ta’ggõ ¤13 vt
(a) taguda, lüüa ▫ sist - latīņ kīeldõ pǟ’zõ ta’ggõ ladina keelt pähe taguda ▫ kalt galvā latīņu valodu JL68
- Tagāb vazārõks pi’ds laktõ. Taotakse vasaraga vastu alasit. ▫ Sit ar veseri pa laktu.
(b) taguda, sepistada ▫ kalt - mȭkõ ta’ggõ mõõka sepistada ▫ kalt zobenu; õ’bdõ ta’ggõ hõbedat sepistada ▫ kalt sudrabu; ulzõ ta’ggõ välja taguda ▫ izkalt
- Rōdast tagāb a’žḑi. Rauast taotakse asju. ▫ No dzelzs kaļ lietas. Tagāb kabaļi ulzõ. Taotakse tükke välja. ▫ Izkaļ gabalus. Vanāst vȯ’ļtõ ta’gdõd vikātõd. Vanasti olid sepistatud vikatid. ▫ Senāk bija kaltas izkaptis. Ē’ņõz tagāb. Rähn toksib. ▫ Dzenis kaļ. KK78b40; 86.51
(c) rautada ▫ apkalt - ibīzt ta’ggõ hobust rautada ▫ apkalt zirgu; rattidi ta’ggõ vankrit rautada ▫ apkalt ratus
- Lǟ’b ibīztõ tagām, u’m pa’nmõst rōdad jū’rõ. Minnakse hobust rautama, peab panema rauad alla [~ juurde]. ▫ Iet apkalt zirgu, jāpieliek pakavi. Ta tagīz ne’ije’n ibīži. Ta rautas nii palju hobuseid. ▫ Viņš apkala tik daudz zirgu. KK78b4
|
