a’ilõ ¤51 vi
(a) joosta, söösta ▫ skriet, traukties - ku’bbõ a’ilõ kokku põrgata ▫ saskrieties; mǭ’zõ a’ilõ maha söösta ▫ noskriet; tuoizõn pǟlõ a’ilõ teisele kallale tormata ▫ uzbrukt otram; a’ilõ ibīz hobust ära vaevata ~ hobust ära ajada ▫ nodzīt zirgu ~ noskriet zirgu
- Ma a’iliz tästā ne’iku tūļ tabār allõ. Ma jooksin siit nii, et tuul saba all. ▫ Es aizskrēju no šejienes kā vēja plēsts [~ it kā vējš zem astes]. Ta a’iliz ne’i, ku kūondad tū’giztõ. Ta jooksis nii, et kannad suitsesid. ▫ Viņš skrēja tā, it kā pēdas sviltu [~ ka pēdas dūmoja]. Ne a’iliztõ ne’i, ku mǭ rū’tšiz. Nad jooksid nii, et maa müdises. ▫ Viņi skrēja tā, ka zeme drebēja. Ku tu’ļ vadā kuoț, liestād a’ilizt kuoțțõ si’zzõl. Kui tuli noodakott, siis lestad sööstsid kotti sisse. ▫ Kad nāca vada maiss, tad butes ieskrēja maisā. Pițkīzka’briki a’ilõb a’rtiz mǭ’zõ. Tikutaja sööstab kaldu maa poole. ▫ Mērkaziņa traucas slīpi zemes virzienā. KK77; 1984.1
(b) sõita, söösta ▫ braukt, traukties - Tallõ ma a’iliz sūrstõ kȭnkast rie’ggõks mǭ’zõ ja kīļaz vigā pǟlõ a’iliz jeirōdadõks kui lind. Talvel ma sõitsin suurest künkast kelguga alla ja kiila jää peal sõitsin uiskudega nagu lind. ▫ Ziemā es braucu no lielās kāpas ar ragavām un pa kailsala klāto vigu traucos ar slidām kā putns. Mašīnõd a’iliztõ ku’bbõ. Autod sööstsid kokku. ▫ Automašīnas saskrējās. JL75; KK78.3
(c) joosta, voolata ▫ tecēt, plūst - Jālgad panāb sāina pǟlõ, ve’r a’ilõb tā’giž. Jalad paneb seina peale, veri voolab tagasi. ▫ Uzliek kājas uz sienas, asinis plūst atpakaļ. Rõk ai’lõb jõvīst – kui sa rõkāndõd, ne’i lǟ’b. Jutt jookseb hästi – kuidas sa räägid, nii läheb. ▫ Runa plūst labi – kā tu runā, tā iet. KK77a
|
aldõst pop alt ▫ no apakšas, pa apakšu - Ma ä’b pä’z riek aldõst le’bbõ. Ma ei pääse tee alt läbi. ▫ Es nevaru izkļūt pa ceļa apakšu. Ne’iku mǭ aldõst ulzõ vie’ddõd. Nagu maa alt välja veetud. ▫ Kā izvilkts no zemes apakšas. J6; KK77a
|
arm *94 s
(a) armastus ▫ mīlestība - izāmǭ arm isamaa-armastus ▫ tēvzemes mīlestība
- Pȯisõn u’m arm neitst vast. Poisil on armastus neiu vastu. ▫ Puisim ir mīlestība pret meiteni.
(b) rahu ▫ miers - armõ andõ rahule jätta ▫ likt mierā; armõ pi’ddõ rahu pidada ▫ turēt mieru; armõks vȱlda rahul olla ▫ būt mierā, būt apmierinātam
- Ni u’m ikškõrd arm mǭ pǟl. Nüüd on ükskord rahu maa peal. ▫ Nu ir vienreiz miers virs zemes.
|
bǭ’rgõ *119 adj kole, kuri ▫ bargs - bǭ’rgõ āiga kole ilm ▫ bargs laiks; mustād, bǭ’rgõd pīlad mustad kurjad pilved ▫ melni, bargi mākoņi KK78a34; KK77b
- Mi’n izā kītiz ne’i set, ku pițki tulāb mie’rstõ, si’z līb bǭrgõ āiga, un ja ta tulāb mǭ pūoldõstõ e’žmiztõ kõrdõ, ku si’z līb knaš āiga. Minu isa ütles nii vaid, et kui äike tuleb merest, siis tuleb kole ilm, ja kui see tuleb maa poolt esimest korda, et siis tuleb ilus ilm. ▫ Mans tēvs teica tikai tā, kad negaiss nāk no jūras, tad būs bargs laiks, un, ja tas nāk no zemes puses pirmo reizi, tad būs skaists laiks. Se rištīng u’m bǭ’rgõ, seļļi kõ’zzi. See inimene on kuri, selline vihane. ▫ Tas cilvēks ir bargs, tāds dusmīgs. KK34 4; KK77b
|
dūšig 2 adv tugevasti, kõvasti ▫ dūšīgi, stipri - Ku dūšig sadāb, si’z ne’i ku mǭ u’m vālda. Kui kõvasti sajab, siis nagu maa on valge. ▫ Ja stipri līst, tad it kā zeme būtu balta. Mi’n līb kīebi, ku dūšig jelāb. Mul hakkab palav kui kõvasti töötan. ▫ Man būs karsts, ja dūšīgi strādāšu. KK77b; KK78
|
fekālõd *129 s pl fekaalid ▫ fekālijas - Fekālõd kouvõd e’žmõks norīzt mǭ si’zzõl. Fekaalikaevude sisud esmalt nõrgusid mulla sisse. ▫ Fekāliju aku saturs [~ fekāliju akas] sākotnēji iesūcās augsnē. 86a32
|
jarā adv
(a) ära ▫ projām, nost, no- ≈ järā; = järāndiz- jarā andõ ära anda ▫ dot projām; jarā arrõ ära arvata ▫ uzminēt; jarā eitõ hüljata ▫ atmest; jarā īndatõ hinnata, väärtust määrata ▫ novērtēt; jarā ka’ddõ ära kaduda ▫ pazust; jarā likkõ hälbida ▫ apmaldīties, nomaldīties; jarā nä’gțõ tõestada ▫ pierādīt; jarā nustõ ära tõsta ▫ nocelt nost; jarā tulkõ ära tõlkida ▫ pārtulkot; jarā tundõ ära tunda ▫ atpazīt IK5
- Tsälmõts tulāb mǭ kamār vä’ggi kievāmstiz jarā. Tsälmõtis tuleb maakamar kergesti ära. ▫ Celmupē velēna viegli nāk nost. Jālga u’m jarā pūdõn, ä’b või tä’mkõks je’llõ. Jalg on tuimaks jäänud, ei või sellega toime tulla. ▫ Kāja ir notirpusi, nevar ar to tikt galā. J14; KK78
(b) ära, läbi ▫ cauri, garām - Pūol kakš u’m jarā. Pool kaks on läbi. ▫ Ir pāri pusdiviem [~ pusdivi ir cauri]. KK77a
|
jatkā *42 s ühendus, liiklus ▫ satiksme > ī’timi- Jatkā pi’ds mǭ riekīdi vȯ’ļ vä’ggi lǟlam. Ühendus mööda maateid oli väga raske. ▫ Satiksme pa zemes ceļiem bija ļoti grūta. Pǟmiz jatkās kȭlbatiz vie’d riekīdi. Peamiseks ühenduseks kasutati veeteid. ▫ Galvenokārt satiksmei izmantoja ūdensceļus. E IE
|
kangti *199 adj
(a) kange, jäik ▫ stīvs, sastindzis - kangti ǭ’rõn jäik riie ▫ stīva drēbe
- Mǭ u’m kangti. Maa on kahutanud. ▫ Zeme ir sastingusi. KK77b
(b) kange, tugev ▫ stiprs, spēcīgs - kangti õvā tugev vool ▫ stipra straume
- Mūnda kõrd vȯ’ļ ne’i kangti õvā, ku vȯ’ļ vä’ggi lǟlam vie’ddõ va’ddõ. Mõnikord oli nii tugev vool, et oli väga raske vedada noota. ▫ Reizēm bija tik stipra straume, ka bija ļoti grūti vilkt vadu. D10
(c) kange, järeleandmatu ▫ neatlaidīgs | = kangtõ- kangti rištīng kange inimene ▫ neatlaidīgs cilvēks
|
kidūd *76 s pl kala sisikond ▫ zivju ķidas - Kōva kidūd mǭ si’zzõl! Kaeva kala sisikonnad maasse! ▫ Aproc zivju ķidas zemē!
|
killõ 1 ¤15 vt külvata ▫ sēt - mǭ si’zzõl killõ mulda külvata ▫ iesēt zemē 86b5
- Izā kīlab. Isa külvab. ▫ Tēvs sēj. Ma kīliz. Ma külvasin. ▫ Es sēju. Ma kīlab ka’ggiŗi nurmõ, borkini dū’obõ. Ma külvan kaera põllule, porgandeid peenrasse. ▫ Es sēju auzas laukā, burkānus dobē. KK78a57
|
kindõ ¤27 vt
(a) künda ▫ art - Ta kīndab mǭdõ, tī’eb mǭ pī’emdõks. Ta künnab maad, teeb maa pehmeks. ▫ Viņš ar zemi, padara zemi mīkstu. KK78a57
(b) mullata ▫ rušināt - Ta kīndab na’ggiri, ajāb dū’obõd i’lzõ. Ta muldab kartuleid, ajab vaod üles. ▫ Viņš rušina kartupeļus, apar vagas. KK78a57
|
ko’ggõrz 2 *229 adj kobe ▫ irdens - Mǭ u’m ko’ggõrz. Muld on kobe. ▫ Zeme ir irdena. 86.9
|
kopsõ 1 ¤34 vi käärida, kerkida ▫ rūgt - Lēba kopsūb i’lzõ. Leib kerkib üles. ▫ Maize uzrūgst. Mǭ kopsub. Muld käärib. ▫ Augsne rūgst. KK78a61
|
kuodā *39 s
(a) maja ▫ māja = tubā
(b) linnamaja ▫ nams - ī’d|aim|kuodā ühepere elamu ▫ vienģimenes nams 2L6
- Jālgabis at kuodād, mǭ pǟl tubād. Linnades on linnamajad, maal maamajad. ▫ Pilsētās ir nami, laukos – mājas.
(c) hoone ▫ ēka - je’ltõb|kuodā elumaja ▫ dzīvojamā ēka
(d) koda ▫ kambaris - sidām|kuodā südame koda ▫ sirds kambaris E3 a
|
kūonda *46 s kand ▫ papēdis - Ta ī’ediz potīļkabālõks kūonda kațki. Ta lõikas pudelikilluga kanna katki. ▫ Viņš ar pudeles gabalu sagrieza papēdi. Polākõz ailiz ne’i kierdõ, ku kūondad ī’d vīlkizt. Poiss jooksis nii kiiresti, et jalakannad ainult välkusid. ▫ Zēns skrēja tik ātri, ka papēži vien zibēja. Nai u’m mi’n kūonda allõ. Naine on mu kanna all. ▫ Sieva ir zem manas tupeles [~ papēža]. Ta i’z lask mittõ kuondõ mǭ jū’r. Ta ei lasknud kandagi maha. ▫ Viņš pat papēdi nepielika pie zemes. KK77 a; 79.4
|
la’gdi *201 adj lage ▫ klajš = la’gdõ 2- la’gdiz mǭ pǟl lageda maa peal ▫ zem klajas debess [~ uz klajas zemes]
|
lajā *18 adj kehv, lahja ▫ liess, vājš - lajā mǭ kehv pinnas ▫ liesa zeme; lajā rok lahja supp ▫ liesa zupa; lajā vȯzā lahja liha ▫ liesa gaļa; lajāks īedõ lahjaks jääda ▫ noliesēt; lajāks tī’edõ lahjaks teha ▫ novārdzināt KK78a66
|
lī’ebi *201 adj lihav, priske, rasvane, rammus ▫ trekns, brangs, tauks - lī’ebi vȯzā rasvane liha ▫ trekna gaļa; lī’ebi kēra rasvane kiri ▫ trekni burti; lī’ebi kǭj rasvane lusikas ▫ taukaina karote; lī’ebizt liestād lihavad lestad ▫ treknas plekstes KK78a15
- Sǟ’l vȯ’ļ jõvā lī’ebi mǭ. Seal oli hea rammus muld. ▫ Tur bija laba trekna augsne. 86b2
|
luoiki *199 adj
(a) nõgus ▫ iedobē esošs - Mi’n izān ka vȯ’ļtõ seļļizt luoiklizt mǭd; tä’mmõn mūnda mǭ vȯ’ļ seļļi, ku sidām vȯ’ļ luoik ja aigād vȯ’ļtõ kuordõd. Mu isal ka olid sellised nõgusad maad; tal mõni maa oli selline, et keskpaik oli lohk ja ääred olid kõrged. ▫ Manam tēvam arī bija tādas iedobē [esošas] zemes; viņam daža zeme bija tāda, ka vidus bija lejā un malasbija augstas. 86.57
(b) lohklik ▫ grambains, ar iedobēm - Mǭ võib luoiki vȱlda. Maa võib olla lohklik. ▫ Zemesgabals var būt ar iedobēm. 86.57
|
märgõn *235 adj pehkinud ▫ satrūdējis - Mǭ u’m täuž märgõņi pūḑi. Maa on täis pehkinud puid. ▫ Zeme ir pilna satrūdējušu koku.
|
mǭ 1 *12 s
(a) maa, maapind ▫ zeme, zemes virsa - mier ja mǭ pǟl merel ja maal ▫ uz jūras un sauszemes; kabāl mǭdõ tükk maad ▫ gabals zemes; mǭdõ sǭņ jarā pa’llõ maani maha põleda ▫ nodegt līdz pamatiem [~ zemei]; mǭdõ je’llõ maad harida ▫ apstrādāt zemi; mǭsõ ma’ggõ maas lamada ▫ gulēt zemē; mǭstõ i’lzõ nustõ maast üles tõsta ▫ pacelt no zemes; mǭstõ i’lzõ sǭdõ maast üles saada ▫ tikt augšā no zemes KK78; 79/1
- Mä’d mǭ u’m sūr ja rikāz. Meie maa on suur ja rikas. ▫ Mūsu zeme ir liela un bagāta. Ne’iku mǭ palāb mi’n jālgad allõ, ne’i tǭ’b lǟ’dõ. Nagu maa põleb mu jalge all, nii tahan minna. ▫ Kā zeme deg zem manām kājām, tā gribu iet. Siedā ä’d līeda sa mǭ pǟl. Seda ei leia sa maa peal. ▫ Zemes virsū tu to neatradīsi. U’m võtāmõst duņtš mǭstõ i’lzõ, algõ ta pī’lõg mǭsõ. Peab võtma pussi maast üles, et see ei vedeleks maas. ▫ Jāpaceļ duncis no zemes, lai tas nestāvētu uz zemes. Sīen u’m je’lsõ mǭ jālgad allõ – ä’b ūo seļļi rištīng, kis pī’lõb kūož pǟl. Sellel on elus maa jalge all – ei ole selline inimene, kes seisab koha peal. ▫ Tam ir dzīva zeme zem kājām – nav tāds cilvēks, kas stāv uz vietas. KK78a37; KK77 a
(b) maa, muld ▫ zeme, augsne - mǭdõ kindõ maad künda ▫ art zemi; mǭdõ vä’gtõ maad väetada ▫ mēslot zemi; mǭ’zõ killõ maha külvata ▫ iesēt zemē; mǭ’zõ mattõ maha matta ▫ aprakt, apglabāt; mǭ’zõ pānda maha panna ▫ iedēstīt; mǭ si’zzõl stǭdõ maha istutada ▫ iestādīt zemē KK78b61
- Panāb na’ggõrd (~ sīpõld) mǭ si’zzõl. Pannakse kartulid (~ sibulad) maha. ▫ Iestāda kartupeļus (~ sīpolus). Võtāb na’ggiri mǭstõ i’lzõ . Võetakse kartuleid. ▫ Novāc kartupeļus. Võtāb bīetõd (~ strīnkõd) mǭstõ i’lzõ. Võetakse peedid (~ kaalikad) üles. ▫ Novāc bietes (~ kāļus). KK78b61
(c) maa, provints ▫ lauki, province - Mǭlõ ve’l u’m lūnda. Maal on veel lund. ▫ Laukos vēl ir sniegs. Mǭlõ ve’l lu’m katāb mǭdõ. Maal veel lumi katab maad. ▫ Laukos vēl sniegs sedz zemi.
|
mõ’ggõ ¤29 vi
(a) kumiseda, kõmada, kõmiseda ▫ dunēt - Mǭ mõgūb. Maa kõmiseb. ▫ Zeme dun. Sūrkabāld mõ’ggõbõd. Suurtükid kõmavad. ▫ Lielgabali dun.
(b) müdiseda ▫ dimdēt |
na’ggõrz *229 s kartul ▫ kartupelis (Solanum tuberosum) - na’ggõr kūor kartulikoor ▫ kartupeļa miza; na’ggõr vārdõd kartulipealsed ▫ kartupeļu asni; na’ggõrzt kūorštõ kartulit koorida ▫ mizot kartupeli; na’ggiri võttõ kartuleid võtta ▫ vākt kartupeļus, lasīt kartupeļus; na’ggõrd ne’iku sūrd kūlakõd kartulid nagu suured rusikad ▫ kartupeļi kā lielas dūres; panāb na’ggõrd mǭ si’zzõl paneb kartuleid maha ▫ stāda kartupeļus; võtāb na’ggiri mǭstõ i’lzõ võtab kartuleid ▫ lasa kartupeļus KK78a13
- Ta lekš na’ggõrdõks tõrg pǟl. Ta läks kartulitega turule. ▫ Viņš devās ar kartupeļiem uz tirgu. Ma vȯ’ļ lapstõks na’ggiri kuoŗŗõmõs. Ma olin lastega kartuleid võtmas. ▫ Es ar bērniem biju vākt kartupeļus. Sa ūod tämpõ ūdtõd na’ggõrz, tukūd ī’d. Sa oled täna küpsetatud kartul, tukud ainult. ▫ Tu šodien esi [kā] cepts kartupelis, snaud vien. KK77b; 152.1/3
|
ǭla *44 s hall, kahu ▫ salna - Ūoņdžõl līb ǭla. Hommikul on hall. ▫ No rīta būs salna. Mǭ u’m ǭlaks kattõd. Maa on hallaga kaetud. ▫ Zeme ir salnas klāta.
|
pe’bbõrz *229 adj
(a) kobe ▫ irdens - pe’bbõrz mǭ kobe muld ▫ irdena zeme
(b) pude ▫ drupans - pe’bbõrz lēba pude leib ▫ drupana maize
|
pīnda *46 s pind, pinnakiht ▫ virsma - mǭ pīnda maa pind ▫ zemes virsma; vie’d pīnda vee pind ▫ ūdens virsma; pū pīnda puu pind ▫ koka virsma
- Võrgõd sǭbõd pi’dtõd vie’d pīndas. Võrgud hoitakse vee pinnal. ▫ Tīkli tiek turēti ūdens augšējā slānī [~ uz ūdens virsmas]. E ID
|
pūop *125 s turvas ▫ kūdra - pūop mǭ turbamuld ▫ kūdrzeme SK62
|
rǟnka *46 s kõnd -u, viljatu maa ▫ neauglīga zeme - Ä’b vȯlkstõ mä’d izād ne’i pǟgiņ kāndatõs tīedõ tī’enõd, si’z mä’d mǭ vȯlks rǟnka, kus midēgõst ä’b kazāks. Ei oleks meie isad nii palju kannatades tööd teinud, siis me maa oleks kõnd, kus midagi ei kasvaks. ▫ Ja mūsu tēvi nebūtu, tik daudz ciesdami, darbu darījuši, tad mūsu zeme būtu neauglīga, kur nekas neaugtu. JL77
|
ruļļõ ¤50 vt
(a) veeretada ▫ velt - ruļļõb kūnkiļi veeretatakse [lume]palle ▫ veļ [sniega] bumbas KK76.1
(b) rullida, rullile keerata ▫ rullēt - ruļļõb rūļid i rullitakse rulle ▫ rullē ruļļus KK76.1
- Palāgidi ruļļiz ruļļõks. Voodilinu rulliti rulliga. ▫ Palagus rullēja ar rulli. Tulāb īļing, āina ne’iku lǟ’b ruļļõs. Tuleb iil, hein läheb nagu rullides. ▫ Nāk viesulis, siens iet it kā rullējoties. Ruļļõb mǭ vi’zzõ, kui u’m kūja. Rullitakse muld kinni, kui on kuiv. ▫ Aizrullē zemi ciet, kad ir sauss. KK78b26; 79/4; KK78b68
|
rū’tšõ ¤57 vi
(a) toriseda ▫ ņurdēt
(b) möriseda, uriseda ▫ rūkt - Lūomõz rū’tšõb. Loom möriseb ▫ Dzīvnieks rūc. Pi’ņ ka rū’tšõb, u’rgstõb. Koer ka uriseb, uratab. ▫ Suns arī rūc, uzrūc. KK78b26
(c) nurruda ▫ murrāt - Kaš ka rū’tšõb urrā-urrā. Kass ka nurrub nurr-nurr. ▫ Kaķis arī murrā mur-mur. KK78b26
(d) põriseda ▫ dūkt - Pārmaz rū’tšõb. Parm põriseb. ▫ Dundurs dūc. KK78b26
(e) müdiseda, müriseda ▫ rūkt, drebēt - Ne a’iliztõ ne’i, ku mǭ rū’tšiz. Nad jooksid nii, et maa müdises. ▫ Viņi skrēja tā, ka zeme drebēja. Mašīnõd rū’tšõbõd. Masinad mürisevad. ▫ Mašīnas rūc. KK78a1; KK77 a
|
sidām *157 s
(a) süda ▫ sirds (med.) - sidām vāņkagrūoip südame pärgvagu ▫ sirds koronārais sinuss; sidām jū’odmõd südameveresoonkond ▫ sirds asinsvadi; sidām klap südameklapp ▫ sirds vārstulis; sidām ko’l südamevatsake ▫ sirds kambaris; sidām kuodā südamekoda ▫ sirds priekškambaris; sidām kūora südamekõrvake ▫ sirds austiņa; sidām ladā südame tipp ▫ sirds galotne; sidām kuoț südamepaun ▫ sirds somiņa; sidām muskiļd südamelihas ▫ sirds muskulis; sidām muskiļd palātõm südamelihasepõletik ▫ sirds muskuļu iekaisums; sidām nǭ’gõ südamekest ▫ sirds plēve; sidām sidāmi nǭ’gõ südamesisekest, endokard ▫ sirds endokards; sidām u’ļļi nǭ’gõ südamekelme, epikard ▫ sirds epikards; sidām vitsā pärgurge ▫ sirds gredzens; sidām al südame all ▫ zem sirds S
- Sidām bukkõrtõb. Süda puperdab. ▫ Sirds dauzās. Sidām īekõb ne’i, ku rīndad dõ’ržõbõd. Süda hüppab nii, et rind vabiseb. ▫ Sirds lēkā tā, ka krūtis dreb. Sidām īekõb ja klopūb sizāl ne’i, ku tulīnõz līb ulzõ. Süda hüppab ja klopib sees nii, et kohe on väljas. ▫ Sirds lēkā un klauvē iekšā tā, ka tūlīt būs ārā. Sidām likūb un lǟ’b; ku īeb paikõl, si’z rištīng kōgiņ ä’b jelā. Süda liigub ja käib [~ läheb]; kui jääb paigale, siis inimene kaua ei ela. ▫ Sirds kustās un iet; ja apstājas, tad cilvēks ilgi nedzīvo. Sidām tõkštõb. Süda tuksub. ▫ Sirds pukst. KK77b; KK78b42
(b) süda (hing) ▫ sirds (dvēsele) - kuldi sidām kuldne süda ▫ zelta sirds; pī’emdõ sidām: ku tä’mmõn u’m zǟl pehme süda: kui temal on kahju ▫ mīksta sirds: ja viņam ir žēl; roudi sidām raudne süda ▫ dzelzs sirds; vizā sidām kõva süda ▫ cieta sirds; jõvāst sidāmõst heast südamest ▫ no labas sirds; pū’dõst sidāmõst puhtast südamest ▫ no tīras sirds; pū’dõ sidāmõks puhta südamega ▫ ar tīru sirdi; midēgõst sidām jū’rõ võ’ttõ midagi südamesse [~ südame juurde] võtta ▫ ņemt kaut ko pie sirds; sidām jū’rõ lǟ’dõ südamesse minna ▫ iet pie sirds; sidāmt tijāks repțõ südant tühjaks puistata ▫ izkratīt sirdi; sidāmt vǭjastõ südant vaevata ▫ nomākt sirdi KK77 a; KK78, E ID; IK4
- Sidām nutāb mīnda sīņõ. Süda kutsub mind sinna. ▫ Sirds mani sauc turp. Sidām u’m ne’i ki’bḑi, ne’iku duņtšõks ī’edõb si’zzõl. Süda on nii valus, nagu pussiga lõikab sisse. ▫ Sirds tā sāp, it kā ar dunci griež iekšā. Sidām u’m lǟlam mu’rstõ, mu’r pīkstõb sidānt. Süda on raske murest, mure rõhub südant. ▫ Sirds ir smaga no raizēm, raizes māc sirdi. Sidām u’m täuž. Süda on täis. ▫ Sirds ir pilna. Mi’nnõn sidām u’m täuž kurkstõ sǭņõ. Mul on süda kõrini täis. ▫ Man ir sirds pilna līdz kaklam. Missõst sidām täuž, siedā sū rõkāndõb. Millest süda täis, sellest suu räägib. ▫ No kā sirds pilna, to mute runā. Ku sidām tǭ’b (~ tȭmbõb), si’z ma lǟ’b. Kui süda tahab (~ tõmbab), siis ma lähen. ▫ Ja sirds grib (~ velk), tad es eju. Sidām ä’b võtā vastõ sīemnaigõ. Süda ei võta sööki vastu. ▫ Sirds neņem pretī ēdienu. Sidām īeb slikțõks. Süda läheb pahaks. ▫ Paliek slikta dūša. Sidām u’m slikțõ. Süda on paha. ▫ Slikta dūša. Sīen sidām u’m ki’vstõ, ä’b ūo lemmidi jū’tidi. Selle süda on kivist, ei ole sooje tundeid. ▫ Tam sirds ir no akmens, nav siltu jūtu. Ta pidāb eņtš sidām vizās. Ta hoiab oma südame kinni. ▫ Viņš tur savu sirdi ciet. Ta tī’eb eņtš sidām vizāks. Ta teeb oma südame kõvaks. ▫ Viņš nocietina savu sirdi. Alā võttõ eņtš sidāmõz! Ära võta oma südamesse! ▫ Neņem to pie sirds! Se lǟ’b mi’n sidām jū’r. See läheb mu südamesse [~ südame juurde]. ▫ Tas iet man pie sirds. Kis tä’m sidām jū’rõ akūb! Kes ta hinge [~ südame] kallale hakkab! ▫ Kas viņam pie sirds ķeras! Mis si’n u’m sidām pǟl? Mis sul on südame peal? ▫ Kas tev ir uz sirds? Vīeriz nemē ki’v sidām pǟld. Nagu kivi veeres südamelt. ▫ Novēlās kā akmens no sirds. KK77 a; KK77b; KK78; KK78aII5; PK88.3; KK77b
(c) südamik, säsi ▫ serde - pū|sidām puusäsi ▫ koka serde
(d) keskkoht, keskpaik ▫ vidus - Mūnda mǭ vȯ’ļ seļļi, ku sidām vȯ’ļ luoik ja aigād vȯ’ļtõ kuordõd. Mõni maa oli selline, et keskpaik oli lohk ja ääred olid kõrged. ▫ Daža zeme bija tāda, ka vidus bija ielejā un malas bija augstas.
(e) keskus ▫ centrs - Līvõ kultūr sidām Liivi Kultuuri keskus ▫ Lībiešu kultūras centrs
(f) murtudsüda ▫ sirdspuķe (Dicentra) |
si’rriji *188 s läbijooksja ▫ sirotājs, caurstaigātājs, caurskrējējs - I’ļ mä’d mǭ āt i’ļļõ lǟ’nõd mingizt ä’bmingizt si’rrijid. Üle meie maa on üle läinud igasugused läbijooksjad. ▫ Pār mūsu zemi ir pārgājuši dažādi sirotāji. L33:14.4
|
stǭdõ ¤55 vt istutada, maha panna ▫ stādīt - stǭdõb mǭ si’zzõl istutab maha ▫ stāda zemē KK78b61
- Bīetõd attõ stǭdtõd. Peedid on istutatud. ▫ Bietes ir iestādītas. Pu’bḑi stǭdõb va’ggõ. Ube pannakse maha vakku. ▫ Pupas stāda vagā. KK78b35; KK78a57
|
šossej *123 s maantee ▫ šoseja - Mǭ pūol šossejt pi’ds Sīkrõg vigīdi gārbaņi u’m pǟgiņ. Maanteest maa pool piki Sīkrõgi soostunud orge on palju jõhvikaid. ▫ Šosejas iekšzemes pusē Sīkraga vigās ir daudz dzērveņu. FŽ88.34
|
tāibaz *173 s teivas ▫ miets - tarā tāibaz aiateivas ▫ sētas miets
- Ta ajīz taibõ pistõ mǭ si’zzõl. Ta ajas teiba püsti maasse. ▫ Viņš iedzina mietu stāvus zemē. Vermlinki līndiz tarā taibõ tutkāmõ. Varblane lendas aiateiba otsa. ▫ Zvirbulis uzlidoja sētas mieta galā. KK78.3; J20
|
tajā *19 adj tahe ▫ sauss, izkaltis - tajā mǭ tahe maa ▫ izkaltusi zeme
|
tammõ ¤37 vi paksuks, kõvaks muutuda ▫ sacietēt, sablietēties - Lēba u’m tammõn. Leib on kõvaks läinud. ▫ Maize ir sacietējusi. Mǭ u’m tammõn. Muld on kõvaks läinud. ▫ Zeme ir sablietējusies.
|
ta’zzi *193 adj
(a) tasane, sile ▫ gluds, līdzens - ta’zzi pū sile puu ▫ gluds koks; ta’zzi mǭ sile maa ▫ līdzena zeme; ta’zzi vīļa ▫ līdzena labība
(b) tasane, vaikne ▫ kluss - ta’zzi mīez tasane mees ▫ kluss vīrs
|
tempõ 1 ¤47 vt
(a) tallata ▫ mīt, mīdīt - jālgad alā jarā tempõ jalge alla maha tallata ▫ samīt zem kājām 16Ro20
- Tēmpiz vȯrūks mǭ si’zzõl. Tallas orase maa sisse. ▫ Iemīdīja zelmeni zemē. 79/8
(b) tampida ▫ stampāt - pīenõks tempõ peeneks tampida ▫ smalki sastampāt; vi’zzõ tempõ kinni tampida ▫ aizbāzt; nǭțidi tempõ kapsaid tampida ▫ stampāt kāpostus
- Motšiņõ sǭb temptõd. Kartuliputru tambitakse. ▫ Kartupeļu putra tiek sastampāta. Midēgõst tēmpõb vi’zzõ. Tambib midagi kinni. ▫ Kaut ko aizbāž [~ aizstampā] ciet. KK77b; KK78b41
|
tingõ ¤27 vt tuhnida, sonkida ▫ rakāties, rakņāties - Sa tīngad tammõn jūrd paļļõks. Sa tuhnid tammel juured paljaks. ▫ Tu izrakņā ozolam plikas saknes. Sigā tīngab nanāks mǭdõ. Siga tuhnib kärsaga maad. ▫ Cūka ar šņukuru rakņā zemi. Mǭ u’m sigā tingdõd. Maa on sea tuhnitud. ▫ Zeme ir cūkas izrakāta. J7; KK78b43
|
tšorkõ ¤55 vt sorkida ▫ bakstīt - Tšorkõb mingiz pūkõks pi’ds paņņõ na’ggiri, la’z läkkõ mǭ, jõugõ jarā. Sorgitakse mingi puuga mööda pange kartuleid, et muld, liiv läheks ära. ▫ Baksta ar kādu koku spainī kartupeļus, lai zeme, smiltis aiziet projām. KK78b45
|
va’isõ pop vahel ▫ starp - kūolimiz va’isõ suremas ▫ nāves nagos [~ starp nāvi]; mǭ ja touvõ va’isõ maa ja taeva vahel ▫ starp debesīm un zemi KK78.3; KK77 a
- Ne vȯ’ļtõ jõvād sõbrād eņtš va’isõ sīe Hildaks. Nad olid omavahel head sõbrad selle Hildaga. ▫ Viņi ar to Hildu savstarpēji bija labi draugi. Kuoštrõg u’m Irē ja Pitrõg va’isõ. Kuoštrõg on Irē ja Pitrõgi vahel. ▫ Košrags ir starp Mazirbi un Pitragu. 86a2
|
vaņțlimi *200 s vaade ▫ skats - vaņțlimi mǭ pǟlõ vaade maale ▫ skats uz zemi J21
|
vä’gtõ ¤54 vt väetada ▫ mēslot - Panāb lī’ebiztõ, sittõ mǭ pǟlõ, si’z vä’gtõb. Pannakse rammu, sõnnikut maha, siis väetatakse. ▫ Liek treknumu, mēslus uz zemes, tad mēslo. Ilmõ vä’gtõmõt ä’b kazā. Ilma väetamata ei kasva. ▫ Bez mēslošanas neaug. Mǭdõ vä’gtõb sitāks, mudāks. Maad väetatakse sõnnikuga, adruga. ▫ Zemi mēslo ar mēsliem, jūras mēsliem.
|
viettõ ¤32 vi vettida ▫ saslapt - Se võib vȱlda rǭžkīškõz seļļi viettõn mǭ. See võib olla natukese selline vettinud muld. ▫ Tā var būt drusku tāda saslapusi augsne. 86b5
|
vī’mõ *119 s vihm ▫ lietus - Vī’mõ sadāb. Vihma sajab. ▫ Līst lietus. Sūŗ, ja’mdõ vī’mõ, mǭ rū’tšõb. Suur jäme vihm, maa müdiseb. ▫ Liels, rupjš lietus, zeme dreb. Vī’mõ ne’iku pǭņõdõks gǭ’žõb mǭ’zõ. Vihma nagu pangega kallab maha. ▫ Lietus kā ar spaiņiem gāžas zemē. Kärmizt attõ dikți kõ’zzizt, līb vī’mõ. Kärbsed on hirmus vihased, vihm on tulemas. ▫ Mušas ir dikti negantas, būs lietus. Vīļa lekš ukkõ vä’ggi sūrd vī’mõd kä’ds. Vili läks hukka väga suurte vihmade tõttu. ▫ Labība ļoti lielajos lietos aizgāja bojā. KK77; J5; IK5
|
võimi *199 s
(a) võimalus ▫ iespēja - võimi sǭdõ tīetõkši võimalus saada teavet ▫ iespēja iegūt ziņas; andõ võimizt anda võimalust ▫ dot iespēju EA
(b) võimus, meelevald ▫ vara - võimizt võttõ võimust võtta ▫ pārņemt varu; amā võimi touvõs ja mǭ pǟl kõik meelevald taeva ja maa peal ▫ visa vara debesīs un virs zemes; võimi i’ļ sä’v meelevald savi üle ▫ vara pār mālu Mt28.18; Mt20.25
- Kas se i’z ūo si’n võimizõs? Kas see ei olnud sinu võimuses? ▫ Vai tas nebija tavā varā? Ap5.4
|
mǭ’ 2 adv maha, ära ▫ zemē, projām, no- - Runts jāmstab īrjemān pǟ mǭ’. Isakass hammustab hiireemal pea ära. ▫ Runcis nokož peļu mātei galvu. VL 11
|
