sidām *157 s
(a) süda ▫ sirds (med.) - sidām vāņkagrūoip südame pärgvagu ▫ sirds koronārais sinuss; sidām jū’odmõd südameveresoonkond ▫ sirds asinsvadi; sidām klap südameklapp ▫ sirds vārstulis; sidām ko’l südamevatsake ▫ sirds kambaris; sidām kuodā südamekoda ▫ sirds priekškambaris; sidām kūora südamekõrvake ▫ sirds austiņa; sidām ladā südame tipp ▫ sirds galotne; sidām kuoț südamepaun ▫ sirds somiņa; sidām muskiļd südamelihas ▫ sirds muskulis; sidām muskiļd palātõm südamelihasepõletik ▫ sirds muskuļu iekaisums; sidām nǭ’gõ südamekest ▫ sirds plēve; sidām sidāmi nǭ’gõ südamesisekest, endokard ▫ sirds endokards; sidām u’ļļi nǭ’gõ südamekelme, epikard ▫ sirds epikards; sidām vitsā pärgurge ▫ sirds gredzens; sidām al südame all ▫ zem sirds S
- Sidām bukkõrtõb. Süda puperdab. ▫ Sirds dauzās. Sidām īekõb ne’i, ku rīndad dõ’ržõbõd. Süda hüppab nii, et rind vabiseb. ▫ Sirds lēkā tā, ka krūtis dreb. Sidām īekõb ja klopūb sizāl ne’i, ku tulīnõz līb ulzõ. Süda hüppab ja klopib sees nii, et kohe on väljas. ▫ Sirds lēkā un klauvē iekšā tā, ka tūlīt būs ārā. Sidām likūb un lǟ’b; ku īeb paikõl, si’z rištīng kōgiņ ä’b jelā. Süda liigub ja käib [~ läheb]; kui jääb paigale, siis inimene kaua ei ela. ▫ Sirds kustās un iet; ja apstājas, tad cilvēks ilgi nedzīvo. Sidām tõkštõb. Süda tuksub. ▫ Sirds pukst. KK77b; KK78b42
(b) süda (hing) ▫ sirds (dvēsele) - kuldi sidām kuldne süda ▫ zelta sirds; pī’emdõ sidām: ku tä’mmõn u’m zǟl pehme süda: kui temal on kahju ▫ mīksta sirds: ja viņam ir žēl; roudi sidām raudne süda ▫ dzelzs sirds; vizā sidām kõva süda ▫ cieta sirds; jõvāst sidāmõst heast südamest ▫ no labas sirds; pū’dõst sidāmõst puhtast südamest ▫ no tīras sirds; pū’dõ sidāmõks puhta südamega ▫ ar tīru sirdi; midēgõst sidām jū’rõ võ’ttõ midagi südamesse [~ südame juurde] võtta ▫ ņemt kaut ko pie sirds; sidām jū’rõ lǟ’dõ südamesse minna ▫ iet pie sirds; sidāmt tijāks repțõ südant tühjaks puistata ▫ izkratīt sirdi; sidāmt vǭjastõ südant vaevata ▫ nomākt sirdi KK77 a; KK78, E ID; IK4
- Sidām nutāb mīnda sīņõ. Süda kutsub mind sinna. ▫ Sirds mani sauc turp. Sidām u’m ne’i ki’bḑi, ne’iku duņtšõks ī’edõb si’zzõl. Süda on nii valus, nagu pussiga lõikab sisse. ▫ Sirds tā sāp, it kā ar dunci griež iekšā. Sidām u’m lǟlam mu’rstõ, mu’r pīkstõb sidānt. Süda on raske murest, mure rõhub südant. ▫ Sirds ir smaga no raizēm, raizes māc sirdi. Sidām u’m täuž. Süda on täis. ▫ Sirds ir pilna. Mi’nnõn sidām u’m täuž kurkstõ sǭņõ. Mul on süda kõrini täis. ▫ Man ir sirds pilna līdz kaklam. Missõst sidām täuž, siedā sū rõkāndõb. Millest süda täis, sellest suu räägib. ▫ No kā sirds pilna, to mute runā. Ku sidām tǭ’b (~ tȭmbõb), si’z ma lǟ’b. Kui süda tahab (~ tõmbab), siis ma lähen. ▫ Ja sirds grib (~ velk), tad es eju. Sidām ä’b võtā vastõ sīemnaigõ. Süda ei võta sööki vastu. ▫ Sirds neņem pretī ēdienu. Sidām īeb slikțõks. Süda läheb pahaks. ▫ Paliek slikta dūša. Sidām u’m slikțõ. Süda on paha. ▫ Slikta dūša. Sīen sidām u’m ki’vstõ, ä’b ūo lemmidi jū’tidi. Selle süda on kivist, ei ole sooje tundeid. ▫ Tam sirds ir no akmens, nav siltu jūtu. Ta pidāb eņtš sidām vizās. Ta hoiab oma südame kinni. ▫ Viņš tur savu sirdi ciet. Ta tī’eb eņtš sidām vizāks. Ta teeb oma südame kõvaks. ▫ Viņš nocietina savu sirdi. Alā võttõ eņtš sidāmõz! Ära võta oma südamesse! ▫ Neņem to pie sirds! Se lǟ’b mi’n sidām jū’r. See läheb mu südamesse [~ südame juurde]. ▫ Tas iet man pie sirds. Kis tä’m sidām jū’rõ akūb! Kes ta hinge [~ südame] kallale hakkab! ▫ Kas viņam pie sirds ķeras! Mis si’n u’m sidām pǟl? Mis sul on südame peal? ▫ Kas tev ir uz sirds? Vīeriz nemē ki’v sidām pǟld. Nagu kivi veeres südamelt. ▫ Novēlās kā akmens no sirds. KK77 a; KK77b; KK78; KK78aII5; PK88.3; KK77b
(c) südamik, säsi ▫ serde - pū|sidām puusäsi ▫ koka serde
(d) keskkoht, keskpaik ▫ vidus - Mūnda mǭ vȯ’ļ seļļi, ku sidām vȯ’ļ luoik ja aigād vȯ’ļtõ kuordõd. Mõni maa oli selline, et keskpaik oli lohk ja ääred olid kõrged. ▫ Daža zeme bija tāda, ka vidus bija ielejā un malas bija augstas.
(e) keskus ▫ centrs - Līvõ kultūr sidām Liivi Kultuuri keskus ▫ Lībiešu kultūras centrs
(f) murtudsüda ▫ sirdspuķe (Dicentra) |