bukkõrtõ ¤53 vi puperdada ▫ dauzīties, strauji pukstēt - Sidām bukkõrtõb. Süda puperdab. ▫ Sirds dauzās. KK77b
|
je’nnõ adv palju ▫ daudz - ne’i je’nnõ ku touvõ tē’ḑi nii palju kui taevatähti ▫ tik daudz kā debesīs zvaigžņu; pa je’nnõks liiga palju, ülearu ▫ pārāk daudz, pārlieku KK77a
- Nēḑi vȯ’ļ ne’i je’nnõ, ku irmõz. Neid oli nii palju, et hirmus. ▫ Viņu bija tik daudz, ka bail. Mi’nnõn u’m rǭ’dõ ne’i je’nnõ, ku skaņūb. Mul on raha nii palju, et kõliseb. ▫ Man ir naudas tik daudz, ka skan. Ne’i je’n sīeb, kui je’n sidām tǭ’b. Nii palju söön, kui palju süda tahab. ▫ Tik daudz ēdu, cik sirds vēlas. Sa ūod sīes barāsõ pa je’nnõks. Sa oled selles hulgas liigne. ▫ Tu šajā barā esi lieks. Ikš sū u’m pa je’nnõks, sīemnaigõ u’m veiti. Üks suu on ülearu, sööki on vähe. ▫ Viena mute ir par daudz, ēdiena ir maz. KK77a; KK77b
|
ki’v *59 s kivi ▫ akmens - ki’v|sūolõ kivisool ▫ akmeņsāls, rupjā sāls
- vastõlikkimiz ki’v komistuskivi ▫ piedauzības akmens; ne’i ku ki’v sidām pǟl nagu kivi südamel ▫ kā akmens uz sirds; kivīdi murdõ kive murda ▫ lauzt akmeņus; kivīdi pouktõ kive lõhata ▫ šķelt akmeņus KK77a; 9Ro32
- I’zt jetāt ki’v ki’v pǟlõ. Ei jäetud kivi kivi peale. ▫ Neatstāja akmeni uz akmens. Kivīd räukõbõd. Kivid kisendavad. ▫ Akmeņi brēc.
|
kloppõ 2 ¤36 vi kloppida ▫ klauvēt, klauvēties - Ikš klopūb uks tagān. Üks klopib ukse taga. ▫ Kāds klauvējas pie durvīm. Ta klopīz jālgaks vastõ pȭrandtõ. Ta kloppis jalga vastu põrandat. ▫ Viņš ar kāju klauvēja pa grīdu. Sidām klopūb. Süda klopib. ▫ Sirds klauvē.
|
ko’l 2 *73 s vatsake ▫ kambaris - sidām ko’l südame vatsake ▫ sirds kambaris E3 a
|
luoiki *199 adj
(a) nõgus ▫ iedobē esošs - Mi’n izān ka vȯ’ļtõ seļļizt luoiklizt mǭd; tä’mmõn mūnda mǭ vȯ’ļ seļļi, ku sidām vȯ’ļ luoik ja aigād vȯ’ļtõ kuordõd. Mu isal ka olid sellised nõgusad maad; tal mõni maa oli selline, et keskpaik oli lohk ja ääred olid kõrged. ▫ Manam tēvam arī bija tādas iedobē [esošas] zemes; viņam daža zeme bija tāda, ka vidus bija lejā un malasbija augstas. 86.57
(b) lohklik ▫ grambains, ar iedobēm - Mǭ võib luoiki vȱlda. Maa võib olla lohklik. ▫ Zemesgabals var būt ar iedobēm. 86.57
|
mikš|pierāst adv
(a) mispärast, miks ▫ kāpēc, kādēļ - Mikšpierāst mi’n sidām pȯdūb? Miks mu süda valutab? ▫ Kāpēc mana sirds sāp?
(b) misjaoks, milleks ▫ kādēļ, kālab |
oksnõ ¤58 vt oksendada ▫ vemt KK78b9- amā tikkiž ulzõ oksnõ kõik täiesti välja oksendada ▫ visu pilnībā izvemt ārā; amād ǭ’rõnd tǟdõks oksnõ kõik riided täis oksendada ▫ pievemt visas drēbes; ma’g tijāks oksnõ magu tühjaks oksendada ▫ izvemt kuņģi tukšu; vīerda oksnõ verd oksendada ▫ vemt asinis KK78a22
- Slikț sidām, ku u’m oksnõmõst. Paha süda, kui peab oksendama. ▫ Slikta dūša, kad jāvemj. KK78b9
|
pǟ *14 s
(a) pea ▫ galva - pǟ sidām pealagi ▫ galvvidus; kievām pǟ terane pea ▫ viegla galva; pǭļaz pǟ ne’iku būnga paljas pea nagu trumm ▫ plika galva kā bungas; sangdõ pǟ paks, tuim pea ▫ grūta galva; täuž pǟ täis pea ~ purjus pea ▫ pilna galva ~ piedzēries; tijā pǟ tühi pea ▫ tukša galva; vizā pǟ kõva pea ▫ cieta galva; pǟ kī’lõks pānda pead panti panna ▫ likt galvu ķīlā; pǟ īrgõb rinkõ lǟ’dõ pea hakkab ringi käima ▫ galva sāk reibt; pǟ kīerõb (~ lǟ’b immar) pea käib ringi ▫ galva reibst; pǟ ȭ’gõb pea õhkab ▫ galva svilst; pǟ pȯdūb pea valutab ▫ galva sāp; pǟ ja’ggõ pitkīm pea jagu pikem ▫ par galvas tiesu garāks; pǟ mǭ’zõ võttõ pea maha võtta ▫ nocirst [~ noņemt] galvu; pǟdõ kǭ’tõ pead kaotada ▫ pazaudēt galvu; pǟdõ pistõ a’jjõ pead püsti ajada ▫ izsliet galvu; pǟdõ pie’zzõ pead pesta ▫ mazgāt galvu; pǟdõ murdõ pead murda ▫ lauzīt galvu; pǟdõ sie’ggõ pead segi ajada ▫ sagrozīt galvu; pǟdõ vȯtšõ pead otsida [~ peast täisid otsida] ▫ meklēt utis galvā; midēgõst pǟ’zõ võttõ midagi pähe võtta ▫ ieņemt kaut ko galvā; pǟsõ ne’iku siprikkizt lǟ’bõd peas nagu sipelgad jooksevad ▫ galvā skrien kā skudriņas; pǟsõ tēḑi vȯtšõ peast täisid otsida ▫ meklēt utis galvā; pǟstõ jālgad sǭņi ka’žži peast jalgadeni märg ▫ slapjš no galvas līdz kājām; pǟstõ oppõ pähe õppida ▫ mācīties no galvas; pǟstõ tieudõ peast teada ▫ zināt no galvas; ī’d pǟ jo kuordõ ku sinā ühe pea jagu pikem [~ kõrgem] kui sina ▫ par galvas tiesu garāks nekā tu; jõvāst pǟst heast peast ▫ no laba prāta; kibārt pǟ’zõ pānda kübarat pähe panna ▫ uzlikt cepuri galvā; kibār u’m pǟs kübar on peas ▫ cepure ir galvā; kibārt pǟstõ võttõ kübarat peast võtta ▫ noņemt cepuri; ne’iku pǟstõ võttõd nagu peast pühitud [~ võetud] ▫ kā no galvas izlidojis [~ izņemts]; tikkiž pǟstõ ulzõ pū’gdõd peast täiesti välja puhutud ▫ no galvas pavisam izlidojis [~ izpūsts] KK78; KK77; PK88.22; KK77 a
- Pǟ sǭb jarā sie’gdõd – tuoi siegūb jarā. Pea aetakse segi – teine ajab segi. ▫ Galva tiek apmulsināta – otrs apmulsina. Pǟ u’m kǭ’dkȭrdiņ. Pea on norus [~ kahekorra]. ▫ Galva ir nokārta [~ divkārši]. Pǟ u’m mǭsõ. Pea on norgus. ▫ Galva ir zemē. Pǟ u’m rȭmsõ, pǟ kīerõb, pǟ lǟ’b immõrõ. Pea on segi, pead pööritab, pea käib ringi. ▫ Galva ir sajukusi, galva reibst, galva iet uz riņķi. Pǟ u’m sangdõ. Pea on tuim [~ paks]. ▫ Galva ir trula [~ bieza]. Pǟ u’m täuž tūldõ, si’z u’m pǟ kievām, ä’b ūo sizāl riktig sva’rrõ. Pea on tuult täis, siis on pea kerge, ei ole sees õiget kaalu. ▫ Galva ir pilna vēja, tad galva ir viegla, nav iekšā īsta svara. Tä’mmõn u’m vizā pǟ, ta mittõ midāgõst ä’b või jarā oppõ. Tal on kõva pea, ta ei või mitte midagi ära õppida. ▫ Viņam ir grūta galva, viņš neko nevar iemācīties. Mi’n pǟ ä’b pidā vizās. Mu pea ei pea kinni. ▫ Man galvā neturas [~ galva netur ciet]. Mi’n pūogan u’m ne’iku kanāmunā pǟ: immõrkouți, attõ ibūkst ja bokāa’bbõnd kummiš kaņtšõ, set lȭga pǭļaz. Mu pojal on pea nagu kanamuna: ümmargune, on juuksed ja sokuhabe kummaski küljes, vaid lõug on paljas. ▫ Manam dēlam galva ir kā vistas ola: apaļa, mati un vaigubārda ir abās pusēs, tikai zods ir pliks. Sa võid eņtš pǟ jarā andõ sīe ažā je’dstõ. Sa võid oma pea ära anda selle asja eest. ▫ Tu vari savu galvu dot par to lietu. Mis tä’mmõn u’m pǟ’zõ lǟ’nd? – ku tuoi mõtliz seļļizt, mis ä’b ūo. Mis talle on pähe läinud? – kui teine mõtles [välja] midagi sellist, mida ei ole. ▫ Kas viņam galvā ienācis? – ja otrs ir izdomājis kaut ko tādu, kā nav. Se u’m mi’n pǟsõ ne’i ku ikškõrdikš (~ ne’iku ve’ž). See on mu peas nagu ükskordüks (~ nagu vesi). ▫ Tas man galvā ir kā reizrēķins (~ kā ūdens). Kērkõd pǟsõ, pietūkst lōlabõd. Kilgid peas, valet laulavad. ▫ Circeņi galvā, melus dzied. Ma tī’eb eņtš pǟstõ tä’m. Ma teen selle omast peast. ▫ Es taisu to no savas galvas. Ta u’m pǟstõ ra’btõd. Ta on peast koputatud. ▫ Viņš ir galvā pasists. Ku sa pǟkõks maksād, si’z sa ūod bäs pǟtõ; ne’i sa võid īedõ bäs pǟdõ. Kui sa peaga maksad, siis sa oled ilma peata; nii sa võid jääda ilma peata. ▫ Ja tu ar galvu maksā, tad tu esi bez galvas; tā tu vari palikt bez galvas. Alā a’il pǟkõks sainõ (~ tu’llõ)! Ära jookse peaga [vastu] seina (~ tulle)! ▫ Neskrien ar galvu sienā (~ ugunī)! Ta u’m bäs pǟtõ. Ta on ilma peata. ▫ Viņš ir bez galvas. KK77 a; 86.36
(b) pea, ots ▫ spals - veis pǟ noapea ▫ naža spals
- Duņtšõn u’m pǟ. Pussil on pea. ▫ Duncim ir spals. KK77 a
(c) (lina)kupar ▫ pogaļa - pieksīz pǟd jarā kupardati ▫ noplūca pogaļas
(d) pea, loom ▫ galva, lops - Mits pǟdõ u’m tä’d kǭŗas? Mitu pead on teie karjas? ▫ Cik galvu ir jūsu ganāmpulkā? EIVf
|
pǟl pop
(a) peal ▫ uz (vieta) - lǭda pǟl laua peal ▫ uz galda; sidām pǟl südame peal ▫ uz sirds; eņtš kä’d pǟl oma käe peal ▫ uz savu roku
- Ne at jarā lē’miz pǟl. Nad on ära minemas. ▫ Viņi ir uz promiešanu. 502.2
(b) peale, ajaks ▫ uz (laiks) - Minā jõvā mīelkõks nädīļ pǟl lǟ’ks Tallinnõ. Mina läheksin hea meelega nädalaks ajaks Tallinna. ▫ Es labprāt uz nedēļu dotos uz Tallinu.
(c) kallal ▫ virsū - Ta u’m mi’n pǟl ne’iku u’ņ. Ta on mu kallal [~ peal] nagu uni. ▫ Viņš ir man pielipis [~ man virsū] kā miegs. KK77 a
|
pieksõ 3 ¤25 vi peksta, pekselda ▫ dauzīties - Sidām pieksāb. Süda peksleb. ▫ Sirds dauzās.
|
pī’emdõ *119 adj pehme ▫ mīksts - pī’emdõ ēļ pehme hääl ▫ maiga balss; pī’emdõ āiga pehme ilm, kliima ▫ mīksts laiks; pī’emdõ sidām pehme süda ▫ mīksta sirds
|
pierāst 2 pop
(a) pärast, tõttu ▫ dēļ - mi’n pierāst minu pärast ▫ manis dēļ; rujā pierāst haiguse pärast ▫ slimības dēļ; vǭnastõks pierāst vande pärast ▫ zvēresta dēļ Mk6.26
- Se u’m si’n sū pierāst. See on sinu suu pärast. ▫ Tas ir tavas mutes dēļ. Sidām pȯdūb tä’m pierāst. Süda valutab tema pärast. ▫ Sirds sāp viņa dēļ. KK77b
(b) jaoks ▫ priekš, nolūkam - Ma vȯstīz sīe rǭntõ si’n pierāst. Ma ostsin selle raamatu sinu jaoks. ▫ Es nopirku šo grāmatu tev. Mi’n u’m jõvā sūtäuž, ma ārmakstõb siedā eņtš lapst pierāst. Mul on hea suutäis, ma hoian seda oma laste jaoks. ▫ Man ir labs kumoss, es taupu to saviem bērniem. 152.1/4
(c) järgi ▫ atbilstoši, atbilstīgi = pie’rrõ 4- Pūd sǭbõd rītsõ pandõd kȭrda pierāst. Puud pannakse riidas korra järgi. ▫ Malka tiek krauta grēdā atbilstoši kārtībai. KK78
(d) päralt ▫ priekš, rīcībā - Tämpõ je’l u’m mä’d pierāst, ku sǟ’l ä’b ūo mūḑi. Täna on maja meie päralt, kui seal ei ole teisi. ▫ Šodien māja ir mūsu rīcībā, kad tur nav citu. KK78
(e) eest ▫ par E VII = je’dstõ- Ma pidīz maks pierāst eņtšõn rištīngt. Ma pidasin enesele maksu eest inimest. ▫ Es turēju par maksu sev cilvēku. 152.1/3
|
pīkstiji 1 *187 s painaja ▫ slogs - Si’z u’m lǟlam pīkstiji sidām pǟlõ, ku tulāb oksnõmi. Siis on raske painaja südamel, kui tuleb oksendus. ▫ Tad ir smags slogs uz sirds, kad nāk vēmiens. KK77 a
|
pȯ’ddõ ¤33 vi valutada ▫ sāpēt - Ke’ž pȯdūb. Käsi valutab. ▫ Roka sāp. Sidām pȯdūb tä’m pierāst. Süda valutab tema pärast. ▫ Sirds sāp par viņu. KK78
|
sidām *157 s
(a) süda ▫ sirds (med.) - sidām vāņkagrūoip südame pärgvagu ▫ sirds koronārais sinuss; sidām jū’odmõd südameveresoonkond ▫ sirds asinsvadi; sidām klap südameklapp ▫ sirds vārstulis; sidām ko’l südamevatsake ▫ sirds kambaris; sidām kuodā südamekoda ▫ sirds priekškambaris; sidām kūora südamekõrvake ▫ sirds austiņa; sidām ladā südame tipp ▫ sirds galotne; sidām kuoț südamepaun ▫ sirds somiņa; sidām muskiļd südamelihas ▫ sirds muskulis; sidām muskiļd palātõm südamelihasepõletik ▫ sirds muskuļu iekaisums; sidām nǭ’gõ südamekest ▫ sirds plēve; sidām sidāmi nǭ’gõ südamesisekest, endokard ▫ sirds endokards; sidām u’ļļi nǭ’gõ südamekelme, epikard ▫ sirds epikards; sidām vitsā pärgurge ▫ sirds gredzens; sidām al südame all ▫ zem sirds S
- Sidām bukkõrtõb. Süda puperdab. ▫ Sirds dauzās. Sidām īekõb ne’i, ku rīndad dõ’ržõbõd. Süda hüppab nii, et rind vabiseb. ▫ Sirds lēkā tā, ka krūtis dreb. Sidām īekõb ja klopūb sizāl ne’i, ku tulīnõz līb ulzõ. Süda hüppab ja klopib sees nii, et kohe on väljas. ▫ Sirds lēkā un klauvē iekšā tā, ka tūlīt būs ārā. Sidām likūb un lǟ’b; ku īeb paikõl, si’z rištīng kōgiņ ä’b jelā. Süda liigub ja käib [~ läheb]; kui jääb paigale, siis inimene kaua ei ela. ▫ Sirds kustās un iet; ja apstājas, tad cilvēks ilgi nedzīvo. Sidām tõkštõb. Süda tuksub. ▫ Sirds pukst. KK77b; KK78b42
(b) süda (hing) ▫ sirds (dvēsele) - kuldi sidām kuldne süda ▫ zelta sirds; pī’emdõ sidām: ku tä’mmõn u’m zǟl pehme süda: kui temal on kahju ▫ mīksta sirds: ja viņam ir žēl; roudi sidām raudne süda ▫ dzelzs sirds; vizā sidām kõva süda ▫ cieta sirds; jõvāst sidāmõst heast südamest ▫ no labas sirds; pū’dõst sidāmõst puhtast südamest ▫ no tīras sirds; pū’dõ sidāmõks puhta südamega ▫ ar tīru sirdi; midēgõst sidām jū’rõ võ’ttõ midagi südamesse [~ südame juurde] võtta ▫ ņemt kaut ko pie sirds; sidām jū’rõ lǟ’dõ südamesse minna ▫ iet pie sirds; sidāmt tijāks repțõ südant tühjaks puistata ▫ izkratīt sirdi; sidāmt vǭjastõ südant vaevata ▫ nomākt sirdi KK77 a; KK78, E ID; IK4
- Sidām nutāb mīnda sīņõ. Süda kutsub mind sinna. ▫ Sirds mani sauc turp. Sidām u’m ne’i ki’bḑi, ne’iku duņtšõks ī’edõb si’zzõl. Süda on nii valus, nagu pussiga lõikab sisse. ▫ Sirds tā sāp, it kā ar dunci griež iekšā. Sidām u’m lǟlam mu’rstõ, mu’r pīkstõb sidānt. Süda on raske murest, mure rõhub südant. ▫ Sirds ir smaga no raizēm, raizes māc sirdi. Sidām u’m täuž. Süda on täis. ▫ Sirds ir pilna. Mi’nnõn sidām u’m täuž kurkstõ sǭņõ. Mul on süda kõrini täis. ▫ Man ir sirds pilna līdz kaklam. Missõst sidām täuž, siedā sū rõkāndõb. Millest süda täis, sellest suu räägib. ▫ No kā sirds pilna, to mute runā. Ku sidām tǭ’b (~ tȭmbõb), si’z ma lǟ’b. Kui süda tahab (~ tõmbab), siis ma lähen. ▫ Ja sirds grib (~ velk), tad es eju. Sidām ä’b võtā vastõ sīemnaigõ. Süda ei võta sööki vastu. ▫ Sirds neņem pretī ēdienu. Sidām īeb slikțõks. Süda läheb pahaks. ▫ Paliek slikta dūša. Sidām u’m slikțõ. Süda on paha. ▫ Slikta dūša. Sīen sidām u’m ki’vstõ, ä’b ūo lemmidi jū’tidi. Selle süda on kivist, ei ole sooje tundeid. ▫ Tam sirds ir no akmens, nav siltu jūtu. Ta pidāb eņtš sidām vizās. Ta hoiab oma südame kinni. ▫ Viņš tur savu sirdi ciet. Ta tī’eb eņtš sidām vizāks. Ta teeb oma südame kõvaks. ▫ Viņš nocietina savu sirdi. Alā võttõ eņtš sidāmõz! Ära võta oma südamesse! ▫ Neņem to pie sirds! Se lǟ’b mi’n sidām jū’r. See läheb mu südamesse [~ südame juurde]. ▫ Tas iet man pie sirds. Kis tä’m sidām jū’rõ akūb! Kes ta hinge [~ südame] kallale hakkab! ▫ Kas viņam pie sirds ķeras! Mis si’n u’m sidām pǟl? Mis sul on südame peal? ▫ Kas tev ir uz sirds? Vīeriz nemē ki’v sidām pǟld. Nagu kivi veeres südamelt. ▫ Novēlās kā akmens no sirds. KK77 a; KK77b; KK78; KK78aII5; PK88.3; KK77b
(c) südamik, säsi ▫ serde - pū|sidām puusäsi ▫ koka serde
(d) keskkoht, keskpaik ▫ vidus - Mūnda mǭ vȯ’ļ seļļi, ku sidām vȯ’ļ luoik ja aigād vȯ’ļtõ kuordõd. Mõni maa oli selline, et keskpaik oli lohk ja ääred olid kõrged. ▫ Daža zeme bija tāda, ka vidus bija ielejā un malas bija augstas.
(e) keskus ▫ centrs - Līvõ kultūr sidām Liivi Kultuuri keskus ▫ Lībiešu kultūras centrs
(f) murtudsüda ▫ sirdspuķe (Dicentra) |
sindimizõst adv
(a) sünnilt ▫ dzimis, pēc dzimšanas - Ta u’m sindimizõst līvli. Ta on sünnilt liivlane. ▫ Viņš ir dzimis lībietis. 1986/9
(b) sünnist peale ▫ kopš dzimšanas - Tä’mmõn u’m sindimizõst sidām rujā. Tal on sünnist peale süda haige. ▫ Viņam kopš dzimšanas ir slima sirds. 498.2
|
sitkit *140 s
(a) sitkus ▫ sīkstums
(b) kõvadus ▫ cietība - sidām sitkit kõvasüdamelisus ▫ cietsirdība Ef4.18
|
slikțõ 1 *118 adj halb, paha ▫ slikts, ļauns - slikțõ āiga halb ilm ▫ slikts laiks; slikțõ dūš paha süda ▫ slikta dūša; slikțõks pi’ddõ halvaks pidada ▫ uzskatīt par sliktu; slikțõ mēļ paha meel ▫ ļauns prāts; slikțõ pǟ paha pea ▫ slikta galva; slikțõ sidām paha süda ▫ slikta dūša KK77 a
- Īrgiz īedõ slikțõ. Hakkas halb. ▫ Sāka kļūt slikti. Tä’mmõn u’m slikțõ. Tal on halb. ▫ Viņam ir slikti. Se ä’b līks slikțõks. See ei teeks halba. ▫ Tas nebūtu par sliktu. Slikțõ sidām īeb. Süda läheb pahaks. ▫ Dūša kļūst slikta. Tä’mmõn u’m slikțõ sidām. Tal on süda paha. ▫ Viņam ir slikta dūša.
|
| tsentõr *237 s keskus ▫ centrs > sidām |
tulīnõz adv otsekohe ▫ tūlīt > ildīņ- Sidām īekõb un klopūb sizāl, ne’iku tulīnõz līb sizāldõst ulzõ. Süda hüppab ja klopib sees, nagu hüppaks [~ on] otsekohe seest välja. ▫ Sirds lēkā un dauzās iekšā, it kā tūlīt būs no iekšas ārā. KK78b42
|
vǭjastõ ¤53 vt
(a) vaevata ▫ nomākt - Ta vǭjastõb eņtš sidāmtõ. Ta vaevab oma südant. ▫ Viņš nomāc savu sirdi.
(b) piinata ▫ mocīt Mt8.29- Vǭjastõd, kui sa tūoizta nǭvõd, tī’ed tuoizõn – lūomõn, rištīngõn – lǟlamtõ. Piinad, kui sa teist surmad, teed teisele – loomale, inimesele – raskusi. ▫ Moki, kad tu otru nāvē, dari citam – dzīvniekam, cilvēkam – grūti. Sa vǭjastizt tǟnda sõnādõks kui tä’mmõn lǟ’b sidām jū’rõ. Sa piinasid teda sõnadega, kui tal läheb südamesse. ▫ Tu mocīji viņu ar vārdiem, kad viņam ķeras pie sirds. KK78
(c) ahistada ▫ vajāt 2Kr1.8 |
