īe -- Līvõkīel-ēstikīel-lețkīel sõnārōntõz

īe *15 s öö ▫ nakts
  • ȭ’dõgspūol īedõ õhtupoole ööd ▫ nakts vakara pusē; ūomõgpūol īedõ hommikupoole ööd ▫ nakts rīta pusē 152.1
  • Si’z līb se mustā pitkā īe tegīž. Siis tuleb jälle see must pikk öö. ▫ Tad atkal būs tā garā melnā nakts. Ma magīz tä’m jūsõ i’ļ īe. Ma magasin öö tema juures. ▫ Es gulēju pie viņa pa nakti. Ne attõ ne’iku īe ja pǟva, ikš u’m va sangdõ, tuoi sieldõ. Nad on nagu öö ja päev, üks on va juhm, teine on selge peaga. ▫ Viņi ir kā diena un nakts, viens ir, rau, dumjš, otrs gaišu galvu. KK77a; KK78b13
i’ļ 2 prp

(a) kohta, pärast, üle ▫ par
  • Mis ta i’ļ sīe kītiz? Mis ta selle kohta ütles? ▫ Ko viņš par to teica? I’ļ sīe ä’b ūo midēgõst tieudtõb. Selle kohta pole midagi teada. ▫ Par to nekas nav zināms. I’ļ kīen se u’m? Kelle kohta see käib? ▫ Par kuru tas ir? Ta na’grõb i’ļ eņtš izā. Ta naerab oma isa üle. ▫ Viņš smejas par savu tēvu. I’z ūo kārtamõst i’ļ si’zzõl sadāmiz. Ei tulnud karta sissekukkumise pärast. ▫ Nebija jābaidās par iekrišanu. J14
(b) mööda, vastu ▫ pa
  • i’ļ pǟ ra’bbõ mööda pead lüüa ▫ iesist pa galvu; i’ļ sūormõd ra’bbõ mööda näppe lüüa ▫ iesist pa pirkstiem; andõ i’ļ pǟ (ka’ggõl) vastu pead (kaela) anda ▫ sadot pa galvu (kaklu)
(c) üle ▫ pāri, pār
  • i’ļ amā paŗīm üle kõige parem ▫ labāks par visu; i’ļ īe üle öö ▫ pa nakti KK78J10
  • Mi’nnõn vȯ’ļ i’ļ tǭla vīž lāmbazt. Mul oli üle talve viis lammast. ▫ Man bija pa ziemu piecas aitas. Sa valīzt vietā i’ļ glǭz kaņț. Sa valasid vett üle klaasi serva. ▫ Tu pārlēji ūdeni pār glāzes malu. Sīest kūožõst ä’b sǭ i’ļ jo’ug. Sellest kohast ei saa üle jõe. ▫ Šajā vietā netiek pāri upei. Ta paijiz kä’dkõks i’ļ eņtš a’bbõnd. Ta paitas käega üle oma habeme. ▫ Viņš ar roku noglauda savu bārdu. Ta vǭļikšõb i’ļ kilā. Ta valitseb küla üle. ▫ Viņš valda pār ciemu. Ta vakțūb i’ļ kilā. Ta valvab küla järele. ▫ Viņš pieskata ciemu. KK78
jǭ’dõ ¤57 vi jahtuda, jaheneda ▫ atdzist
  • Tubā i’ļ īe jǭ’dõb. Tuba ööga jahtub. ▫ Istaba pa nakti atdziest. Laps sandrok jǭ’dõb jarā. Lapse puder jahtub ära. ▫ Bērna putra atdziest. Sīemnāiga jǭ’dõb Söök jahtub. ▫ Ēdiens atdziest. Lejā jǭ’dõb. Ihu jahtub. ▫ Miesa atdziest.
jumāl *233 s jumal ▫ dievs
  • jumālt pallõ jumalat paluda, palvetada ▫ lūgt dievu; jumālõks jettõ jumalaga jätta ▫ pateikt ardievas
  • Jumāl pierāst! Jumala pärast! ▫ Dieva dēļ! Jumālõks! Jumalaga! ▫ Ar dievu! La’z jumāl āndag! Jumal andku! ▫ Lai dievs dod! La’z jumāl ä’bțõg! Jumal aidaku! ▫ Lai dievs palīdz! La’z jumāl vȱidag! Jumal hoidku! ▫ Lai dievs pasargā! Või si’z sa jumālt ä’d kārta? Kas sa siis jumalat ei karda? ▫ Vai tad tu dieva nebīsties? Jumāl siedā tīedab! Jumal seda teab! ▫ Dievs to zina! Alā jumāl pūolstõ vanāpȯisõks īe! Ära jumala eest vanapoisiks jää! ▫ Dieva dēļ, nepaliec par vecpuisi. KK77a; KK78b61; 2L21
kǟ’dõ ¤5 vi

(a) käia ▫ staigāt, iet
  • kǟ’dõ kui sukādõks käia vaikselt [~ kui sukis] ▫ staigāt klusu [~ kā ar zeķēm]; kǟ’mõ pānda käima panna ▫ iedarbināt ~ ielikt raudzēties; kilās kǟ’dõ külas käia ▫ iet viesos; pi’ds kīeta kǟ’dõ mööda köit käia ▫ staigāt pa virvi; skūolsõ kǟ’dõ koolis käia ▫ iet skolā; tagān kǟ’dõ järgneda, järel käia ▫ sekot KK78.3; J10
  • Läpš īrgõb kǟ’dõ Laps hakkab käima ▫ Bērns sāk staigāt. Ta ke’i mä’d jūs. Ta käis meil. ▫ Viņš mūs apciemoja. Ta kǟ’b kä’dstõ kä’ddõ: ikš sīnda mīļiņțõb, tuoi mīļiņțõb. Ta käib käest kätte: üks sind hellitab, teine hellitab. ▫ Viņa iet no rokas rokā: viens tevi apmīļo, otrs apmīļo. Ta kǟ’b ne’i ku kīela, ä’b kunāgõst īe paikõl. Ta käib nagu kell, kunagi ei jää paigale. ▫ Viņš iet kā pulkstenis, nekad nepaliek uz vietas. KK77a
(b) kõndida ▫ pastaigāties
krõmšõl *235 s sõrmenukk ▫ pirksta kauliņš
  • Amā īe spēļiz kǭrtidi koņtš krõmšõld tūorõd. Kogu öö mängis kaarte, kuni sõrmenukid marraskil. ▫ Visu nakti spēlēja kārtis, kamēr pirkstu kauliņi jēli. 79.4
kūož *143 s koht ▫ vieta
  • je’ltõb|kūož elukoht ▫ dzīvesvieta; tīe|kūož töökoht, ametikoht ▫ darbavieta
  • kūožõ andõ aset anda ~ kohta anda ▫ dot vietu; kūožõ nä’gțõ kohta näidata ▫ ierādīt vietu; kūožõ vaļmõks vaņtlõ kohta valmis vaadata ▫ izraudzīties vietu; mittõ kažīzt kūožõ ä’b īe ei jää märga kohtagi ▫ nepaliek ne slapja vieta KK77 a
  • Ta u’m eņtš kūož lieudõn. Ta on oma koha leidnud. ▫ Viņš ir atradis savu vietu. Kīen vȯ’ļ jõvā kūož, ta võiž kītõ, ku mi’nnõn u’m lem kūož. Kellel oli hea koht, see võis öelda, et mul on soe koht. ▫ Kam bija laba vieta, tas varēja teikt, ka man ir silta vieta. Ä’b ūo kūožo, kus pǟ pānda. Ei ole kohta, kuhu pea panna. ▫ Nav vietas, kur nolikt galvu. Ta nä’gțiz mi’n kūožõ. Ta näitas minu kohta. ▫ Viņš ierādīja manu vietu. Ma vaņtliz eņtšõn kūož vaļmõks. Ma vaatasin enesele koha valmis. ▫ Es nolūkoju sev vietu. Mi’nnnõn ä’b ūo ne’i je’n kūožõ, kus võib jālga pānda. Mul ei ole nii palju ruumi, kuhu võib jala panna. ▫ Man nav tik daudz vietas, kur var kāju nolikt. Ta u’m sõzārõn jemā kūõžõs. Ta on õele ema asemel. ▫ Viņa ir māsai mātes vietā. KK77 a; KK77b; KK78
lǟ’dõ 1 ¤1 vi

(a) minna, käia ▫ iet, doties
  • aigāmǭlõ lǟ’dõ eemale minna ▫ paiet malā; i’ļa’rrõ lǟ’dõ liiale minna ▫ aiziet par tālu; i’ļļõ lǟ’dõ üle minna, siirduda ▫ pāriet, aiziet; irgõ lǟ’dõ minema hakata ▫ sākt iet; jarā lǟ’dõ ära minna ▫ aiziet; je’ddõpēḑõn lǟ’dõ jätkuda ~ edasi minna ▫ turpināties ~ doties uz priekšu; jedspē’ņ lǟ’dõ minema minna ▫ aiziet projām; kõrdõl lǟ’dõ korda minna ▫ izdoties; le’bbõ lǟ’dõ läbi minna ▫ iziet cauri; mī’elõ lǟ’dõ mehele minna ▫ iziet pie vīra; no’vvõmizõl lǟ’dõ puhkusele minna ▫ aiziet atvaļinājumā; pi’ddõz lǟ’dõ mööda minna ▫ aiziet garām; riek pǟl lǟ’dõ teele minna ▫ doties ceļā; ukkõ lǟ’dõ hukka minna ▫ iet bojā; ulzõ lǟ’dõ lahkuda, väljuda ▫ iziet ārā; vastõ lǟ’dõ vastu minna ▫ iziet pretī K85;K90; KK78.3
  • Lǟ’m! Läki! ▫ Iesim! Li je’dspē’ḑõn! Käi minema! ▫ Ej projām! La’z ta läkkõ, kus kuŗē tǟnda tȭmbõg. Mingu, kus kurat teda tõmbab! ▫ Lai viņš iet, kur velns viņu rauj! Lǟ’b, kus tūļ vīb. Lähen, kuhu tuul viib. ▫ Eju, kurp vējš aizved. Ma i’z lǟ’ i’z sīņõ, i’z tǟnõ. Ma ei läinud ei sinna, ei tänna. ▫ Es neaizgāju ne šur, ne tur. Ma lǟ’b jālgiņ (~ eņtš jālgadõks). Ma lähen jala (~ omil jalul). ▫ Es eju kājām (~ savām kājām). Sa ne’i lǟ’d ne’iku pi’ds vietā. Sa lähed nii nagu mööda vett. ▫ Tu tā ej kā pa ūdeni. Ta ne’i lekš, ku tu’ļ tǟnda kitāks. Ta läks nii, nagu tuli teda põletaks. ▫ Viņš tā aizgāja, it kā uguns viņu svilinātu. Lä’bõd ne’iku kūrgõd ī’d tuoizõn tagānõ. Lähevad nagu kured üksteise taga. ▫ Iet kā dzērves viens aiz otra. Ta u’m eņtš āiga jarā je’llõn, kītiztõ, ku lekš je’dspēḑõn. Ta on oma aja ära elanud, öeldi, et läks ära. ▫ Viņš ir savu laiku nodzīvojis, teica, ka devās projām. Ta lǟ’b va’nnõ riekkõ ī’dstī’d. Ta läheb ühtelugu vana teed. ▫ Viņš aizvien iet pa veco ceļu. Tä’mmõn ī’dtõkabāl lekš se a’b ullõ ja si’z ta pa’ņ lē’tšõd si’zzõl tegīž. Tal läks ühtlugu see õlg välja ja siis ta pani liigeseõõnde jälle. ▫ Viņam arvien izgāja tas plecs ārā un tad viņš atkal ielika [to] locītavas dobumā. Se lǟ’b ne’iku su’d kurkõ. See läheb nagu hundi kurku. ▫ Tas iet kā vilkam rīklē. Ta u’m lǟ’nd i’ļ kä’d. Ta on surnud [~ läinud üle käe]. ▫ Viņš ir nomiris [~ aizgājis pār roku]. KK77 a; KK77b; KK78a22; PK88.14; 152.1
(b) minna, toimuda ▫ iet, notikt
  • Ne’i se lekš ī’ dstī’d. Nii läks see alatasa. ▫ Tā tas gāja arvien. Pivā lǟ’b je’ddõpēḑõn amā īe ūomõg sǭņõz. Püha jätkub kogu öö hommikuni. ▫ Svētki turpinās cauru nakti līdz rītam. KK78.3
(c) minna, viia ▫ iet, vest
  • Või se riek lǟ’b Dūoņigõ? Kas see tee läheb Dundagasse? ▫ Vai šis ceļš ved uz Dundagu?
(d) minna, edeneda ▫ iet, vesties
  • tīe, mis lǟ’b töö, mis edeneb ▫ darbs, kas vedas KK77 a
  • Kievāmstiz lǟ’b ne’iku mǟngab. Kergesti läheb nagu mängides. ▫ Viegli vedas, kā spēlējoties. KK77b
(e) minna, mahtuda ▫ iet, ietilpt
  • Sī’ezõ rīstõ lǟ’b kakš lītõrt. Sellesse riista läheb kaks liitrit. ▫ Šajā traukā ieiet divi litri. KK78b63
(f) häälitseda ▫ izdot skaņas
  • Lāmbaz ī’žeņtšõks lǟ’b. Lammas häälitseb omaette. ▫ Aita izdod skaņas savā nodabā. KK78a43
le’bbõ 3 pop läbi ▫ cauru
  • amā pǟva le’bbõ kogu päev läbi ▫ visu cauru dienu; amā īe le’bbõ terve öö läbi ▫ visu cauru nakti; āigast le’bbõ aasta läbi ▫ visu cauru gadu
  • Sõ’vvõ le’bbõ pigā jegās līvõ kǭrands jelīzt zīḑõd. Suve läbi pea igas liivi talus elasid juudid. ▫ Cauru vasaru gandrīz katrā lībiešu mājā dzīvoja ebreji. E ID
ma’ggõ ¤29 vi

(a) magada ▫ gulēt
  • lovāl (~ ullõ) ma’ggõ voodis (~ väljas) magada ▫ gulēt gultā (~ ārā); ma’ggõm laškõ magama heita ▫ apgulties; ma’ggõm īedõ magama jääda ▫ iemigt, aizmigt; ma’ggõm pānda magama panna ~ magama heita ▫ apguldīt ~ apgulties; magūb ne’i ku jarā kūolõn (~ kuoț; ~ pūklutš) magab nagu surnu (~ kott; ~ puupakk) ▫ guļ kā nomiris (~ maiss; ~ bluķis) KK77 a
  • Läpš magūb jemā jūsõ. Laps magab ema juures. ▫ Bērns guļ pie mātes. Sǟ’l magūb jemā lapsõks. Seal magab ema lapsega. ▫ Tur guļ māte ar bērnu. Ta magūb īed ja pǟvad le’bbõ. Ta magab ööd ja päevad läbi. ▫ Viņš guļ caurām naktīm un dienām. Ma magīz tä’m jūsõ i’ļ īe. Ma magasin ööd tema juures. ▫ Es gulēju pie viņa pa nakti. Jǭņõn vȯ’ļ āiga ma’ggõ. Jaanil oli aeg magada. ▫ Jānim bija laiks gulēt. Ma tǭ’b ma’ggõ, no’vvõmõst u’m. Ma tahan magada, peab puhkama. ▫ Es gribu gulēt, jāatpūšas. Ei ma’ggõm ne’iku piški siļk. Jäi magama nagu pisike silk. ▫ Aizmiga kā maza reņģe. KK77 a; KK77b; KK78; KK78b13
(b) magada, sugulises vahekorras olla ▫ pārgulēt, mīlēties
  • Pȯis magīz sīe neitstõks. Poiss magas selle tüdrukuga. ▫ Puisis pārgulēja ar to meiteni.
(c) lamada ▫ gulēt (nomodā)
  • rujādkuodās ma’ggõ haiglas lamada ▫ gulēt slimnīcā
  • Ta magūb rujā. Ta lamab haigena. ▫ Viņš guļ slims. 86a48
mustā *42 adj

(a) must (värv) ▫ melns
  • ne’i mustā kui īe nii must kui öö ▫ tik melns kā nakts; ne’i mustā ku si’ž (~ ku pū kittõd si’ž) nii must kui süsi (~ kui puupõletamise süsi) ▫ tik melns kā ogles (~ kā kokogle); mustā ne’iku kūoršnigpū’stiji must nagu korstnapühkija ▫ melns kā skursteņslauķis; mustā ne’iku padā pierā must kui pajapõhi ▫ melns kā poda dibens KK77 a; KK78a21; KK77
  • Ta i’z rõkānd i’z mustõ i’z valdõ. Ta ei lausunud musta ega valget. ▫ Viņš neteica ne melnu, ne baltu.
(b) must, ebapuhas ▫ netīrs
  • mustād kädūd mustad käed ▫ netīras rokas; mustād ǭ’rõnd must pesu, riided ▫ netīra veļa, drēbes
pi’mdõ *119 adj

(a) pime, tume ▫ tumšs
  • pi’mdõ īe pime öö ▫ tumša nakts; īeb pi’mdõ läheb pimedaks ▫ kļūst tumšs
  • Ne’i pi’mdõ, ku mittõ suorm ä’b nǟ silmõ pānda. Nii pime, et ei näe sõrmegi silma panna ▫ Tik tumšs, ka dur vai ar pirkstu acī [~ neredz ne pirkstu acī ielikt]. Ne’i pi’mdõ ku ä’b nǟ mittõ suormõ nūolõ. Nii pime, et ei näe mitte sõrme noolida. ▫ Tik tumšs, ka neredz ne pirkstu nolaizīt. Ne’i pi’mdõ, ku siskā sīlmad pǟstõ ulzõ. Nii pime, et torka silmad peast välja. ▫ Tik tumšs, ka dur [vai] acis no galvas ārā. Ne’i u’m pi’mdõ, ku võtā sīlmad kä’ddõ. Nii pime on, et võta silmad kätte. ▫ Tik tumšs ir, ka ņem acis rokā. Ne’i pi’mdõks īeb se āiga. Nii pimedaks läheb see aeg. ▫ Tik tumšs kļūst šis laiks. KK77 a; KK77b; KK78
(b) pime ▫ akls = pi’mdi, so’ugdõ
  • ne’iku pi’mdõ kanā nagu pime kana ▫ kā akla vista KK78a21
  • Pi’mdõ kanā līedab gro’udõzt. Pime kana leiab tera. ▫ Akla vista graudu atrod.
ukš *210 s uks ▫ durvis J9
  • Ta jetīz sīnda uks tagān, sa amā īe sǟ’l kikīzt. Ta jättis sind ukse taha, sa kükitasid seal kogu öö. ▫ Viņš atstāja tevi aiz durvīm, tu visu nakti tur tupēji. Ta panāb uks krämpõ. Ta paneb ukse haaki. ▫ Viņš aizkrampē durvis. Ku nä’gțõb ukstā, si’z ta ä’b tǭ’ sīnda. Kui näitab ust, siis ta ei taha sind. ▫ Ja parāda durvis, tad viņš tevi negrib. Ta viskūb uksõst ulzõ, ku mittõ ä’b sǭ nǟ’dõ. Ta viskab uksest välja, et mitte ei saa nähagi. ▫ Viņš izmet pa durvīm ārā, lai nevar pat redzēt. KK77b; KK78b12

 

 

EsileheleUz galveno lapu


LIV  ET  LV  Kogu tekst / Viss teksts

 

 

 


Līvo kultūr sidām       Universitas Tartuensis     Latviešu valodas aģentūra