pi’mdõ *119 adj
(a) pime, tume ▫ tumšs - pi’mdõ īe pime öö ▫ tumša nakts; īeb pi’mdõ läheb pimedaks ▫ kļūst tumšs
- Ne’i pi’mdõ, ku mittõ suorm ä’b nǟ silmõ pānda. Nii pime, et ei näe sõrmegi silma panna ▫ Tik tumšs, ka dur vai ar pirkstu acī [~ neredz ne pirkstu acī ielikt]. Ne’i pi’mdõ ku ä’b nǟ mittõ suormõ nūolõ. Nii pime, et ei näe mitte sõrme noolida. ▫ Tik tumšs, ka neredz ne pirkstu nolaizīt. Ne’i pi’mdõ, ku siskā sīlmad pǟstõ ulzõ. Nii pime, et torka silmad peast välja. ▫ Tik tumšs, ka dur [vai] acis no galvas ārā. Ne’i u’m pi’mdõ, ku võtā sīlmad kä’ddõ. Nii pime on, et võta silmad kätte. ▫ Tik tumšs ir, ka ņem acis rokā. Ne’i pi’mdõks īeb se āiga. Nii pimedaks läheb see aeg. ▫ Tik tumšs kļūst šis laiks. KK77 a; KK77b; KK78
(b) pime ▫ akls = pi’mdi, so’ugdõ- ne’iku pi’mdõ kanā nagu pime kana ▫ kā akla vista KK78a21
- Pi’mdõ kanā līedab gro’udõzt. Pime kana leiab tera. ▫ Akla vista graudu atrod.
|
