka vȯlkõ olgugi ▫ lai arī ir; vȯlkõ pǟl olgu pealegi ▫ lai nu paliek; vȯlkõ mis vȯldsõ ~ vȯlkõ kui vȯldsõ olgu mis on ~ olgu kuidas on ▫ lai būtu kā būdams
- Vȯlgid ne’i lõpsnā! Olge nii lahke! ▫ Esiet tik laipns! Mi’nnõn ä’b ūo si’nstõ ä’b lemmõ, ä’b kilmõ. Minul pole sinust ei sooja ega külma. ▫ Man par tevi nav ne silts, ne auksts. Sa ä’d ūo mägūd tagān, sa ūod ro’vd barāsõ. Sa ei ole mägede taga, sa oled inimeste hulgas. ▫ Tu neesi aiz kalniem, tu esi starp cilvēkiem. Sa ä’d ūo mõtsās je’mmitõt, ku sa midāgõst ä’d nǟ, ä’d tīeda. Sa ei ole enam metsas, et sa midagi ei näe ega tea. ▫ Tu vairs neesi mežā, kad tu neko neredzi, nezini. KK77 a
|
zǟlõ ¤49 vt kahetseda ▫ nožēlot > ka’idlõ- Sa zǟlõd, ku sa ä’d ūo riktig tī’end. Sa kahetsed, et sa ei ole õigesti teinud. ▫ Tu nožēlo, ka tu neesi pareizi darījis.
|
