akkõ -- Līvõkīel-ēstikīel-lețkīel sõnārōntõz

akkõ 1 ¤36 vt püüda ▫ ķert
  • vi’zzõ akkõ kinni püüda, ▫ saķert, noķert
  • A’ž sa tǭ’d rištīngtõ akkõ, si’nnõn u’m vakțõmõst un vērgõmõst. Kui sa tahad inimest püüda, sul tuleb valvata ja luurata. ▫ Ja tu gribi cilvēku noķert, tev ir jāvaktē un jāizlūko. Kaš akūb īr vi’zzõ. Kass püüab hiire kinni. ▫ Kaķis noķer peli. KK78; KK77a
akkõ 2 ¤36 vi

(a) hakata ▫ ķerties, pielipt
  • jū’rõ akkõ kallale minna ~ külge hakata ▫ uzbrukt ~ pieķerties J16
  • Akūb mi’nnõn ne’iku pīrgal silmõ. Hakkab mulle nagu pind silma. ▫ Ieķeras man kā skabarga acī. Akkõks immõr ka’ggõlõ. Hakkaks ümber kaela kinni. ▫ Apķertos ap kaklu. Rujā akūb ī’dtuoiz jū’rõ. Haigus hakkab üheteise külge. ▫ Slimība pielīp vienam otram. Rujā akīz mi’nnõn. Haigus hakkas mulle külge. ▫ Man pielipa slimība. Duņtš ä’b ak, u’m tȭlza. Puss ei hakka peale, on nüri. ▫ Duncis neķer, [tas] ir truls. KK78; KK77a
(b) haarata ▫ tvert, ķerties
  • vi’zzõ akkõ kinni haarata ▫ pieķerties
  • Ma akūb pū’zõ vi’zzõ, ku ma ä’b sadā. Ma haaran puust kinni, et ma ei kuku. ▫ Es pieķeros pie koka, lai es nenokristu. ▫ Sa akūd sīe a’mmõn vi’zzõ. Sa haarad sellest särgist kinni. ▫ Tu satver to kreklu. KK77a; KK78
(c) näkata ▫ ķerties (par zivīm)
  • Sǟ’l amā jõvīst akūb. Seal näkkab kõige paremini. ▫ Tur ķeras vislabāk. PK86
(d) komistada ▫ aizķerties, paklupt
  • Sīen jālga ä’b ak. Sellel jalg ei komista ▫ Tam kāja neaizķeras.

 

 

EsileheleUz galveno lapu


LIV  ET  LV  Kogu tekst / Viss teksts

 

 

 


Līvo kultūr sidām       Universitas Tartuensis     Latviešu valodas aģentūra