a’ilõ ¤51 vi
(a) joosta, söösta ▫ skriet, traukties - ku’bbõ a’ilõ kokku põrgata ▫ saskrieties; mǭ’zõ a’ilõ maha söösta ▫ noskriet; tuoizõn pǟlõ a’ilõ teisele kallale tormata ▫ uzbrukt otram; a’ilõ ibīz hobust ära vaevata ~ hobust ära ajada ▫ nodzīt zirgu ~ noskriet zirgu
- Ma a’iliz tästā ne’iku tūļ tabār allõ. Ma jooksin siit nii, et tuul saba all. ▫ Es aizskrēju no šejienes kā vēja plēsts [~ it kā vējš zem astes]. Ta a’iliz ne’i, ku kūondad tū’giztõ. Ta jooksis nii, et kannad suitsesid. ▫ Viņš skrēja tā, it kā pēdas sviltu [~ ka pēdas dūmoja]. Ne a’iliztõ ne’i, ku mǭ rū’tšiz. Nad jooksid nii, et maa müdises. ▫ Viņi skrēja tā, ka zeme drebēja. Ku tu’ļ vadā kuoț, liestād a’ilizt kuoțțõ si’zzõl. Kui tuli noodakott, siis lestad sööstsid kotti sisse. ▫ Kad nāca vada maiss, tad butes ieskrēja maisā. Pițkīzka’briki a’ilõb a’rtiz mǭ’zõ. Tikutaja sööstab kaldu maa poole. ▫ Mērkaziņa traucas slīpi zemes virzienā. KK77; 1984.1
(b) sõita, söösta ▫ braukt, traukties - Tallõ ma a’iliz sūrstõ kȭnkast rie’ggõks mǭ’zõ ja kīļaz vigā pǟlõ a’iliz jeirōdadõks kui lind. Talvel ma sõitsin suurest künkast kelguga alla ja kiila jää peal sõitsin uiskudega nagu lind. ▫ Ziemā es braucu no lielās kāpas ar ragavām un pa kailsala klāto vigu traucos ar slidām kā putns. Mašīnõd a’iliztõ ku’bbõ. Autod sööstsid kokku. ▫ Automašīnas saskrējās. JL75; KK78.3
(c) joosta, voolata ▫ tecēt, plūst - Jālgad panāb sāina pǟlõ, ve’r a’ilõb tā’giž. Jalad paneb seina peale, veri voolab tagasi. ▫ Uzliek kājas uz sienas, asinis plūst atpakaļ. Rõk ai’lõb jõvīst – kui sa rõkāndõd, ne’i lǟ’b. Jutt jookseb hästi – kuidas sa räägid, nii läheb. ▫ Runa plūst labi – kā tu runā, tā iet. KK77a
|
i’lzõ adv
(a) üles, ülespoole ▫ augšā (virziens), augšup - i’lzõ a’jjõ üles ajada (magamast) ▫ piecelt augšā, uzmodināt; i’lzõ īekõ üles hüpata ▫ pielekt augšā; i’lzõ nūzõ üles tõusta ▫ piecelties, pamosties; i’lzõ sǭdõ üles saada (magamast) ▫ dabūt augšā ~ pamodināt; i’lzõ tī’edõ taastada ▫ atjaunot KK78; KK78a37; KK78a37; J11
- Kaš a’iliz i’lzõ pū’zõ. Kass jooksis üles puusse. ▫ Kaķis uzskrēja augšā kokā. Näntõn, kīen vȯ’ļ vizā u’ņ, ä’b või i’lzõ sǭdõ, kītiz: magūb ne’i ku kuoț. Nendest, kel oli kõva uni, ei või üles saada, öeldi: magab nagu kott. ▫ Par tiem, kuriem bija ciešs miegs, nevarēja dabūt augšā, teica: guļ kā maiss. Kū (~ pīla; ~ pițki; ~ pǟva) tulāb i’lzõ. Kuu (~ pilv; ~ äike; ~ päike) tuleb üles. ▫ Mēness (~ mākonis; ~ negaiss; ~ saule) parādās [~ nāk augšup]. KK78; KK77b
(b) üles, avamere poole, avamerele ▫ tālāk jūrā, dziļāk jūrā - Skuțkīd i’zt lǟ’tõ ne’i kōgaz i’lzõ, ku võiž vȯigõ. Tüdrukud ei läinud nii kaugele üles, et võis ujuda. ▫ Meitenes negāja tik tālu augšā, ka varēja peldēt. KK78a43
|
je’llõ 3 ¤13 vi
(a) elada ▫ dzīvot - kuo’nnõ, rāndas je’llõ kodus, rannas elada ▫ dzīvot mājās, jūrmalā
- Kǭrli jelāb Sīkrõgõl. Kǭrli elab Sīkrõgis. ▫ Kārlis dzīvo Sīkragā. Ta tuļ Sīkrõgõl jelām. Ta tuli Sīkrõgi elama. ▫ Viņš atnāca dzīvot uz Sīkragu. Tuoi suodā, mis mä’d kazām sai le’bbõ jelām, tuoi līvliztõn jemīņ vaijõ. Teine sõda, mis meie põlvkond pidi läbi elama, tõi liivlastele rohkem vaeva. ▫ Otrais karš, kurš mūsu paaudzei bija jāpiedzīvo, atnesa lībiešiem vairāk posta. Jegāī’dõn u’m jelāmõst eņtš pie’rrõ. Igaüks peab elama enese järgi. ▫ Katram ir jādzīvo pa savam. Ma jelāb ne’i ku jemā ripsõ. Ma elan nagu ema süles. ▫ Es dzīvoju kā mātes klēpī. Ku rištīng jelāb ne’i ku kik nanā pǟl, si’z ta jegāl āigal võib li’bštõ. Kui inimene elab nagu kukenoka peal, siis ta võib igal ajal libastada. ▫ Ja cilvēks dzīvo kā uz gaiļa knābja, viņš var jebkurā laikā paslīdēt. Ma ne’i ku kǭ’d tu’l va’isõ jelāb, ī’dst irm un tuoist irm. Ma elan nagu kahe tule vahel, ühest hirm ja teisest hirm. ▫ Es dzīvoju kā starp diviem uguņiem, no viena bail un no otra bail. Jelāb ne’i ku kuoț sizāl. Elab nagu kotis. ▫ Dzīvo kā maisā. Ne’i ku tu’lka’jsõ jelāb, ä’b või mõitizõks tǟnda sǭdõ. Elab nagu tulekahjus, ei või teistsuguseks teda saada. ▫ Dzīvo kā ugunsgrēkā, nevar viņu padarīt citādu. Ta jelāb ne’i ku tijā tūļ (~ ne’i ku tūl pǟl). Ta elab nagu tühi tuul (~ nagu tuule peal). ▫ Viņš dzīvo kā tukšs vējš (~ kā uz vēja). Ma jelāb ne’i ku u’ņštä’bbiz. Ma elan nagu unes. ▫ Es dzīvoju kā sapnī. Ne ne’i ku kaš pi’ņņõks jelābõd. Need elavad nagu kass koeraga. ▫ Viņi dzīvo kā kaķis ar suni. Ne jelābõd ne’i ku piņīd. Need elavad kui koerad. ▫ Viņi dzīvo kā suņi. KK77a; KK77b; KK78; VS36
(b) toime tulla ▫ tikt galā - Jālga u’m jarā pūdõn, ä’b või tä’mkõks je’llõ. Jalg on tuimaks jäänud, ei või sellega toime tulla. ▫ Kāja ir notirpusi, nevar ar to tikt galā. KK78
(c) asustada ▫ apdzīvot - līvližist i’ļļõ je’ltõd teritorij liivlaste poolt asustatud maa-ala ▫ lībiešu apdzīvotā teritorija
|
jo’vvi *193 adj jahune ▫ miltains - jo’vvi kuoț jahune kott ▫ miltains maiss; jo’vvizt kädūd jahused käed ▫ miltainas rokas; jo’vvizt ǭ’rõnd jahused riided ▫ miltainas drēbes
- Alā pūt jovīz kuoț jū’r! Ära puutu jahuse kotti külge! ▫ Nepieskaries miltainam maisam! Ta piezūb jovīzt kuoțțõ. Ta peseb jahust kotti. ▫ Viņš mazgā miltainu maisu. Alā tī’e ǭ’rõnd jovīzõks! Ära tee riideid jahuseks! ▫ Nenotraipi drēbes ar miltiem!
|
kuoț *65 s
(a) kott ▫ maiss - a’lli||kuoț aluskott ▫ gultas maiss; na’ggõrd|kuoț kartulikott ▫ kartupeļu maiss; vīļa|kuoț viljakott ▫ labības maiss; vadā|kuoț noodapära ▫ vada maiss
- Ta vanāstõ kuoțštõ umbliz eņtšõn ūd a’m. Ta õmbles vanast kotist enesele uue kuue. ▫ Viņš no veca maisa pašuva sev jaunus svārkus. KK78
|
ložā *26 s nari ▫ guļamā lāva, laža - Magūb seļļiz ložā pǟl; sǟlõz mingi kuoț u’m pǟlõ ja ta u’m n’ei ku benk või midēgõst seļļi tī’edõd. Magatakse sellise nari peal; seal on mingi kott peal ja ta on tehtud nagu pink või midagi sellist. ▫ Guļ uz tādas lažas; tur kāds maiss ir virsū un tas ir tāds kā sols vai kaut kas tāds uztaisīts. 86.56-7
|
ma’g *74 s
(a) kõht ▫ vēders - sūr ma’g suur kõht ▫ liels vēders; tijā ma’g tühi kõht ▫ tukšs vēders; ma’g ne’iku kuoț je’dsõ kõht nagu kott ees ▫ vēders kā maiss priekšā 79/5; KK77 a
- Mi’nnõn u’m ma’g täuž. Mul on kõht täis. ▫ Man ir vēders pilns. Ma’g ä’b lǟ’ le’bbõ. Kõht on kinni [~ ei lähe läbi]. ▫ Vēders ir aizcietējis [~ neiet cauri]. Sīen ju tegīž u’m sūr ma’g. Sellel on ju jälle suur kõht. ▫ Tai jau atkal ir liels vēders. Ma u’m ma’g pǟl mǭsõ. Ma olen kõhuli maas. ▫ Es esmu uz vēdera zemē. Rištīng īeb ja’mdõks, ta kazātõb siedā ma’ggõ set. Inimene läheb paksuks, ta kasvatab seda kõhtu vaid. ▫ Cilvēks kļūst resns, viņš tik audzē to vēderu. Sūold at ma’gsõ. Sooled on kõhus. ▫ Zarnas ir vēderā. Ma’g u’m täuž ne’iku būnga. Kõht on täis nagu trumm. ▫ Vēders ir pilns kā bungas. KK77 a; KK78a20
(b) magu ▫ kuņģis (anat.) - magūdta’ggi ro’ugõz kõhunääre, pankreas ▫ aizkuņģa dziedzeris; magūd limānǭ’gõ ro’ugõd mao limaskesta näärmed ▫ kuņģa gļotādas dziedzeri
|
ma’ggõ ¤29 vi
(a) magada ▫ gulēt - lovāl (~ ullõ) ma’ggõ voodis (~ väljas) magada ▫ gulēt gultā (~ ārā); ma’ggõm laškõ magama heita ▫ apgulties; ma’ggõm īedõ magama jääda ▫ iemigt, aizmigt; ma’ggõm pānda magama panna ~ magama heita ▫ apguldīt ~ apgulties; magūb ne’i ku jarā kūolõn (~ kuoț; ~ pūklutš) magab nagu surnu (~ kott; ~ puupakk) ▫ guļ kā nomiris (~ maiss; ~ bluķis) KK77 a
- Läpš magūb jemā jūsõ. Laps magab ema juures. ▫ Bērns guļ pie mātes. Sǟ’l magūb jemā lapsõks. Seal magab ema lapsega. ▫ Tur guļ māte ar bērnu. Ta magūb īed ja pǟvad le’bbõ. Ta magab ööd ja päevad läbi. ▫ Viņš guļ caurām naktīm un dienām. Ma magīz tä’m jūsõ i’ļ īe. Ma magasin ööd tema juures. ▫ Es gulēju pie viņa pa nakti. Jǭņõn vȯ’ļ āiga ma’ggõ. Jaanil oli aeg magada. ▫ Jānim bija laiks gulēt. Ma tǭ’b ma’ggõ, no’vvõmõst u’m. Ma tahan magada, peab puhkama. ▫ Es gribu gulēt, jāatpūšas. Ei ma’ggõm ne’iku piški siļk. Jäi magama nagu pisike silk. ▫ Aizmiga kā maza reņģe. KK77 a; KK77b; KK78; KK78b13
(b) magada, sugulises vahekorras olla ▫ pārgulēt, mīlēties - Pȯis magīz sīe neitstõks. Poiss magas selle tüdrukuga. ▫ Puisis pārgulēja ar to meiteni.
(c) lamada ▫ gulēt (nomodā) - rujādkuodās ma’ggõ haiglas lamada ▫ gulēt slimnīcā
- Ta magūb rujā. Ta lamab haigena. ▫ Viņš guļ slims. 86a48
|
nǭ’gi *201 adj nahkne ▫ ādas- - nǭ’gi kuoț nahkne kott ▫ ādas maiss; nǭ’gizt kindõd nahksed kindad ▫ ādas cimdi
|
oukli *199 adj auklik ▫ caurumains - A’ž kuoț sugūb ouklizõks, si’z tǟnda võib paikõ vi’zzõ. Kui kott muutub auklikuks, siis seda võib kinni paigata. ▫ Ja maiss kļūst caurumains, to var aizlāpīt.
|
pāina 1 *46 s luupainaja, painaja ▫ lietuvēns (folkl.) - tulāb pǟlõ neme pāina käib peale nagu painaja ▫ uzmācas kā lietuvēns
- Ta vȯļļi nǟnd painõ. Ta olevat näinud luupainajat. ▫ Viņš esot redzējis lietuvēnu. Jegaī’d kalāmī’e tubā nūrkas nemē pāina kikīz mǭmī’ed perīmī’ed pakkõld kuoț. Iga kaluri toa nurgas nagu painaja kükitas läti peremeeste takukott. ▫ Katra zvejnieka istabas stūrī kā lietuvēns tupēja latviešu saimnieku pakulu maiss. VS35
|
sidām *157 s
(a) süda ▫ sirds (med.) - sidām vāņkagrūoip südame pärgvagu ▫ sirds koronārais sinuss; sidām jū’odmõd südameveresoonkond ▫ sirds asinsvadi; sidām klap südameklapp ▫ sirds vārstulis; sidām ko’l südamevatsake ▫ sirds kambaris; sidām kuodā südamekoda ▫ sirds priekškambaris; sidām kūora südamekõrvake ▫ sirds austiņa; sidām ladā südame tipp ▫ sirds galotne; sidām kuoț südamepaun ▫ sirds somiņa; sidām muskiļd südamelihas ▫ sirds muskulis; sidām muskiļd palātõm südamelihasepõletik ▫ sirds muskuļu iekaisums; sidām nǭ’gõ südamekest ▫ sirds plēve; sidām sidāmi nǭ’gõ südamesisekest, endokard ▫ sirds endokards; sidām u’ļļi nǭ’gõ südamekelme, epikard ▫ sirds epikards; sidām vitsā pärgurge ▫ sirds gredzens; sidām al südame all ▫ zem sirds S
- Sidām bukkõrtõb. Süda puperdab. ▫ Sirds dauzās. Sidām īekõb ne’i, ku rīndad dõ’ržõbõd. Süda hüppab nii, et rind vabiseb. ▫ Sirds lēkā tā, ka krūtis dreb. Sidām īekõb ja klopūb sizāl ne’i, ku tulīnõz līb ulzõ. Süda hüppab ja klopib sees nii, et kohe on väljas. ▫ Sirds lēkā un klauvē iekšā tā, ka tūlīt būs ārā. Sidām likūb un lǟ’b; ku īeb paikõl, si’z rištīng kōgiņ ä’b jelā. Süda liigub ja käib [~ läheb]; kui jääb paigale, siis inimene kaua ei ela. ▫ Sirds kustās un iet; ja apstājas, tad cilvēks ilgi nedzīvo. Sidām tõkštõb. Süda tuksub. ▫ Sirds pukst. KK77b; KK78b42
(b) süda (hing) ▫ sirds (dvēsele) - kuldi sidām kuldne süda ▫ zelta sirds; pī’emdõ sidām: ku tä’mmõn u’m zǟl pehme süda: kui temal on kahju ▫ mīksta sirds: ja viņam ir žēl; roudi sidām raudne süda ▫ dzelzs sirds; vizā sidām kõva süda ▫ cieta sirds; jõvāst sidāmõst heast südamest ▫ no labas sirds; pū’dõst sidāmõst puhtast südamest ▫ no tīras sirds; pū’dõ sidāmõks puhta südamega ▫ ar tīru sirdi; midēgõst sidām jū’rõ võ’ttõ midagi südamesse [~ südame juurde] võtta ▫ ņemt kaut ko pie sirds; sidām jū’rõ lǟ’dõ südamesse minna ▫ iet pie sirds; sidāmt tijāks repțõ südant tühjaks puistata ▫ izkratīt sirdi; sidāmt vǭjastõ südant vaevata ▫ nomākt sirdi KK77 a; KK78, E ID; IK4
- Sidām nutāb mīnda sīņõ. Süda kutsub mind sinna. ▫ Sirds mani sauc turp. Sidām u’m ne’i ki’bḑi, ne’iku duņtšõks ī’edõb si’zzõl. Süda on nii valus, nagu pussiga lõikab sisse. ▫ Sirds tā sāp, it kā ar dunci griež iekšā. Sidām u’m lǟlam mu’rstõ, mu’r pīkstõb sidānt. Süda on raske murest, mure rõhub südant. ▫ Sirds ir smaga no raizēm, raizes māc sirdi. Sidām u’m täuž. Süda on täis. ▫ Sirds ir pilna. Mi’nnõn sidām u’m täuž kurkstõ sǭņõ. Mul on süda kõrini täis. ▫ Man ir sirds pilna līdz kaklam. Missõst sidām täuž, siedā sū rõkāndõb. Millest süda täis, sellest suu räägib. ▫ No kā sirds pilna, to mute runā. Ku sidām tǭ’b (~ tȭmbõb), si’z ma lǟ’b. Kui süda tahab (~ tõmbab), siis ma lähen. ▫ Ja sirds grib (~ velk), tad es eju. Sidām ä’b võtā vastõ sīemnaigõ. Süda ei võta sööki vastu. ▫ Sirds neņem pretī ēdienu. Sidām īeb slikțõks. Süda läheb pahaks. ▫ Paliek slikta dūša. Sidām u’m slikțõ. Süda on paha. ▫ Slikta dūša. Sīen sidām u’m ki’vstõ, ä’b ūo lemmidi jū’tidi. Selle süda on kivist, ei ole sooje tundeid. ▫ Tam sirds ir no akmens, nav siltu jūtu. Ta pidāb eņtš sidām vizās. Ta hoiab oma südame kinni. ▫ Viņš tur savu sirdi ciet. Ta tī’eb eņtš sidām vizāks. Ta teeb oma südame kõvaks. ▫ Viņš nocietina savu sirdi. Alā võttõ eņtš sidāmõz! Ära võta oma südamesse! ▫ Neņem to pie sirds! Se lǟ’b mi’n sidām jū’r. See läheb mu südamesse [~ südame juurde]. ▫ Tas iet man pie sirds. Kis tä’m sidām jū’rõ akūb! Kes ta hinge [~ südame] kallale hakkab! ▫ Kas viņam pie sirds ķeras! Mis si’n u’m sidām pǟl? Mis sul on südame peal? ▫ Kas tev ir uz sirds? Vīeriz nemē ki’v sidām pǟld. Nagu kivi veeres südamelt. ▫ Novēlās kā akmens no sirds. KK77 a; KK77b; KK78; KK78aII5; PK88.3; KK77b
(c) südamik, säsi ▫ serde - pū|sidām puusäsi ▫ koka serde
(d) keskkoht, keskpaik ▫ vidus - Mūnda mǭ vȯ’ļ seļļi, ku sidām vȯ’ļ luoik ja aigād vȯ’ļtõ kuordõd. Mõni maa oli selline, et keskpaik oli lohk ja ääred olid kõrged. ▫ Daža zeme bija tāda, ka vidus bija ielejā un malas bija augstas.
(e) keskus ▫ centrs - Līvõ kultūr sidām Liivi Kultuuri keskus ▫ Lībiešu kultūras centrs
(f) murtudsüda ▫ sirdspuķe (Dicentra) |
sǭdõ 2 ¤8 vi
(a) saada, pääseda, sattuda ▫ tikt, nokļūt - i’lzõ sǭdõ üles saada ▫ tikt augšā; ku’bbõ sǭdõ kokku saada ▫ satikties; le’bbõ sǭdõ läbi saada ▫ satikt, sadzīvot; pi’ddõz sǭdõ mööda saada ▫ tikt garām; si’zzõl sǭdõ sisse saada ▫ tikt iekšā; ulzõ sǭdõ välja saada ▫ tikt ārā; vāldiņ sǭdõ lahti saada ~ vabaneda ▫ tikt vaļā ~ atbrīvoties; kui sǭb le’bbõ kuidas pääseb läbi ~ kuidas saab toime ▫ kā tiek cauri ~ kā tiek galā KK77b
- Ku sa ä’d lu’g kopīkidi, si’z sa rubīļ jū’r ä’d sǭ. Kui sa ei loe kopikaid, siis sa rubla juurde ei pääse [~ ei saa]. ▫ Ja tu neskaiti kapeikas, tad tu pie rubļa netiec. Ma sai katūks alā, ku vī’mõ sadīz. Ma sain katuse alla, kui vihma sadas. ▫ Es tiku zem jumta, kad lietus lija. Ä’b sǭ sīest kūožõst jarā. Ei saa sellest kohast ära. ▫ Netiek projām no tās vietas. Ma ä’b sǭ pāika pǟldõst jarā. Ma ei saa paiga pealt ära. ▫ Es netieku projām no vietas. La’z ma sǭgõ jālgad aldõst jarā. Las ma saan jalust [~ jalge alt] ära. ▫ Lai es nemaisos pa kājām [~ tieku projām no kājām]. Sīe neitstõn sa le’žgõl ä’d sǭ. Sellele neiule sa ligi ei saa. ▫ Šai meitenei tu tuvumā netiec. Ä’b sǭ pi’ddõz. Ei saa mööda. ▫ Netiek garām. Sǟ’ldõ ta aldõst ulzõ ä’b sǭ. Sealt alt ta välja ei saa. ▫ No turienes, no apakšas viņš ārā netiks. Sǭbõd eņtš valdõz ulzõ. Saadakse välja oma voli peale. ▫ Tiek ārā savā vaļā. Ma sai nǭ’võ sūstõ ulzõ. Ma pääsesin surmasuust. ▫ Es izglābos no nāves [~ tiku ārā no nāves mutes]. Ma sai tä’m kīndõd va’izõ. Ma sattusin ta küünte vahele. ▫ Es tiku viņa nagos. Ma sai ulzõ tä’m kīndõd va’istõ. Ma sain välja ta küünte vahelt. ▫ Es tiku ārā no viņa nagiem [~ nagu starpas]. Ma sai tä’mstõ vāldiņ. Ma sain temast lahti. ▫ Es tiku no viņa vaļā. Näntõn, kīen vȯ’ļ vizā u’ņ, ä’b või i’lzõ sǭdõ, kītiz: magūb ne’i ku kuoț. Nendest, kel oli kõva uni, [kes] ei või üles saada, öeldi: magab nagu kott. ▫ Par tiem, kam bija ciets miegs, [kas] nevar piecelties, teica: guļ kā maiss. Ma sai sīestõ rǭ’stõ vāldiņ. Ma sain sellest rahast lahti. ▫ Es tiku no tās naudas vaļā. 1863. ā. rǭntidi ma ve’l ä’b ūo eņtš kä’dsõ sǭnd pidām. 1863. a raamatuid ma veel ei ole pääsenud oma käes hoidma. ▫ 1863. g. grāmatas es vēl neesmu savās rokās varējis turēt. KK77 a
(b) saada, võida ▫ varēt - je’dsõ ku Mikīļ vȯ’ļ sǭnd ūņḑigt tǟ’dõl pa’nmõ enne kui Mikīļ oli jõudnud ohtu tähele panna ▫ pirms Miķelis bija paspējis briesmas pamanīt J17
- Siedā sai irgõm kȭlbatõ set 1938./39. optõbāigastõs. Seda sai hakata kasutama alles 1938/39. õppeaastal. ▫ To varēja sākt lietot tikai 1938./39. mācību gadā. K90
(c) saada, muutuda ▫ kļūt, tapt - rujāks sǭdõ haigeks jääda ▫ kļūt slimam; tierrõks sǭdõ terveks saada ▫ kļūt veselam
- Ma sai luštigõlõks. Ma sain rõõmsaks. ▫ Es kļuvu priecīgs. Laps pa’ņ nurkõ, si’z sai kūldzizõks. Laps pandi nurka, siis sai kuulekaks. ▫ Bērnu ielika stūrī, tad kļuva paklausīgs. Mi’n naiz sõzārmīez u’m rujāks sǭnd. Mu naise õemees on haigeks jäänud. ▫ Manas sievas māsasvīrs ir saslimis. Ta sǭb opātijiks. Ta saab õpetajaks. ▫ Viņš kļūst par skolotāju. Või sa ūod ūlõks sǭnd? Kas sa oled hulluks läinud? ▫ Vai tu esi kļuvis traks? 152.2/17; J15
(d) saada, tulla ▫ tikt - tuoimõl sǭdõ hakkama saada, toime tulla ▫ tikt galā; virgõ sǭdõ ärgata ▫ pamosties; tā’giž je’llõ sǭdõ tagasi ellu saada ▫ tikt atpakaļ dzīvē J20
- Ne’i mēg saimõ tegīž tuoimõl. Nii me tulime jälle toime. ▫ Tā mēs atkal tikām galā. Ä’b sǭ tuoimõl. Ei tule toime. ▫ Netiek galā. Sīest ä’b sǭ jõ’vvõ nǭ’gõ. Sellest ei saa head nahka. ▫ No tā nekas nesanāks [~ nedabū labu ādu]. Sǭgõ, mis sǭdsõ! Saagu mis saab! ▫ Lai notiek, kas notikdams! KK78b32
|
su’ggõ 1 ¤29 vi
(a) sugeneda, tekkida ▫ rasties - jū’rõ su’ggõ juurde sugeneda ▫ rasties klāt KK78b36
- Knoušõld su’ggõbõd jū’rõ. Sääski sugeneb juurde. ▫ Odi rodas klāt. Sīen alz sugīz ikš agā tuoi ouk tegīž si’zzõl. Sellele tekkis alati üks või teine auk jälle sisse. ▫ Tam vienmēr atkal radās viens vai divi caurumi. Sugīz sūr tōvaz. Tõusis suur torm. ▫ Sacēlās liela vētra. KK78b36; J14; J13
(b) juhtuda, sündida ▫ gadīties, notikt - Mis täs sugūb? Mis siin sünnib? ▫ Kas te notiek? Sīen u’m su’ggõmõst. See peab sündima. ▫ Tam ir jānotiek. Mt24.6
(c) muutuda ▫ kļūt - A’ž kuoț sugūb ouklizõks, si’z tǟnda võib paikõ vi’zzõ. Kui kott muutub auklikuks, siis võib seda kinni lappida. ▫ Ja maiss kļūst caurs, tad to var aizlāpīt.
|
sūr|vadā *39 s suurnoot ▫ dižvads (mar.) - sūrvadā kuoț suurnooda pära ▫ dižvada maiss 86b12
- Vanāst vȯļļid set sīļkidi ve’jjõnd sūrvadāks. Vanasti olevat vaid räimi püütud suurnoodaga. ▫ Agrāk esot tikai siļķes zvejojuši ar dižvadu. Si’z vȯļļi vȯnd ne’i je’nnõ nēḑi aņgõŗi, ku vȯ’ļ kīskõn sūrvadā kuoț kațki ja aņgõrd tikkiž lekštõ. Siis oli olnud niipalju neid angerjaid, et oli kiskunud suurnooda pära katki ja angerjad läksid. ▫ Tad esot bijis tik daudz to zušu, ka pārplēsa [~ bija pārplēsis] dižvada maisu, un visi zuši aizgāja. D22; 86b12
|
täuž 2 *112 adj
(a) täis ▫ pilns - pūol|täuž pooltäis ▫ līdz pusei pilns
- kū’jõks täuž āiga kuhjaga täis mõõt ▫ mērs [ir] pilns ar kaudzi Lk6.38
- Kalāmī’ed viedābõd ulzõ kalāks täuži võrgidi. Kalurid veavad välja kalu täis võrke. ▫ Zvejnieki velk ārā zivīm pilnus tīklus.
(b) purjus ▫ pilns, piedzēries - Täuž tegīž ne’iku kuoț. Täis jälle nagu kott. ▫ Atkal pilns kā maiss. Ne’i täuž, ku mȯ’lmõd tutkāmõd ī’dsku’bsõ. Nii täis, et mõlemad otsad üheskoos. ▫ Tik pilns, ka abi gali kopā. KK77b; 77.2
|
tijā *19 adj
(a) tühi ▫ tukšs - tijā me’r [kalast] tühi meri ▫ [no zivīm] tukša jūra; tijā ne’iku vanā kū tühi nagu vana kuu ▫ tukšs kā vecs mēness EV4
- Kus tijā kūož, sǟ’l pūtõb. Kus tühi koht, seal on puudu [~ puudub]. ▫ Kur tukša vieta, tur trūkst. Mi’n ma’g u’m vä’ggi tijā. Mu kõht on väga tühi. ▫ Mans vēders ir ļoti tukšs. Ta tu’ļ tǟnõ tijād kädūdõks. Ta tuli siia tühjade kätega. ▫ Viņš atnāca šurp ar tukšām rokām. Ta tu’ļ tǟnõ tijā ne’iku vīžkopīk. Ta tuli siia tühi kui viiekopikane. ▫ Viņš atnāca šurp tukšs kā pieckapeika. KK77b; KK77 a; J20
(b) tühine, väärtusetu ▫ tukšs, nevērtīgs - Ta rõkāndõb ti’jjõ rõkkõ (~ ti’jḑi sõ’ņdi). Ta räägib tühja juttu (~ tühje sõnu). ▫ Viņš runā tukšu. KK77b
(c) vaene ▫ nabags, tukšinieks - Ta tī’eb mi’n tijāks, saņțõks. Ta teeb mu vaeseks, sandiks. ▫ Viņš padara mani par tukšinieku, ubagu. Minā u’m ne’i tijā ne’iku svȯrkõz. Mina olen nii vaene nagu rott. ▫ Es esmu tik nabags kā žurka. Minā u’m ne’i tijā ne’iku saņț kuoț. Mina olen nii tühi nagu sandi kott. ▫ Es esmu tik tukšs kā ubaga tarba. KK77 a; KK77b
(d) kaine ▫ skaidrā - Mitikš pǟva sa ä’d ūo tijā. Ükski päev sa ei ole kaine. ▫ Nevienu dienu tu neesi skaidrā.
(e) vallaline ▫ neprecējies Ga4.27 |
vadā *39 s noot -a ▫ vads (mar.) - pī’l|vadā seisevnoot ▫ stāvvads; sūr|vadā suurnoot ▫ dižvads E ID
- vadā kīedõd noodaköied ▫ vada virves; vadā kuoț noodakott ▫ vada maiss; vadā pierā noodapära ▫ vada pamatne; vadā sū noodasuu ▫ vada mute; vadā tībõd noodatiivad ▫ vada spārni; va’ddõ vie’ddõ noota vedada ▫ vilkt vadu J21
- Va’ddõ viedīz kakš mīeztõ. Noota vedas kaks meest. ▫ Vadu vilka divi vīri. E ID
|
