dopāz *203 adj raputaja ▫ kratošs - Dopāz i’bbi u’m seļļi, kis, ku ratstāb tä’mkõks, si’z tä’m sǟlgas u’m lǟlam istõ, ta kuigõz ne’i ä’bjõvīst kāndab, ja si’z ta dopāstõb ka, ku ta jemīņ ētab sälgõ kuigõz i’lzpēḑõn. Raputaja hobune on selline, kes, kui temaga ratsutatakse, siis ta seljas on raske istuda, ta kuidagi nii halvasti kannab, ja siis ta raputab ka, kui ta rohkem heidab selga kuidagi ülespoole. ▫ Kratošs zirgs ir tāds, kas, kad ar viņu jāj, tad viņa mugurā ir grūti sēdēt, viņš kaut kā tā nelabi nes, un tad viņš krata arī, kad viņš vairāk met muguru tā kā uz augšu. 152.2
|
jegā|ikš *217 pn igaüks, iga ▫ ikviens, katrs - Jegāikš lekš eņtš riekkõ. Igaüks läks oma teed. ▫ Katrs gāja savu ceļu. Jegāikš kāndab eņtš kāndamtõ, jegāikš viedāb eņt viedāmtõ. Igaüks kannab oma kandamit, igaüks veab oma koormat. ▫ Ikviens nes savu nesumu, ikviens velk savu vezumu. Jegāī’dõn u’m kāndamõst eņtš rištõ. Igaüks peab kandma oma risti. ▫ Katram savs krusts jānes. Sugīd ä’b või kītõ, mingi kūož jegāikš u’m. Sugugi ei või öelda, mis koht ükski neist on. ▫ Nemaz nevar pateikt, kura vieta katra no tām ir. Jegāikš lūomõz tabārõks kāitsõb kärmiži. Iga loom sabaga hoiab eemal kärbseid. ▫ Katrs dzīvnieks ar asti gaiņā mušas. Jegāī’ds tīesõ u’m vi’gḑi. Igas töös on vigu. ▫ Katrā darbā ir kļūdas. J21; KK78a68; J4
|
kandõ ¤27 vt
(a) kanda ▫ nest - ainõ, pūḑi, vietā, võrgidi kandõ heina, puid, vett, võrke kanda ▫ nest sienu, kokus, ūdeni, tīklus
- Ta kāndab mie’rrõ vietā. Ta kannab merre vett. ▫ Viņš nes uz jūru ūdeni. KK77b
(b) taluda ▫ paciest, panest - Tēg ät võit siedā paldiņ kandõ. Te ei suuda seda praegu taluda. ▫ Jūs to tagad nespējat panest. Jh16.12
(c) muneda ▫ dēt - Kanā kāndab. Kana muneb. ▫ Vista dēj. Kanā lǟ’b kāndam. Kana läheb munele. ▫ Vista iet dēt.
(d) kõrvaldada ▫ piesavināties - Ta, kui pūnga vȱidaji, kāndiz, mis sīn sai pandõd si’zzõl. Ta, kui kukruhoidja, kõrvaldas, mis sinna sisse sai pandud. ▫ Viņš kā maka turētājs piesavinājās, kas tajā bija ielikts iekšā. Jh12.6
|
ke’ž *87 s käsi ▫ roka - jõvā ke’ž parem käsi ▫ labā roka; kurā ke’ž vasak käsi ▫ kreisā roka; vȯndzi ke’ž õnnelik käsi ▫ laimīga roka; kä’d tutkāmõs käeulatuses ▫ rokas stiepiena attālumā; kädūd jū’rõ pānda käed külge panna ▫ pielikt rokas; kädūd ku’bbõ pānda käed kokku või risti panna ▫ salikt rokas kopā; kätā nustõ kätt tõsta ▫ pacelt roku; kīndidi kä’ddõ pānda kindaid kätte panna ▫ uzvilkt cimdus rokā; kä’dkõks eitõ käega lüüa ▫ atmest ar roku; ke’žži jū’rõ pānda käsi külge panna ▫ pielikt rokas; ke’žži la’gtõ käsi laotada ▫ plātīt rokas; ke’žži pū’dõks pie’zzõ käsi puhtaks pesta ▫ nomazgāt rokas tīras ~ mazgāt rokas nevainībā; ke’žži pi’ddõ ripsõ käsi rüpes hoida ▫ turēt rokas klēpī; eņtš kä’ds pi’ddõ enese käes pidada ~ enese valduses pidada ▫ turēt pie sevis; i’ļ kä’d tagantkätt ▫ pa roku galam KK78; Lk20.19; 79.11
- Ke’ž tä’mmõn u’m kil vizā – ku panāb, si’z attõ sīlmad ullõ. Käsi on tal küll kõva – kui paneb, siis on silmad väljas. ▫ Roka viņam gan ir stipra, kad liek, tad acis ir ārā. Ke’ž ä’b vēļ je’llõ. Käsi ei luba töötada. ▫ Roka neļauj strādāt. Ke’ž ä’b kūl. Käsi ei kuula sõna. ▫ Roka neklausa. Ta u’m mi’n jõvā ke’ž. Ta on mu parem käsi. ▫ Viņš ir mana labā roka. Ne tu’ļtõ, kädūd ī’dsku’bsõ. Nad tulid käsikäes. ▫ Viņi atnāca roku rokā. Ma pidāb sīnda kä’dstõ vizās. Ma hoian sind käest kinni. ▫ Es turu tevi aiz rokas. Mi’n kädūd at ne’i ku vi’zzõ si’dtõd. Mu käed on nagu kinni seotud. ▫ Manas rokas ir kā sasietas. Kädūd sõ’vlõbõd – si’z ma tǭ’b tuoizõn ra’bbõ. Käed sügelevad – siis tahan teisele lüüa. ▫ Rokas niez – tad es gribu otram iesist. Pa’n kädūd kilgõ! Pane käed kõrvale! ▫ Novāc rokas [~ noliec rokas malā]! Ta pa’ņ kädūd tä’m kilgõ – si’z ta jõvāks tǟnda pidāb. Ta pani käed tema külge – siis ta peab teda heaks. ▫ Viņš pielika viņam rokas – tad viņš uzskata viņu par labu. Pa’n kädūd ku’bbõ, u’m jumālt pǭlamõst! Pane käed kokku, peab jumalat paluma! ▫ Saliec rokas kopā, jālūdz dievs! Alā pa’n eņtš kä’d tuoiz kabātõ! – ku tǭ’d sa’lliz võttõ. Ära pane oma kätt teise tasku! – [öeldadkse,] kui tahad salaja võtta. ▫ Nebāz savu roku cita kabatā! – [saka,] ja gribi slepeni paņemt. Ta u’m mi’n kä’d allõ si’z, ku minā u’m se tīedaji – kui ma panāb, ne’i ta tī’eb. Ta on mu käe all siis, kui mina olen see teadja – kuidas ma käsin, nii ta teeb. ▫ Viņš ir manās rokās tad, kad es esmu tas zinātājs – kā es lieku, tā viņš dara. Tuoi u’m tä’m kä’d allõ, ta võtīz eņtš kä’d alā. Teine on tema käe all, ta võttis oma käe alla. ▫ Otrs ir viņa rokās, viņš paņēma savās rokās. Amādõn i’z ūo i’bbi kä’d pierāst. Kõikidele ei olnud hobune käepärast. ▫ Visiem zirga nebija pa rokai. Se u’m mi’n kä’d pie’rrõ, seļļi tīe, mis lǟ’b. See on mulle käe järgi, selline töö, mis edeneb. ▫ Tas man ir pa rokai – tāds darbs, kas iet. Ta jelāb eņtš kä’d pǟl, eņtš pierāstõ. Ta elab oma käe peal, enese jaoks. ▫ Viņš dzīvo uz savu roku, sevis pēc. Ta kāndab mīnda kädūd pǟl jõvāst mīelstõ. Ta kannab mind kätel heast meelest. ▫ Viņš nēsā mani uz rokām aiz laba prāta. Alā nustā eņtš kätā tä’m pierāst! Ära tõsta tema pärast kätt! ▫ Nepacel viņa dēļ savu roku! Alā nustā eņtš kätā tä’m vastõ, si’z ä’b lī jõvīst! Ära tõsta oma kätt tema vastu, siis ei lähe hästi! ▫ Nepacel savu roku pret viņu, tad nebūs labi! Ma pǭlab tä’m kätā – ku ma tǭ’b tǟnda nāizõks. Ma palun ta kätt – kui ma tahan teda naiseks. ▫ Es lūdzu viņas roku – kad es gribu viņu par sievu. Se u’m tä’m kä’d tīe. See on tema kätetöö. ▫ Tas ir viņa roku darbs. Ta mūrdab eņtš ke’žži, ta u’m kõ’zzi. Ta murrab oma käsi, ta on vihane. ▫ Viņš lauza savas rokas, viņš ir nikns. Ma sai rǭntõ kä’ddõ. Ma sain raamatu kätte. ▫ Es dabūju grāmatu rokā. Ma sai sīe neitst eņtš kä’ddõ. Ma sain selle neiu enese kätte. ▫ Es dabūju to meitu rokā. Ta pidāb sīe eņtš kä’dsõ eņtš perīz tutkām sǭņõ. Ta hoiab seda enese käes oma viimase otsani. ▫ Viņš tur to savās rokās līdz pašam galam. Ta u’m kädūd-jālgadõks sīen vastõ. Ta on käte-jalgadega selle vastu. ▫ Viņš ar rokām un kājām ir tam pretī. KK77a; KK78.3; KK78a69
|
kuigõz 2 adv kuidagi ▫ kaut kā = kuigid, kuigõd, kuigõst- I’bbi kuigõz ne’i ä’bjõvīst kāndab. Hobune kuidagi nii halvasti kannab. ▫ Zirgs kaut kā slikti nes. 152.1
|
veitõ adv vähe ▫ maz - ne’i veitõ, ne’i ku kaš ä’b sǭ sīedõ nii vähe, nii et kass ei saa süüa ▫ tik maz, ka kaķim nav ko paēst; ne’i veitõ, ku kaš tabārõks jarā kāndab nii vähe, kui kass sabaga ära kannab ▫ tik maz, cik kaķis uz astes var aiznest; ne’i veitõ kui kaš tabār pǟlõ nii vähe kui kassi saba peale ▫ tik maz kā kaķim uz astes KK77 a
- Se u’m veitõ. Seda on vähe. ▫ Tas ir maz. Ka’ļdi vȯ’ļ ne’i veitõ, ku sūormõd pǟl võiž jarā lu’ggõ. Kalu oli nii vähe, et sõrmedel võis ära lugeda. ▫ Zivju bija tik maz, ka uz pirkstiem varēja izskaitīt. KK77b; J7
|
| Kāndab *156 Kandava ▫ Kandava (loc.) |
