i’llõ adv
(a) üleval ▫ augšā - Kūorad at pist i’llõ. Kõrvad on püsti üleval. ▫ Ausis ir stāvus gaisā [~ augšā]. Kūora ä’b pīl i’llõ, bet mǭ’zõ lūotšõb. Kõrv ei seisa üleval, vaid paindub maha. ▫ Auss nestāv augšā, bet liecas uz leju. KK78; KK77
(b) üleval, kõrgel ▫ augstu - Ve’l pǟva u’m i’llõ,ȭ’dõg ve’l kougõn. Veel on päike kõrgel, õhtu veel kaugel. ▫ Saule vēl ir augstu, vakars vēl tālu. KK78
(c) üleval, ärkvel ▫ augšā, nomodā - Sa ūod jo i’llõ. Sa oled juba üleval. ▫ Tu jau esi augšā. KK78a37
(d) ülal ▫ uz- - i’llõ pi’ddõ ülal pidada, elatada ▫ uzturēt
- Mū mǭīlmaks ku’bbõ pūtimizt võiž amā jõvīst i’llõ pi’ddõ set pi’ds mīerda. Muu maailmaga suhtlemist võis kõige paremini ülal hoida ainult meritsi. ▫ Saziņu ar pārējo pasauli varēja vislabāk uzturēt tikai pa jūru.
|
jemā 1 *39 s ema ▫ māte ≈ ǟma- vȭrõz|jemā võõrasema ▫ pamāte
- jemā ārmaztimi emaaarmastus ▫ mātes mīlestība; jemā sēmḑa emapiim ▫ mātes piens; jemā pie’rrõ emasse [laps] ▫ mātē atsities [bērns] 79.3
- Tä’mmõn u’m ve’l jemā sēmḑa kūora tagān. Tal on veel emapiim kõrva taga. ▫ Viņam vēl ir mātes piens aiz ausīm.
|
kūora *43 s kõrv ▫ auss - sūrd kūorad ne’i ku piņņõn suured kõrvad nagu koeral ▫ lielas ausis kā sunim; ī’dst kūorast si’zzõl, tuoizõst ulzõ ühest kõrvast sisse, teisest välja ▫ pa vienu ausi iekšā, pa otru ārā; kūora tagān pānda kõrva taha panna ▫ likt aiz auss; kūorad pistõ a’jjõ kõrvad kikki ajada ▫ ausīties, spicēt ausis
- Kūorad at pist illõ. Kõrvad on püsti üles. ▫ Ausis ir stāvus gaisā. Kūora vīngõb. Kõrv ajab pilli. ▫ Auss džinkst. Kūora u’m vizās. Kõrv on lukus. ▫ Auss ir ciet. Pa’n eņtš kūorad vi’zzõ, ne’i ku sa ä’d kūl! Pane oma kõrvad kinni, nii et sa ei kuule! ▫ Aiztaisi savas ausis, lai tu nedzirdētu! Kūorad sadābõd vi’zzõ. Kõrvad lähevad lukku. ▫ Ausis aizkrīt. Ta ä’b nustā mittõ kuorrõ. Ta ei liiguta [~ tõsta] kõrvagi. ▫ Viņš neceļ ne ausi. Ve’ž lǟ’b kuorrõ si’zzõl, si’z kūora rū’tšõb. Vesi läheb kõrva sisse, siis kõrv kohiseb. ▫ Ūdens saiet ausī, tad auss dūc. Ä’b ūo õ’mmõ pǟ’sõ, si’z u’m kūora tagānd ka’žži. Ei ole mõistust peas, siis on kõrva tagant märg. ▫ Nav prāta galvā, tad aiz ausīm ir slapjš. Se lekš tikkiž mi’n kūorastõ pi’ddõz. See läks kõik mu kõrvast [~ kõrvust] mööda. ▫ Tas viss paslīdēja man gar ausīm. Ma kūliz siedā pūol kūoraks. Ma kuulsin seda poole kõrvaga. ▫ Es dzirdēju to pa ausu galam [~ ar pusausi]. KK77 a; 79.4
|
sidām *157 s
(a) süda ▫ sirds (med.) - sidām vāņkagrūoip südame pärgvagu ▫ sirds koronārais sinuss; sidām jū’odmõd südameveresoonkond ▫ sirds asinsvadi; sidām klap südameklapp ▫ sirds vārstulis; sidām ko’l südamevatsake ▫ sirds kambaris; sidām kuodā südamekoda ▫ sirds priekškambaris; sidām kūora südamekõrvake ▫ sirds austiņa; sidām ladā südame tipp ▫ sirds galotne; sidām kuoț südamepaun ▫ sirds somiņa; sidām muskiļd südamelihas ▫ sirds muskulis; sidām muskiļd palātõm südamelihasepõletik ▫ sirds muskuļu iekaisums; sidām nǭ’gõ südamekest ▫ sirds plēve; sidām sidāmi nǭ’gõ südamesisekest, endokard ▫ sirds endokards; sidām u’ļļi nǭ’gõ südamekelme, epikard ▫ sirds epikards; sidām vitsā pärgurge ▫ sirds gredzens; sidām al südame all ▫ zem sirds S
- Sidām bukkõrtõb. Süda puperdab. ▫ Sirds dauzās. Sidām īekõb ne’i, ku rīndad dõ’ržõbõd. Süda hüppab nii, et rind vabiseb. ▫ Sirds lēkā tā, ka krūtis dreb. Sidām īekõb ja klopūb sizāl ne’i, ku tulīnõz līb ulzõ. Süda hüppab ja klopib sees nii, et kohe on väljas. ▫ Sirds lēkā un klauvē iekšā tā, ka tūlīt būs ārā. Sidām likūb un lǟ’b; ku īeb paikõl, si’z rištīng kōgiņ ä’b jelā. Süda liigub ja käib [~ läheb]; kui jääb paigale, siis inimene kaua ei ela. ▫ Sirds kustās un iet; ja apstājas, tad cilvēks ilgi nedzīvo. Sidām tõkštõb. Süda tuksub. ▫ Sirds pukst. KK77b; KK78b42
(b) süda (hing) ▫ sirds (dvēsele) - kuldi sidām kuldne süda ▫ zelta sirds; pī’emdõ sidām: ku tä’mmõn u’m zǟl pehme süda: kui temal on kahju ▫ mīksta sirds: ja viņam ir žēl; roudi sidām raudne süda ▫ dzelzs sirds; vizā sidām kõva süda ▫ cieta sirds; jõvāst sidāmõst heast südamest ▫ no labas sirds; pū’dõst sidāmõst puhtast südamest ▫ no tīras sirds; pū’dõ sidāmõks puhta südamega ▫ ar tīru sirdi; midēgõst sidām jū’rõ võ’ttõ midagi südamesse [~ südame juurde] võtta ▫ ņemt kaut ko pie sirds; sidām jū’rõ lǟ’dõ südamesse minna ▫ iet pie sirds; sidāmt tijāks repțõ südant tühjaks puistata ▫ izkratīt sirdi; sidāmt vǭjastõ südant vaevata ▫ nomākt sirdi KK77 a; KK78, E ID; IK4
- Sidām nutāb mīnda sīņõ. Süda kutsub mind sinna. ▫ Sirds mani sauc turp. Sidām u’m ne’i ki’bḑi, ne’iku duņtšõks ī’edõb si’zzõl. Süda on nii valus, nagu pussiga lõikab sisse. ▫ Sirds tā sāp, it kā ar dunci griež iekšā. Sidām u’m lǟlam mu’rstõ, mu’r pīkstõb sidānt. Süda on raske murest, mure rõhub südant. ▫ Sirds ir smaga no raizēm, raizes māc sirdi. Sidām u’m täuž. Süda on täis. ▫ Sirds ir pilna. Mi’nnõn sidām u’m täuž kurkstõ sǭņõ. Mul on süda kõrini täis. ▫ Man ir sirds pilna līdz kaklam. Missõst sidām täuž, siedā sū rõkāndõb. Millest süda täis, sellest suu räägib. ▫ No kā sirds pilna, to mute runā. Ku sidām tǭ’b (~ tȭmbõb), si’z ma lǟ’b. Kui süda tahab (~ tõmbab), siis ma lähen. ▫ Ja sirds grib (~ velk), tad es eju. Sidām ä’b võtā vastõ sīemnaigõ. Süda ei võta sööki vastu. ▫ Sirds neņem pretī ēdienu. Sidām īeb slikțõks. Süda läheb pahaks. ▫ Paliek slikta dūša. Sidām u’m slikțõ. Süda on paha. ▫ Slikta dūša. Sīen sidām u’m ki’vstõ, ä’b ūo lemmidi jū’tidi. Selle süda on kivist, ei ole sooje tundeid. ▫ Tam sirds ir no akmens, nav siltu jūtu. Ta pidāb eņtš sidām vizās. Ta hoiab oma südame kinni. ▫ Viņš tur savu sirdi ciet. Ta tī’eb eņtš sidām vizāks. Ta teeb oma südame kõvaks. ▫ Viņš nocietina savu sirdi. Alā võttõ eņtš sidāmõz! Ära võta oma südamesse! ▫ Neņem to pie sirds! Se lǟ’b mi’n sidām jū’r. See läheb mu südamesse [~ südame juurde]. ▫ Tas iet man pie sirds. Kis tä’m sidām jū’rõ akūb! Kes ta hinge [~ südame] kallale hakkab! ▫ Kas viņam pie sirds ķeras! Mis si’n u’m sidām pǟl? Mis sul on südame peal? ▫ Kas tev ir uz sirds? Vīeriz nemē ki’v sidām pǟld. Nagu kivi veeres südamelt. ▫ Novēlās kā akmens no sirds. KK77 a; KK77b; KK78; KK78aII5; PK88.3; KK77b
(c) südamik, säsi ▫ serde - pū|sidām puusäsi ▫ koka serde
(d) keskkoht, keskpaik ▫ vidus - Mūnda mǭ vȯ’ļ seļļi, ku sidām vȯ’ļ luoik ja aigād vȯ’ļtõ kuordõd. Mõni maa oli selline, et keskpaik oli lohk ja ääred olid kõrged. ▫ Daža zeme bija tāda, ka vidus bija ielejā un malas bija augstas.
(e) keskus ▫ centrs - Līvõ kultūr sidām Liivi Kultuuri keskus ▫ Lībiešu kultūras centrs
(f) murtudsüda ▫ sirdspuķe (Dicentra) |
tšužīņțõ ¤53 vt
(a) sosistada ▫ čukstēt = tšūžõ (a)- tšužīņțõd tä’mmõn sosistad talle ▫ čuksti viņam KK78b46
- Sa vā’giž tšužīņțõd tä’m kūora jūrsõ. Sa vaikselt sosistad ta kõrva juures ▫ Tu klusi čuksti viņam pie auss. KK78b45
(b) susisema panna ▫ čūkstināt, šņācināt - Kis tǟnda tšūžiņțõb, ma ä’b tīeda. Kes teda susisema paneb, ma ei tea. ▫ Kas viņu čūkstina, es nezinu. KK78a2
|
tšūžõ ¤49 vi
(a) sosistada ▫ čukstēt = tšužīņțõ (a)- tšūžõ vā’giž kūora jūs vaikselt kõrva juures sosistada ▫ čukstēt klusu pie auss
- Mis sa tšūžõd sǟ’l? Mis sa susised seal? ▫ Ko tu tur čuksti? Sāina tšūžõb. Sein susiseb. ▫ Siena čukst. *156.1/5; KK78a2
(b) sabiseda ▫ čabēt - Ne’iku tšūžõb katūks pǟlõ. Nagu sabiseb katusel. ▫ Tā kā čab uz jumta. KK77b
(c) säriseda ▫ čurkstēt - Pan pǟl, mis ūdõb, tšūžõb. Mis pannil küpseb, säriseb. ▫ Ko uz pannas cep, [tas] čurkst. KK78b46
|
