a’b 2 *72 s õlg ▫ plecs - abīdi nustõ õlgu kehitada ▫ raustīt plecus KK77b
- Pǟ u’m abūd va’isõ si’zzõl vie’dtõd. Pea on õlgade vahele sisse tõmmatud [~ veetud]. ▫ Galva ir ievilkta plecos. KK77 1
|
dōŗa|pǟ *14 s põikpea ▫ stūrgalvis ~ doŗā|pǟ- Dōŗapǟ u’m seļļi, kis a’mmõ, midā ta nǟb, siedā ta tǭ’ks, ja ta ajāb siedā, või tegīž ta ä’b pa’n midēgõst kūlõmõks, mis tuoi kītõb, tä’mmõn u’m eņtš pǟ. Põikpea on selline, kes kõike, mida ta näeb, seda ta tahab, ja ta ajab taga seda, või jälle ta ei tee midagi kuulmaks, mis teine ütleb, tal on omaenese pea. ▫ Stūrgalvis ir tāds, kurš visu, ko viņš redz, to viņš grib, un viņš dzenas pēc tā, vai atkal viņš neklausa nekam, ko otrs saka, viņam ir sava galva. 86.35
|
dullõnz *227 adj segane ▫ dulls - va dullõnz pǟkõks ne’i ku jǭsõ va segase peaga nagu oinas ▫ vei, dullu galvu kā auns KK77a
- Pǟ u’m dullõnz. Pea on segane. ▫ Galva ir dulla. KK78
|
i’ļ 2 prp
(a) kohta, pärast, üle ▫ par - Mis ta i’ļ sīe kītiz? Mis ta selle kohta ütles? ▫ Ko viņš par to teica? I’ļ sīe ä’b ūo midēgõst tieudtõb. Selle kohta pole midagi teada. ▫ Par to nekas nav zināms. I’ļ kīen se u’m? Kelle kohta see käib? ▫ Par kuru tas ir? Ta na’grõb i’ļ eņtš izā. Ta naerab oma isa üle. ▫ Viņš smejas par savu tēvu. I’z ūo kārtamõst i’ļ si’zzõl sadāmiz. Ei tulnud karta sissekukkumise pärast. ▫ Nebija jābaidās par iekrišanu. J14
(b) mööda, vastu ▫ pa - i’ļ pǟ ra’bbõ mööda pead lüüa ▫ iesist pa galvu; i’ļ sūormõd ra’bbõ mööda näppe lüüa ▫ iesist pa pirkstiem; andõ i’ļ pǟ (ka’ggõl) vastu pead (kaela) anda ▫ sadot pa galvu (kaklu)
(c) üle ▫ pāri, pār - i’ļ amā paŗīm üle kõige parem ▫ labāks par visu; i’ļ īe üle öö ▫ pa nakti KK78J10
- Mi’nnõn vȯ’ļ i’ļ tǭla vīž lāmbazt. Mul oli üle talve viis lammast. ▫ Man bija pa ziemu piecas aitas. Sa valīzt vietā i’ļ glǭz kaņț. Sa valasid vett üle klaasi serva. ▫ Tu pārlēji ūdeni pār glāzes malu. Sīest kūožõst ä’b sǭ i’ļ jo’ug. Sellest kohast ei saa üle jõe. ▫ Šajā vietā netiek pāri upei. Ta paijiz kä’dkõks i’ļ eņtš a’bbõnd. Ta paitas käega üle oma habeme. ▫ Viņš ar roku noglauda savu bārdu. Ta vǭļikšõb i’ļ kilā. Ta valitseb küla üle. ▫ Viņš valda pār ciemu. Ta vakțūb i’ļ kilā. Ta valvab küla järele. ▫ Viņš pieskata ciemu. KK78
|
immõr|kouți adv ringi ▫ apkārt, uz riņķi - immõrkouți kǟ’dõ ringi hulkuda ▫ klaiņot apkārt
- Mārtõdajājid ke’itõ pi’ds ki’llõ immõrkouți. Mardisandid käisid mööda küla ringi. ▫ Mārtiņbērni staigāja pa ciemu apkārt. Pǟ lǟ’b immõrkouți. Pea käib ringi. ▫ Galva iet riņķī.
|
ka’žži *193 adj märg ▫ slapjš - kažīzõks sǭdõ märjaks saada ▫ izmirkt; ka’žži ne’i ku siļk märg kui silk ▫ slapjš kā reņģe; ka’žži ne’i ku vie’dstõ ulzõ võttõd märg nagu veest välja võetud ▫ slapjš kā no ūdens izvilkts [~ izņemts]; ne’i ka’žži ne’i ku kalā nii märg nagu kala ▫ tik slapjš kā zivs KK77a; KK78a21
- Pǟ u’m ka’žži. Pea on märg. ▫ Galva ir slapja. Ma võtāb rǭžkīški kažīstõ jū’rõ. Ma võtan natukese vedelat [~ märga] juurde [söögile]. ▫ Es paņemšu drusku šķidrumu klāt [pie ēdiena]. J22; KK77a
|
kievām *157 adj kerge ▫ viegls - kievām ke’ž – seļļi, kis tuoizõn ä’b ra’b kerge käsi – selline, mis teist ei löö ▫ viegla roka – tāda, kas citam nesit; kievām mēļ – kis ä’b ūo riktig kovāl, rõk lǟ’b ä’briktig kerge meel – mis ei ole õieti tark, jutt ei lähe korralikult ▫ viegls prāts – kas nav īsti gudrs, runa iet neriktīgi; kievām, sieldõ pǟ – kīen aššõ īeb pǟ’zõ kerge pea – kellel ruttu jääb pähe ▫ viegla, ātra galva – kam ātri paliek galvā; kievām, ī’dkõrdi tīe kerge, lihtne töö ▫ viegls, vienkāršs darbs; ne’i kievām ne’i ku tijā pǟki nii kerge nagu tühi viljapea ▫ tik viegls kā tukša vārpa KK78a21
|
kī’l *142 s pant ▫ ķīla - kī’lõks võttõ pandiks võtta ▫ ņemt ķīlā; mingiz ažā je’dstõ kī’lõks andõ mingi asja eest pandiks anda ▫ par kādu lietu dot ķīlā KK77a
- Ma āndab eņtš pǟ kī’lõ. Ma annan oma pea pandiks. ▫ Es lieku savu galvu ķīlā. Ma ä’b tǭ, ku ta lǟ’b mi’n nītõ nī’emidi kaitsõm; si’z ma võtāb ne nī’emõd, ajāb eņtš taļļõ ja āndab tä’mmõn nī’emõd tā’giž set si’z, ku ta u’m maksõn i’ļ sīe; nī’emõd at kī’lõks võttõd ja ne nīe’mõd attõ kī’ldõb. Ma ei taha, et ta läheb minu heinamaale lehmi karjatama; siis ma võtan need lehmad, ajan oma lauta ja annan talle lehmad tagasi ainult siis, kui ta on selle eest maksnud; lehmad on pandiks võetud ja need lehmad tuleb välja lunastada. ▫ Es negribu, lai viņš iet manā pļavā govis ganīt; tad es paņemu tās govis, iedzenu savā kūtī un dodu viņam atpakaļ tās govis tikai tad, kad viņš par to samaksājis; govis ir paņemtas ķīlā, un šīs govis ir izpērkamas no ķīlas. KK77a; 86.51
|
kǭ’d|kȭrdiņ adv
(a) kahekorra, kahekordselt ▫ divās kārtās - Rǭžki villiz lānga tutkām te’i kǭ’dkȭrdiņ. Natuke pandi villase lõnga ots kahekorra. ▫ Vilnas dzijas galu nedaudz sataisīja divās kārtās. 151.1
(b) norus ▫ nokārts, noliekts - Pǟ u’m kǭ’dkȭrdiņ. Pea on norus [~ kahekorra]. ▫ Galva ir nokārta [~ divkārši].
|
kuordõ *118 adj kõrge, pikk ▫ augsts, garš = kuordi- ī’d pǟ jo kuordõ ku sinā ühe pea jagu pikem kui sina ▫ par vienu galvu garāks par tevi KK77a83
|
kūož *143 s koht ▫ vieta - je’ltõb|kūož elukoht ▫ dzīvesvieta; tīe|kūož töökoht, ametikoht ▫ darbavieta
- kūožõ andõ aset anda ~ kohta anda ▫ dot vietu; kūožõ nä’gțõ kohta näidata ▫ ierādīt vietu; kūožõ vaļmõks vaņtlõ kohta valmis vaadata ▫ izraudzīties vietu; mittõ kažīzt kūožõ ä’b īe ei jää märga kohtagi ▫ nepaliek ne slapja vieta KK77 a
- Ta u’m eņtš kūož lieudõn. Ta on oma koha leidnud. ▫ Viņš ir atradis savu vietu. Kīen vȯ’ļ jõvā kūož, ta võiž kītõ, ku mi’nnõn u’m lem kūož. Kellel oli hea koht, see võis öelda, et mul on soe koht. ▫ Kam bija laba vieta, tas varēja teikt, ka man ir silta vieta. Ä’b ūo kūožo, kus pǟ pānda. Ei ole kohta, kuhu pea panna. ▫ Nav vietas, kur nolikt galvu. Ta nä’gțiz mi’n kūožõ. Ta näitas minu kohta. ▫ Viņš ierādīja manu vietu. Ma vaņtliz eņtšõn kūož vaļmõks. Ma vaatasin enesele koha valmis. ▫ Es nolūkoju sev vietu. Mi’nnnõn ä’b ūo ne’i je’n kūožõ, kus võib jālga pānda. Mul ei ole nii palju ruumi, kuhu võib jala panna. ▫ Man nav tik daudz vietas, kur var kāju nolikt. Ta u’m sõzārõn jemā kūõžõs. Ta on õele ema asemel. ▫ Viņa ir māsai mātes vietā. KK77 a; KK77b; KK78
|
lǟlam 2 *158 adj
(a) raske, ränk ▫ grūts, smags - lǟlam i’lzāndami raske ülesanne ▫ grūts uzdevums; lǟlam pǟ raske pea ▫ grūta galva; lǟlam kāndam raske kandam ▫ smaga nasta; lǟlam tīe raske töö ▫ smags darbs; lǟlam ȭ’gt raske õhk ▫ sasmacis gaiss E IVe
(b) rase ▫ grūts, stāvoklī - lǟlam nai rase naine ▫ grūtniece; lǟlamd jālgad pǟl raskejalgne, rase ▫ uz grūtām kājām; lǟlamõks īedõ rasedaks jääda ▫ kļūt grūtai; lǟlamõn vȱlda rase olla ▫ būt grūtai
- Ta u’m lǟlam, ku ta vȯ’dlõb eņtšõn lapstā . Ta on rase, kui ta ootab enesele last. ▫ Viņa ir grūta, kad viņa gaida sev bērnu. KK77 a
(c) tiine ▫ grūsns - Jelāj u’m lǟlam, ku ta u’m vȯ’ddõltõb. Loom on tiine, kui ta ootab. ▫ Dzīvnieks ir grūsns, kad viņš ir gaidībās. KK77 a
|
lǭ’igi 2 adv lõhki ▫ pušu - lǭ’igi kīskõ lõhki kiskuda ▫ pārplēst pušu; lǭ’igi lǟ’dõ lõhki minna ▫ iet pušu; lǭ’igi lǭ’gstõ lõhki ajada ▫ saskaldīt; lǭ’igi poukõ lõhki paugatada ▫ saspridzināt; lǭ’igi ra’bbõ lõhki lüüa ▫ pārsist pušu KK77 a
- Ta lǭ’gstõb pū lǭ’igi. Ta lõhub puu lõhki. ▫ Viņš pārskalda koku pušu. Ta kīskiz ǭ’rõn lǭ’igi. Ta rebis riide lõhki. ▫ Viņš pārplēsa drēbi. Tarīļ lekš lǭ’igi. Taldrik läks lõhki. ▫ Šķīvis pārplīsa. Ta rabīz pǟ lǭ’igi. Ta lõi pea lõhki. ▫ Viņš pārsita galvu.
|
mǭ’ 2 adv maha, ära ▫ zemē, projām, no- - Runts jāmstab īrjemān pǟ mǭ’. Isakass hammustab hiireemal pea ära. ▫ Runcis nokož peļu mātei galvu. VL 11
|
mǭsõ adv maas ▫ nost, zemē - Kikkõn u’m pǟ mǭsõ. Kukel on pea maas. ▫ Gailim ir galva nost. 79/2
|
mǭ’zõ 1 adv
(a) maha ▫ zemē - mǭ’zõ pānda maha panna; maha matta ▫ nolikt zemē; mǭ’zõ eitõ maha heita ▫ nomesties zemē; mǭ’zõ pillõ maha pillata ▫ nosviest zemē
(b) maha, ära ▫ nost - Kibār mǭ’zõ! Müts maha! ▫ Cepuri nost! Kaš jāmstab īrjemān pǟ mǭ’zõ. Kass hammustab hiireemal pea ära. ▫ Kaķis nokož peļu mātei galvu nost. Ūoņdžõl kēngõb jālgad vi’zzõ, ȭdõn pästāb mǭ’zõ. Hommikul kängitsetakse jalad kinni, õhtul päästetakse lahti. ▫ No rīta uzauj kurpes kājā, vakarā novelk nost. KK78a55; VL 11
|
pǟ *14 s
(a) pea ▫ galva - pǟ sidām pealagi ▫ galvvidus; kievām pǟ terane pea ▫ viegla galva; pǭļaz pǟ ne’iku būnga paljas pea nagu trumm ▫ plika galva kā bungas; sangdõ pǟ paks, tuim pea ▫ grūta galva; täuž pǟ täis pea ~ purjus pea ▫ pilna galva ~ piedzēries; tijā pǟ tühi pea ▫ tukša galva; vizā pǟ kõva pea ▫ cieta galva; pǟ kī’lõks pānda pead panti panna ▫ likt galvu ķīlā; pǟ īrgõb rinkõ lǟ’dõ pea hakkab ringi käima ▫ galva sāk reibt; pǟ kīerõb (~ lǟ’b immar) pea käib ringi ▫ galva reibst; pǟ ȭ’gõb pea õhkab ▫ galva svilst; pǟ pȯdūb pea valutab ▫ galva sāp; pǟ ja’ggõ pitkīm pea jagu pikem ▫ par galvas tiesu garāks; pǟ mǭ’zõ võttõ pea maha võtta ▫ nocirst [~ noņemt] galvu; pǟdõ kǭ’tõ pead kaotada ▫ pazaudēt galvu; pǟdõ pistõ a’jjõ pead püsti ajada ▫ izsliet galvu; pǟdõ pie’zzõ pead pesta ▫ mazgāt galvu; pǟdõ murdõ pead murda ▫ lauzīt galvu; pǟdõ sie’ggõ pead segi ajada ▫ sagrozīt galvu; pǟdõ vȯtšõ pead otsida [~ peast täisid otsida] ▫ meklēt utis galvā; midēgõst pǟ’zõ võttõ midagi pähe võtta ▫ ieņemt kaut ko galvā; pǟsõ ne’iku siprikkizt lǟ’bõd peas nagu sipelgad jooksevad ▫ galvā skrien kā skudriņas; pǟsõ tēḑi vȯtšõ peast täisid otsida ▫ meklēt utis galvā; pǟstõ jālgad sǭņi ka’žži peast jalgadeni märg ▫ slapjš no galvas līdz kājām; pǟstõ oppõ pähe õppida ▫ mācīties no galvas; pǟstõ tieudõ peast teada ▫ zināt no galvas; ī’d pǟ jo kuordõ ku sinā ühe pea jagu pikem [~ kõrgem] kui sina ▫ par galvas tiesu garāks nekā tu; jõvāst pǟst heast peast ▫ no laba prāta; kibārt pǟ’zõ pānda kübarat pähe panna ▫ uzlikt cepuri galvā; kibār u’m pǟs kübar on peas ▫ cepure ir galvā; kibārt pǟstõ võttõ kübarat peast võtta ▫ noņemt cepuri; ne’iku pǟstõ võttõd nagu peast pühitud [~ võetud] ▫ kā no galvas izlidojis [~ izņemts]; tikkiž pǟstõ ulzõ pū’gdõd peast täiesti välja puhutud ▫ no galvas pavisam izlidojis [~ izpūsts] KK78; KK77; PK88.22; KK77 a
- Pǟ sǭb jarā sie’gdõd – tuoi siegūb jarā. Pea aetakse segi – teine ajab segi. ▫ Galva tiek apmulsināta – otrs apmulsina. Pǟ u’m kǭ’dkȭrdiņ. Pea on norus [~ kahekorra]. ▫ Galva ir nokārta [~ divkārši]. Pǟ u’m mǭsõ. Pea on norgus. ▫ Galva ir zemē. Pǟ u’m rȭmsõ, pǟ kīerõb, pǟ lǟ’b immõrõ. Pea on segi, pead pööritab, pea käib ringi. ▫ Galva ir sajukusi, galva reibst, galva iet uz riņķi. Pǟ u’m sangdõ. Pea on tuim [~ paks]. ▫ Galva ir trula [~ bieza]. Pǟ u’m täuž tūldõ, si’z u’m pǟ kievām, ä’b ūo sizāl riktig sva’rrõ. Pea on tuult täis, siis on pea kerge, ei ole sees õiget kaalu. ▫ Galva ir pilna vēja, tad galva ir viegla, nav iekšā īsta svara. Tä’mmõn u’m vizā pǟ, ta mittõ midāgõst ä’b või jarā oppõ. Tal on kõva pea, ta ei või mitte midagi ära õppida. ▫ Viņam ir grūta galva, viņš neko nevar iemācīties. Mi’n pǟ ä’b pidā vizās. Mu pea ei pea kinni. ▫ Man galvā neturas [~ galva netur ciet]. Mi’n pūogan u’m ne’iku kanāmunā pǟ: immõrkouți, attõ ibūkst ja bokāa’bbõnd kummiš kaņtšõ, set lȭga pǭļaz. Mu pojal on pea nagu kanamuna: ümmargune, on juuksed ja sokuhabe kummaski küljes, vaid lõug on paljas. ▫ Manam dēlam galva ir kā vistas ola: apaļa, mati un vaigubārda ir abās pusēs, tikai zods ir pliks. Sa võid eņtš pǟ jarā andõ sīe ažā je’dstõ. Sa võid oma pea ära anda selle asja eest. ▫ Tu vari savu galvu dot par to lietu. Mis tä’mmõn u’m pǟ’zõ lǟ’nd? – ku tuoi mõtliz seļļizt, mis ä’b ūo. Mis talle on pähe läinud? – kui teine mõtles [välja] midagi sellist, mida ei ole. ▫ Kas viņam galvā ienācis? – ja otrs ir izdomājis kaut ko tādu, kā nav. Se u’m mi’n pǟsõ ne’i ku ikškõrdikš (~ ne’iku ve’ž). See on mu peas nagu ükskordüks (~ nagu vesi). ▫ Tas man galvā ir kā reizrēķins (~ kā ūdens). Kērkõd pǟsõ, pietūkst lōlabõd. Kilgid peas, valet laulavad. ▫ Circeņi galvā, melus dzied. Ma tī’eb eņtš pǟstõ tä’m. Ma teen selle omast peast. ▫ Es taisu to no savas galvas. Ta u’m pǟstõ ra’btõd. Ta on peast koputatud. ▫ Viņš ir galvā pasists. Ku sa pǟkõks maksād, si’z sa ūod bäs pǟtõ; ne’i sa võid īedõ bäs pǟdõ. Kui sa peaga maksad, siis sa oled ilma peata; nii sa võid jääda ilma peata. ▫ Ja tu ar galvu maksā, tad tu esi bez galvas; tā tu vari palikt bez galvas. Alā a’il pǟkõks sainõ (~ tu’llõ)! Ära jookse peaga [vastu] seina (~ tulle)! ▫ Neskrien ar galvu sienā (~ ugunī)! Ta u’m bäs pǟtõ. Ta on ilma peata. ▫ Viņš ir bez galvas. KK77 a; 86.36
(b) pea, ots ▫ spals - veis pǟ noapea ▫ naža spals
- Duņtšõn u’m pǟ. Pussil on pea. ▫ Duncim ir spals. KK77 a
(c) (lina)kupar ▫ pogaļa - pieksīz pǟd jarā kupardati ▫ noplūca pogaļas
(d) pea, loom ▫ galva, lops - Mits pǟdõ u’m tä’d kǭŗas? Mitu pead on teie karjas? ▫ Cik galvu ir jūsu ganāmpulkā? EIVf
|
pǭļaz *175 adj paljas, alasti ▫ kails, pliks - pǭļaz pǟ paljas pealagi ▫ pliks galvvidus; pǭļaz ne’iku borkõn (~ ne’iku pū) paljas nagu porgand (~ nagu puu) ▫ pliks kā burkāns (~ koks); paļļõ pǟkõks palja peaga ▫ ar kailu galvu; paļļõd sīlmadõks palja silmaga ▫ ar neapbruņotu aci; paļļõd kädūdõks paljaste kätega ▫ kailām rokām; paļļõks salāndõ paljaks riisuda ▫ apzagt pliku; paļļõks tī’edõ paljastada ▫ atkailināt
- Läpš u’m pǭļaz. Laps on alasti. ▫ Bērns ir kails. Pǭļaz lū un nǭ’gõ, mū u’m rǭziņ jarā gro’uždõd. Paljas luu ja nahk, muu on vähehaaval ära näritud. ▫ Pliki kauli un āda, cits ir pamazām nograuzts. Paļļõd kädūdõks akīz kõps vi’zzõ. Paljaste kätega püüti jänes kinni. ▫ Ar plikām rokām zaķi noķēra. Ma nǟb paļļõd sīlmadõks. Ma näen palja silmaga. ▫ Es redzu ar neapbruņotu aci. Ma u’m pǭļaz ku svȯrkõz. Ma olen vaene [~ paljas] kui rott. ▫ Es esmu pliks kā žurka. KK77 a
|
pūolõ pop
(a) poole, juurde ▫ uz pusi, pie - Tulgid ȭ’dõn mä’d pūolõ! Tulge õhtul meie poole! ▫ Atnāciet vakarā pie mums.
(b) poole, suunda ▫ uz pusi, virzienā - Tūļ kīerõb pū’oj pūolõ. Tuul pöördub põhja poole. ▫ Vējš iegriežas ziemeļu virzienā.
(c) poole, suunas ▫ uz pusi, pusē - Lapst pidābõd jemā pūolõ. Lapsed hoiavad ema poole. ▫ Bērni turas mātes pusē. Tä’m sǟlga u’m mi’n pūolõ, pǟ si’n pūolõ. Ta selg on minu poole, pea sinu poole. ▫ Viņa mugura ir uz manu pusi, galva uz tavu pusi. Jelāmi lǟ’b jõvā pūolõ. Elu läheb hea poole. ▫ Dzīve iet uz labo pusi. Ta u’m nūor pūolõ. Ta on noorepoolne. ▫ Viņš ir pajauns. KK78.3; KK78
|
rištīng *157 s inimene ▫ cilvēks - a’iliji rištīng paigalpüsimatu inimene ▫ cilvēks, kas nespēj nostāvēt mierā; rištīngt vȯ’dlõ inimest oodata ▫ gaidīt cilvēku; rištīngõks rõkāndõ inimesega rääkida ▫ runāt ar cilvēku; kakš rištīngt kaks inimest ▫ divi cilvēki; ro’vzt tu’lbõd inimesed tulevad ▫ ļaudis nāk; pǟgiņ ro’vžti palju inimesi ▫ daudz ļaužu
- Ku sa seļļi a’iliji rištīng ūod, kis pāikal ä’b pī’l, si’z si’nnõn kizūb, mits tūldõ si’nnõn at jālgad allõ. Kui sa selline paigalpüsimatu inimene oled, siis küsitakse sinult, mitu tuult sul jalge all on. ▫ Ja tu tāds skrejošs cilvēks esi, kas uz vietas nestāv, tad tev prasa, cik vēju tev ir zem kājām. Se u’m seļļi rištīng, kis lǟ’b ja jelāb ne’iku mašīn. See on selline inimene, kes läheb ja töötab nagu masin. ▫ Tas ir tāds cilvēks, kurš iet un strādā kā mašīna. Se rištīng u’m ne’iku kalā vie’d sizāl. See inimene on nagu kala vees. ▫ Tas cilvēks ir kā zivs ūdenī. Ä’b ūo rištīng vīerda sizāl – kis u’m švakkõ rištīng. Ei ole inimese verd sees – kes on nõrk inimene. ▫ Nav cilvēka asiņu iekšā – kas ir švaks cilvēks. Sīe rištīngõn ä’b ūo pǟdõ, kis seļļizt tīedõ te’i, mis ä’b ūo vajāg. Sel inimesel ei ole pead, kes sellist tööd tegi, mida pole vaja. ▫ Tādam cilvēkam nav galvas, kas tādu darbu izdarījis, kas nav vajadzīgs. Sīe rištīngõn u’m kana pǟ. Sel inimesel on kana pea. ▫ Tam cilvēkam ir vistas galva. Sǟ’l u’m ro’vžti ne’i je’n ku kärmiži (~ ku jȭgta mä’g pǟl; ~ ku jȭgta rānda pǟl). Seal on inimesi nii palju kui kärbseid (~ kui liiva mäe peal; ~ kui liiva rannal). ▫ Tur ir cilvēku tik daudz kā mušu (~ kā smilšu uz kalna; ~ kā smilšu jūrmalā). KK77 a
|
rõkāndõ 1 ¤53 vt kõnelda, rääkida ▫ runāt - ku’bbõ rõkāndõ kokku leppida, kokku rääkida ▫ norunāt, sarunāt; le’bbõ rõkāndõ läbi rääkida ▫ pārrunāt, izrunāt; sǟlgatagān rõkāndõ taga rääkida ▫ aprunāt; tuoizõn tagān rõkāndõ teise juttu järele rääkida, korrata ▫ atkārtot otra runāto; vastõ rõkāndõ vastu rääkida ▫ runāt pretī; rõkāndõb ne’i, ku sīekõld lǟ’bõd pi’ds ga’isõ räägib nii, et sülg pritsib [~ läheb mööda õhku] ▫ runā tā, ka siekalas iet pa gaisu; pǟ tǟdõks rõkāndõ auku pähe [~ pea täis] rääkida ▫ pierunāt pilnu galvu; ne’iku zīḑ tsigīņõks rõkāndõb räägib nagu juut mustlasega ▫ runā kā žīds ar čigānu; sūod-sǭmald ī’dõku’bbõ rõkāndõ tühja juttu [~ sood ja samblad kokku] rääkida ▫ runāt tukšu [~ purvus un sūnas sarunāt kopā]; tūldõ-tōvaztõ (~ sittõ-paskõ) rõkāndõ tühja juttu [~ tuult-taevast (~ sitta-paska)] rääkida ▫ runāt tukšu [~ vēju-vētru (~ sūdus-mēslus)]; rõkāndõb ne’iku bǭļast räägib jämeda häälega [~ nagu tõrrest] ▫ runā rupjā balsī [~ kā no baļļas] KK77 a; KK78a19
- Ta rõkāndõb mi’nnõn vastõ – tǭ’b se tīedaji vȱlda. Ta räägib mulle vastu – tahab see teadja olla. ▫ Viņš runā man pretī – grib būt tas zinātājs. Ma rõkāndõb si’nkõks ne’iku sāinaks. Ma räägin sinuga nagu seinaga. ▫ Es runāju ar tevi kā ar sienu. Ikš rõkāndõb tarāst, tuoi tarā oukstõ: ī’dtõ rõkkõ ä’b rõkāndõt. Üks räägib aiast, teine aiaaugust: üht juttu [nad] ei räägi. ▫ Viens runā par sētu, otrs par sētas caurumu: vienu runājamo nerunā. Ma rõkāndõb si’nkõks ne’iku zīḑ eņtš pǭtiŗi. Ma räägin sinuga nagu juut oma palveid. ▫ Es runāju ar tevi kā ebrejs [lasa] savas lūgšanas. Mēg rõkāndõm ne’iku sigā gūogõks: ikš lǟ’b ga-ga-ga, tuoi rokīņțõb. Meie räägime nagu siga hanega: üks teeb ga-ga-ga, teine röhib. ▫ Mēs runājam kā cūka ar zosi: viens saka gā-gā-gā, otrs rukšķ. Mitikš zīḑ ä’b mūošta, mis sa rõkāndõd. Ükski juut ei mõista, mis sa räägid. ▫ Neviens žīds nesaprot, ko tu runā. Mēg rõkāndõm sūstõ sū’zõ, ī’d tuoiz jūsõ. Me räägime suust suhu, üksteise juures. ▫ Mēs runājam no mutes mutē, viens pie otra [atrodoties]. Ne rõkāndõbõd ī’dtuoizõn sū’zõ. Nad räägivad üksteisele suhu. ▫ Viņi runā viens otram mutē. Ūom rõkāndõnd! Oleme rääkinud! ▫ Esam sarunājuši! KK77 a; KK77b
|
rȭmsõ adv segi ▫ sajucis, dulls - Pǟ u’m rȭmsõ. Pea on segi. ▫ Galva ir dulla. KK77a
|
sa’ddõ 1 ¤24 vi
(a) kukkuda, langeda ▫ krist - mǭ’zõ sa’ddõ maha kukkuda ▫ nokrist; jālgad pǟlõ sa’ddõ jalgadele kukkuda ▫ krist uz kājām; ku’bbõ sa’ddõ kokku kukkuda ▫ sakrist kopā; pǟlõ sa’ddõ peale sadada, kallale tungida ▫ uzbrukt; pitkālõz sa’ddõ pikali kukkuda ▫ nokrist gar zemi; sīlmad pǟlõ sa’ddõ silmili kukkuda ▫ nokrist uz acīm; sǟlganiz sa’ddõ selja peale kukkuda ▫ nokrist uz muguras; si’zzõl sa’ddõ sisse kukkuda ▫ iekrist KK77 a; KK78.3; KK78; KK78b60
- Ta sadīz sāina kilgõ pitkāliz. Ta kukkus seina äärde pikali. ▫ Viņš nokrita garšļaukus pie sienas. Ta sadīz i’ļ pǟ ja i’ļ ka’ggõl. Ta kukkus üle pea ja kaela. ▫ Viņš krita pār galvu, pār kaklu. Mēg sadīzmõ ī’dõn sälgõ. Me sadasime ühele selga. ▫ Mēs uzbrukām vienam [~ mugurā]. Ne ne’iku lambõd sadābõd pǟlõ ja sīebõd jarā. Need sajavad peale nagu lambad ja söövad ära. ▫ Kā aitas uzbrūk un apēd. Ne attõ sa’ddõnd ne’iku pūlī’edõd. Nad on langenud kui puulehed. ▫ Viņi ir krituši kā koka lapas. Pūd sadīzt ne’iku āina vǭlõd. Puud langesid nagu heinavaalud. ▫ Koki krita kā siena vāli. KK77 a; KK78.3; J15; KK77b
(b) alaneda ▫ kristies - Nītsõ ve’ž īrgõb sa’ddõ. Heinamaal hakkab vesi alanema. ▫ Pļavā ūdens sāk kristies.
(c) taganeda ▫ atkāpties, atkrist - Rištõd ro’vz sadābõd uskstõ jarā. Ristitud inimesed taganevad usust. ▫ Kristītie ļaudis atkāpjas no ticības. IK5
|
sangdõ *118 adj
(a) paks (materjal) ▫ biezs (materiāls) - sangdõ nǭ’gõ paks nahk ▫ bieza āda; sangdõ rǭntõz paks raamat ▫ bieza grāmata
(b) paks (vedelik) ▫ biezs (šķidrums) - sangdõ sandrok paks puder ▫ biezputra
- Zup u’m sangdõ ne’iku sandrok. Supp on paks nagu puder. ▫ Zupa ir bieza kā biezputra. KK77 a
(c) paks, tihe ▫ biezs, blīvs - sangdõ mõtsā paks mets ▫ biezs mežs
(d) tuim ▫ nejūtīgs - sangdõd kūorad kõva kuulmisega, ebamusikaalne ▫ ar biezām ausīm, nemuzikāls
- Tä’mmõn ä’b ūo siļmi, seļļi sangdõ rištīng. Tal ei ole silmi, selline tuim inimene. ▫ Viņam nav acu, tāds nejūtīgs cilvēks.
(e) juhm ▫ truls, stulbs - sangdõ pǟ tuim, juhm pea ▫ trula, stulba galva KK77
|
sǟlga *35 s selg ▫ mugura - sǟlga pǟl selili ▫ uz muguras; ibīz sälgõ istõ hobuse selga istuda ▫ sēsties zirgam mugurā; a’m sälgõ vie’ddõ kuube selga panna ▫ uzvilkt svārkus mugurā; sälgõ kǭ’ļõ selga proovida ▫ pielaikot mugurā; sǟlga kīrõ vie’ddõ selga küüru tõmmata ▫ uzmest kūkumu; jālgad sälgõ pānda jalad selga võtta ▫ ņemt kājas pār pleciem
- Ta kīeriz eņtš sǟlga mi’n pūolõ, mis ma si’z sǟlgaks rõkāndõb. Ta pööras oma selja minu poole, mis ma siis seljaga räägin. ▫ Viņš pagrieza savu muguru uz manu pusi, ko tad es ar muguru runāšu. Sǟlga tagān tī’eb vā’giž, vā’giž mõitiz. Selja taga tehakse vaikselt, vaikselt teisiti. ▫ Aiz muguras klusām, klusām dara citādi. Tä’m sǟlga tagān u’m suodāvä’g. Tema selja taga on sõjavägi. ▫ Aiz viņa muguras ir karaspēks. Kīen sǟlgas sa ūod, alā li tuoiz sälgõ! Kelle seljas sa oled, ära mine teise selga! ▫ Kam mugurā tu esi, neej citam mugurā! Kǟ’b, pǟ sǟlgas. Käib, pea seljas. ▫ Staigā, galvu atgāzis [~ galva mugurā] . Tä’mmõn u’m mantõl sǟlgas. Tal on palitu seljas. ▫ Viņam ir mētelis mugurā. Viedāgid mantõl sǟlgast mǭ’zõ! Võtke palitu seljast ära! ▫ Novelciet mēteli [~ no muguras]! KK77 a; KK78; KK77 a; KK34II
|
sieldõ 1 *118 adj
(a) selge, klaar ▫ skaidrs, dzidrs - sieldõks īedõ selgineda ▫ noskaidroties; sieldõ ve’ž selge vesi ▫ dzidrs ūdens; sieldõ nemē pǟva selge nagu päev ▫ skaidrs kā diena; ne’i sieldõ kui ve’ž nii selge kui vesi ▫ tik dzidrs kā ūdens; nemē valkt sieldõst touvõst nagu välk selgest taevast ▫ kā zibens no skaidrām debesīm
- Rǭžkīški īeb jo sieldõks, pīlava’istõ spī’ḑõb. Vähehaaval selgineb, pilvevahest särab. ▫ Pamazām skaidrojas, mākoņu starpā spīd. KK77 a
(b) selge, mõistetav ▫ skaidrs, saprotams - sieldõks oppõ selgeks õppida ▫ izmācīties; sieldõks sǭdõ selgeks saada ▫ noskaidrot; sieldõks tī’edõ selgeks teha ▫ izskaidrot
- Ne’i sieldõ kui vīž suormõ. Nii selge kui viis sõrme. ▫ Tik skaidrs kā pieci pirksti. KK77 a
(c) selge, arukas ▫ prātīgs, gaišs - sieldõ mēļ selge mõistus ▫ gaišs prāts; sieldõ pǟ selge pea ▫ gaiša galva; sieldõd sīlmad selge pilk ▫ skaidrs skats
(d) selge, kaine ▫ nedzēris, skaidrs - Tu’l sieldõ pǟkõks! Tule kaine peaga! ▫ Nāc skaidrā prātā! KK77b
(e) korras ▫ vaļā, kārtībā - Lānga u’m jarā mǟ’dõn, ä’b või sǭdõ sieldõks. Niit on sassi läinud, ei saa korda. ▫ Diegs ir sapiņķerējies, nevar dabūt vaļā.
|
sīlma *34 s
(a) silm ▫ acs - siļmõz vaņțlõ silma vaadata ▫ skatīties acīs; siļmi pilktõ (~ piltõ) silmi pilgutada ▫ mirkšķināt acis; brūnizt, tumšizt sīlmad pruunid tumedad silmad ▫ brūnas, tumšas acis; knaššõd si’ņņizt sīlmad ilusad sinised silmad ▫ skaistas zilas acis; märgizt sīlmadõks rähmaste silmadega ▫ ar pūžņojošām acīm; vizās sīlmadõks kinnisilmi ▫ ar aizvērtām acīm; sīlmad je’dsõ un tagān silmad ees ja taga ▫ acis priekšā un aizmugurē ; sīlmad pu’nnizt nemē ǟrgan (~ särgõn) silmad punased kui härjal (~ särjel) ▫ sarkanas acis kā vērsim (~ raudai); mustād sīlmad ne’i ka tšigīņõn, ä’b tǭ’ nǟ’dõ mustad silmad nagu mustlasel, ei taha näha ▫ melnas acis kā čigānam, negrib redzēt; sūrd sīlmad ne’iku būndald suured silmad nagu võitoosid ▫ lielas acis kā sviesta ķērnes; sīlmad ne’iku kaššõn silmad nagu kassil ▫ acis kā kaķim; ve’žžizt sīlmad nemē ilgõlapsõn vesised silmad kui hülgepojal ▫ slapjas acis kā ronēnam; siļmšt sǭņi vȭlgidi silmini võlgades ▫ parādi līdz acīm; siļmi mǭ’zõ ra’bbõ silmi maha lüüa ▫ nodurt acis; siļmi kīerõ silmi jõllitada ▫ bolīt acis; siļmi la’gtõ suuri silmi teha ▫ ieplest acis; kǭ’d sīlma va’izõ jettõ kahe silma vahele jätta ▫ nepamanīt [~ atstāt starp divām acīm]; siļmi pie’zzõ silmi pesta ▫ mazgāt acis; mingiz pǟl siļmi eitõ kellelegi silma heita ▫ mest uz kādu acis; mittõ siļmšti ä’b laskõ mitte silmist lasta ▫ neizlaist no acīm; nēļa sīlma allõ nelja silma all ▫ zem četrām acīm; nemē pīrgal sīlmas nagu pind silmas ▫ kā skabarga acī; siļmiz sa’ddõ silma torgata [~ silmi sadada] ▫ durties acīs; sīlma sīlma, āmbaz ambõ vastõ silm silma, hammas hamba vastu ▫ acs pret aci, zobs pret zobu; sīlmas pi’ddõ silmas pidada ▫ ņemt vērā; sīlmad pǟl sa’ddõ silmili kukkuda ▫ nokrist uz acīm 79/5; KK77
- Sīlmad kārtabõd sieldõmtõ. Silmad kardavad valgust. ▫ Acis baidās gaismas. Sīlmad attõ īezõ vizās. Silmad on öösel kinni. ▫ Acis naktī ir ciet. Ma laskūb set sīlmad vi’zzõ. Ma lasen vaid silmad kinni. ▫ Es tik aizveru acis. Ku sa panād sīlmad vi’zzõ, si’z sa ä’d tǭ’ nǟ’dõ, pīkstõd vi’zzõ. Kui sa paned silmad kinni, siis sa ei taha näha, pigistad kinni. ▫ Ja tu aizver acis, tad tu negribi redzēt, aizmiedz acis. Si’z tulāb u’ņ, ku sīlmad lǟ’bõd vi’zzõ. Siis tuleb uni, kui silmad lähevad kinni. ▫ Tad nāk miegs, kad acis krīt ciet. Si’z ku rǟkõb, kītõb, ku sīlmad attõ vie’d si’zāl. Siis kui nutetakse, öeldakse, et silmad on vees. ▫ Tad, kad raud, saka, ka acis ir ūdenī. Vaņțõl mi’nnõn siļmiz! Vaata mulle silma! ▫ Skaties man acīs! Ta ä’b lask mīnda sīlmad aldõst ulzõ. Ta ei lase mind silma alt välja. ▫ Viņš neizlaiž mani no acīm. Ta u’m amād ro’vd sīlmad allõ. Ta on kõigi inimeste silme all. ▫ Viņš ir visu cilvēku acu priekšā. Ku pǟ pȯdūb, si’z īeb sīlmad je’dsõ mustāks, kõzāks īeb kērabizõks. Kui pea valutab, läheb silmade ees mustaks, vihaga läheb kirjuks. ▫ Ja galva sāp, tad acu priekšā sametas melns, niknumā metas raibs. Mi’nnõn u’m u’d sīlmad je’dsõ, un pu’nnizt kärmizt attõ. Mul on udu silmade ees ja on punased kärbsed. ▫ Man ir migla acu priekšā, un ir sarkanas mušas. Jedspē’ḑõn mi’n sīlmad je’dst! Ära mu silmist [~ silmade eest]! ▫ Prom no manām acīm! Se u’m mi’n sīlma pie’rrõ – knaš, mis mi’nnõn mīeldõb. See on mu silma järgi – ilus, mis mulle meeldib. ▫ Tas ir man pa prātam [~ pēc manas acs] – skaists, kas man patīk. Eņtš sīlma u’m izānd. Oma silm on kuningas [~ peremees]. ▫ Paša acis neviļ [~ paša acs ir kungs]. Sīlmad īebõd kērabizõks sīe pǟvaks (~ pǟva kä’dsõ). Silmad lähevad kirjuks selle päiksega (~ päikse käes). ▫ Acis kļūst raibas ar to sauli (~ tajā saulē). Mēg rõkāndizmõ sīlma sīlma vastõ. Me rääkisime silmitsi [~ silm silma vastu]. ▫ Mēs sarunājāmies aci pret aci. Irmõn at sūrd sīlmad. Hirmul on suured silmad. ▫ Bailēm ir lielas acis. Ta ä’b kāndat mīnda mittõ sīlma tutkāmõs. Ta ei salli mind silmaotsaski. ▫ Viņš neieredz mani ne acu galā. Ta pīkstiz sīlma vi’zzõ: si’z ne’i sieldõ ä’b nǟ. Ta pigistas silma kinni: siis nii selgesti ei näe. ▫ Viņš piemiedza aci: tad tik skaidri neredz. Sa pa’ņd sīlmad tä’mmõn pǟ’zõ – ku ta i’z nǟ, sa kītizt un ta mūoštiz. Sa panid silmad talle pähe – kui ta ei näinud, sa ütlesid ja ta mõistis. ▫ Tu parādīji viņam [~ ieliki viņam acis galvā] – ja viņš neredzēja, tu pateici, un viņš saprata. Ma ä’b usk eņtš siļmi. Ma ei usu oma silmi. ▫ Es neticu savām acīm. Sīlmadõn lǟ’b pǭ’mi pūol pǟlõ. Silmadel läheb pahupool peale. ▫ Acis izgriežas otrādi. Ta eņtš siļmi blikštiņtõb – sīlmadõks rõkāndõb. Ta pilgutab oma silmi – räägib silmadega. ▫ Viņš mirkšķina savas acis – runā ar acīm. Alā pū’gõ põrmõ siļmiz! Ära aja [~ puhu] prügi [~ tolmu] silma! ▫ Nepūt miglu [~ putekļus] acīs! Ma laskīz tä’m ulzõ siļmšti. Ma lasin ta silmist. ▫ Es izlaidu viņu no acīm. Ma si’n siļmšti jo lugīz. Ma juba lugesin sinu silmist. ▫ Es jau nolasīju no tavām acīm. Mi’n u’m jelāmõst tīedõ ja ī’d sīlmaks vakțõmõst tǟnda. Ma pean tegema tööd ja ühe silmaga valvama teda. ▫ Man jādara darbs un ar vienu aci jāpieskata viņš. KK77 a; KK77b
(b) silm, silmus, aas ▫ acs, valdziņš - sukā sīlma sukasilm ▫ zeķes valdziņš , võrgõ sīlma võrgusilm ▫ tīkla acs; sukān siļmi i’lzõ võttõ sukal silmi üles võtta ▫ uzņemt zeķei valdziņus
- U’m kuoŗŗõmõst sīlmad je’dsõ u’m pȯimõmõst sīlmad i’lzõ. Peab korjama enne silmad [vardale] ja peab võtma silmad üles. ▫ Jāsavāc vispirms valdziņi un jāuzceļ valdziņi. Sukā siļmšti arābõb ulzõ. Sukasilmad jooksevad [~ Sukk laguneb silmadest välja]. ▫ Zeķes valdziņi irst. KK78
(c) silm, tööriista varre- või niidiauk ▫ acs, caurums - kirrõ sīlma kirvesilm ▫ cirvja kāta caurums; nõ’ggõl sīlma nõelasilm ▫ adatas acs
|
slikțõ 1 *118 adj halb, paha ▫ slikts, ļauns - slikțõ āiga halb ilm ▫ slikts laiks; slikțõ dūš paha süda ▫ slikta dūša; slikțõks pi’ddõ halvaks pidada ▫ uzskatīt par sliktu; slikțõ mēļ paha meel ▫ ļauns prāts; slikțõ pǟ paha pea ▫ slikta galva; slikțõ sidām paha süda ▫ slikta dūša KK77 a
- Īrgiz īedõ slikțõ. Hakkas halb. ▫ Sāka kļūt slikti. Tä’mmõn u’m slikțõ. Tal on halb. ▫ Viņam ir slikti. Se ä’b līks slikțõks. See ei teeks halba. ▫ Tas nebūtu par sliktu. Slikțõ sidām īeb. Süda läheb pahaks. ▫ Dūša kļūst slikta. Tä’mmõn u’m slikțõ sidām. Tal on süda paha. ▫ Viņam ir slikta dūša.
|
sǭdõ 1 ¤8 vt saada ▫ dabūt - arū sǭdõ aru saada ▫ saprast; jõvāmt sǭdõ kasu saada ▫ gūt labumu; kä’ddõ sǭdõ kätte saada ▫ dabūt rokā; kilmõ sǭdõ külmetada ▫ saaukstēties; i’ļ pǟ (~ pi’ds pǟdõ; ~ vastõ pǟdõ) sǭdõ üle pea (~ mööda pead; ~ vastu pead) saada ▫ dabūt pa galvu; mit ku ä’b sǭ nǟ’dõ ei saa mitte nähagi ▫ nevar pat dabūt redzēt KK78b32
- Ma sai tieutõ i’ļ si’n. Ma sain teate sinu kohta. ▫ Es dabūju ziņu par tevi. Ni ma sǭb se lōz, ni sǭb se ažā. Nüüd ma saan selle loosi, nüüd saan selle asja. ▫ Tagad es dabūju to lozi, tagad dabūju to lietu. Ta sai eņtš nǭ’võ sǟ’l. Ta sai oma surma seal. ▫ Viņš dabūja tur galu [~ savu nāvi]. Ma i’z sǭ mittõ sõ’nnõ sūstõ ulzõ. Ma ei saanud mitte sõnagi suust välja. ▫ Es nedabūju ne vārdu ārā no mutes. Ma i’z sǭ mittõ ambõ alā. Ma ei saanud [midagi] hamba alla. ▫ Es nedabūju ne[ko] uz zoba. Rištīng sǭb jālgad alā. Inimene saab jalad alla. ▫ Cilvēks dabū kājas apakšā. Sa said sīe järā eņtš ka’ggõlstõ. Sa said selle oma kaelast ära. ▫ Tu dabūji to nost no sava kakla. Ma sai sīe neitst eņtš kä’ddõ. Ma sain selle neiu oma kätte. ▫ Es dabūju to meiteni savās rokās. Ku sa’lliz sǭb kä’ddõ, se u’m ve’ggi. Kui salaja saab kätte, see on vägev. ▫ Ja slepeni dabū rokā, tas ir spēks. Sa said pieksõ pi’ds suoŗmi. Sa said peksa vastu sõrmi. ▫ Tu dabūji pērienu pa pirkstiem. Ne’i veitõ, ne’i ku kaš ä’b sǭ sīedõ. Nii vähe, nii et kass ei saa süüa [~ söönuks]. ▫ Tik maz, ka kaķis nedabū paēst. Ma tǭ’b sǭdõ, la’z maksāg, mis maksõs. Ma tahan saada, maksku, mis maksab. ▫ Es gribu dabūt, lai maksā, ko maksādams. Siedā ä’b või sǭdõ, kui sa kūldaks maksākst. Seda ei või saada, kui sa [kas või] kullaga maksaksid. ▫ To nevar dabūt, [pat] ja tu ar zeltu maksātu. Ma set sai makā sū’zõ, emīņ ma i’z sǭ. Ma alles sain meki suhu, rohkem ma ei saanud. ▫ Es tikai dabūju garšu mutē, vairāk es nedabūju. Ma sai tä’m sieldõks. Ma sain selle selgeks. ▫ Es to noskaidroju. Ku sǭb lemḑi sīedõ. Kui saab sooja süüa. ▫ Kad dabū apēst siltu. Sai pitkā nanā un uid. [Ta] sai pika nina ja häbi. ▫ Dabūja garu degunu un kaunu. Said sõnā vi’zzõ. Said sõna [sabast] kinni. ▫ Neizrunājies [~ dabūji vārdu ciet]. Se u’m tarānaigās sǭdõt. See [laps] on aia ääres saadud. ▫ Tas [bērns] ir sētmalē dabūts. Kus ta u’m sǭdõt? Kus(t) ta on saadud? ▫ Kur viņš ir dabūts? A’ž sa ne’i kītõd, si’z sa sǭd dū’rõks vȯntsõ bokt! Kui sa nii ütled, siis sa saad rusikaga [hoobi] otsaette puks! ▫ Ja tu tā saki, tad tu dabū ar dūri pierē blaukš! KK; KK77a; KK78b32
|
sǭdõ 3 ¤8 va
(a) saada (passiivilause öeldisabiverb) ▫ tikt (pasīva teikuma izteicēja saitiņas darbības vārds) - Mä’d kilā sǭb nuttõd Sīkrõg. Meie küla kutsutakse Sīkrõgiks. ▫ Mūsu ciems tiek saukts par Sīkragu. Janvār kūs sai lōlatõt. Jaanuarikuus [tavaliselt] laulatati. ▫ Janvārī [parasti] tika laulāts. Ta u’m kost pǟl, sǭb vaļmõz andtõd. Ta on kostil, [temale] saab [kõik] valmis antud. ▫ Viņš tiek uzturēts, [viņam] tiek gatavs dots. Ta sǭb mǟdõltõt. Teda meenutatakse. ▫ Viņš tiek pieminēts. Se tikkiž sai sa’lliz pandõt jak tagā. See kõik sai salaja pandud jaki taha. ▫ Tas viss tika slepeni nolikts aiz jakas. Pǟgiņ kȭrdidi ma sai jemā kä’dstõ rīļtõt. Palju kordi ma sain ema käest riielda. ▫ Daudzas reizes es tiku mātes sarāts. Pǟ sǭb jarā sie’gdõt. Pea aetakse segi. ▫ Galva tiek sajaukta.
(b) saada, võida ▫ varēt - Mit kuskiz ä’b sǭ lǟ’dõ. Mitte kuhugi ei saa minna. ▫ Nekur nevar aiziet. Ilmõ võŗgidi ä’b sǭ veijõ. Võrkudeta ei saa kala püüda. ▫ Bez tīkliem nevar ķert zivis. Ma tǭ’b ma’ggõ, ä’b sǭ magātõ. Ma tahan magada, ei saa magada ▫ Es gribu gulēt, nevaru gulēt.
(c) pidada, tulla ▫ nācās, jā- - Mȯiznikā sai nēḑi ä’bțõm vīļaks. Mõisnik pidi neid aitama viljaga. ▫ Muižniekam bija jāpalīdz viņiem ar labību.
(d) saada, täituda ▫ tikt, piepildīties - Tä’mmõn sai sīe kūož pǟl seisõ āigastõ vȯnd. Tal sai selle koha peal seitse aastat täis [~ oldud]. ▫ Viņš bija sabijis tajā vietā septiņus gadus [~ viņam tika tajā vietā septiņi gadi bijuši]. KK78.3
|
sǭra *44 s sarv ▫ rags - sǭriz lǟ’dõ sarvipidi kokku minna ▫ saiet ragos
- Jǭsõ pa’ņ eņtš vizād sǭradõks tä’mmõn i’ļ pǟ. Oinas pani talle oma kõvade sarvedega vastu pead. ▫ Auns lika ar saviem cietajiem ragiem viņam pa galvu. Tä’mmõn u’m sǭra pǟsõ. Tal on muhk [~ sarv] peas. ▫ Viņam ir puns [~ rags] galvā. Ku’bbõsǭmi vȯ’ļ seļļi, ku mēg pigā lekšmõ sǭriz. Kohtumine oli selline, et me läksime peaaegu sarvipidi kokku. ▫ Tikšanās bija tāda, ka mēs gandrīz sagājām ragos. J17; 86b4; KK78b63
|
sõ’vlõ ¤51 vi sügeleda, kiheleda ▫ niezēt - Pǟ sõ’vlõb. Pea kiheleb. ▫ Galva niez. Tä’mmõn sūormõd sõ’vlõbõd. Tal sõrmed sügelevad. ▫ Viņam pirksti niez. Sõ’vlõb, kui sa kīskõkst nǭ’gõ kațki. Sügeleb, nii et sa kisuksid naha katki. ▫ Niez [tā], it kā tu gribētu plēst [~ plēstu] ādu pušu. KK78
|
šnaptõ ¤53 vi napsitada ▫ iedzert, iešņabot - Ma set rǭžki šnaptiz, bet pǟ u’m dullõnz. Ma vaid raasuke napsitasin, aga pea on segi. ▫ Es tikai drusku iešņaboju, bet galva ir dulla. KK78b32
|
tēritš adv tervelt, tervena ▫ pilnīgi, veselā veidā - Said eņtš pǟ mi’n kurkstõ tēritš ulzõ. [Sa] said oma pea mu kurgust tervelt välja. ▫ [Tu] dabūji savu galvu no manas rīkles veselu ārā. J7
|
tūļ *214 s tuul ▫ vējš - le’b|tūļ tõmbetuul, tuuletõmbus ▫ caurvējš; pū’oj|tūļ põhjatuul ▫ ziemeļvējš; ūomõg|tūļ idatuul ▫ austrumvējš
- kiļgi tūļ külgtuul ▫ sānvējš; tūl allõ vȱlda allatuult olla ▫ būt pa vējam; tūl käds vȱlda tuule käes olla ▫ būt vējā; tūl vǭŗs pī’lõ allatuult seista ▫ stāvēt aizvējā; tūlstõ ulzõ kīerõ tuulest välja keerata [tuuleveskit] ▫ izgriezt no vēja [vējdzirnavas] KK77 a
- Tūļ u’m vastõ (~ jõvāst kilgstõ; ~ kurāst kilgstõ; ~ perīņ). Tuul on vastu (paremalt küljelt; ~ vasakult küljelt; ~ päri). ▫ Vējš ir pretī (~ no labās puses; ~ kreisās puses; ~ aizmugures). Pū’gõb vi’l tūļ. Puhub jahe tuul. ▫ Pūš dzestrs vējš. Ku Sūrmie’r u’m tūl allõ, si’z Piškimie’r u’m vagā. Kui Suurmeri on allatuule, siis Väikemeri on vaikne. ▫ Kad Dižjūra ir pa vējam, tad Mazjūra ir mierīga. Tūldõ ä’b ūo mittõ rǭz. Tuult pole mitte sugugi. ▫ Vēja nav nemaz. Tūļ viedāb le’bbõ. Tuul tõmbab [~ läbi]. ▫ Vējš velk cauri. Tä’mmõn u’m tūļ pǟsõ. Tal on tuul peas. ▫ Viņam ir vējš galvā. Pǟ u’m täuž tūldõ, tūļ pū’gõb le’bbõ. Pea on tuult täis, tuul puhub läbi. ▫ Galva ir pilna vēja, vējš pūš cauri. Se u’m tūlstõ võttõd, seļļi nīekõ. See on tuulest võetud, selline tühiasi. ▫ Tas ir no vēja grābts, tāds nieks. Kis tūldõ kīlab, se tūldõ nītõb. Kes tuult külvab, see tuult niidab. ▫ Kas vēju sēj, tas vēju pļauj. J20; KK77 a; KK77b; TL78b65
|
tutkāmõl pop otsas ▫ galā - pǟ ja jālgad tutkāmõl peatsis ja jalutsis ▫ galvgalī un kājgalī Jh20.12
|
vizā *25 adj
(a) kõva ▫ ciets - vizā pē’gõz kõva pähkel ▫ ciets rieksts; vizā kui ki’v kõva kui kivi ▫ ciets kā akmens; vizāks lǟ’dõ paaduda ▫ sacietēt 2Kr3
- Jǭsõ pa’ņ eņtš vizād sǭradõks tä’mmõn i’ļ pǟ. Oinas pani talle oma kõvade sarvedega vastu pead. ▫ Auns lika ar saviem cietajiem ragiem viņam pa galvu. Vālda lēba u’m vizā ne’iku tēgal. Sai on kõva nagu telliskivi. ▫ Baltmaize ir cieta kā ķieģelis. J17; KK77 a
(b) kare ▫ ciets, kaļķains - vizā ve’ž kare vesi ▫ ciets ūdens
(c) kõva, raske ▫ ciets, ciešs - vizā u’ņ kõva uni ▫ ciets miegs D18
(d) kindel ▫ drošs - vizāks tī’edõ kindlaks teha ▫ noskaidrot, noteikt
|
vȭlga *46 s võlg ▫ parāds - võlgõ īedõ võlgu jääda ▫ palikt parādā; vȭlgas vȱlda võlgu olla ▫ būt parādā; siļmšti sǭņi vȭlgidi silmini võlgades ▫ parādi līdz acīm
- Vȭlga u’m kūorad sǭņi. Võlg on kõrvuni. ▫ Parāds ir līdz ausīm. Ku lǟ’b sittõm, lǟ’b zīḑõn vȭlgidi maksām. Kui minnakse sittuma, minnakse juudile võlgu maksma. ▫ Kad iet kakāt, iet žīdam parādus maksāt. Vȭlga pǟl võttõd kōp vȯ’ļ maksāmõst tõuŗim. Võlgu võetud kauba [eest] pidi maksma kallimalt. ▫ Par uz parāda ņemtām precēm bija jāmaksā dārgāk. Mi’nnõn u’m võlgõ i’ļ pǟ. Mul on võlga üle pea. ▫ Man ir parādu pāri galvai. Zūonkõ sai mīdõd jarā vȭlgad pierāst. Zūonkõ müüdi ära võlgade pärast. ▫ Žonaki tika pārdoti parādu dēļ. KK77b; KK77 a; E ID; 86a14
|
